Jos luulet tuntevasi Kalervo Kummolan läpikotaisin, on helppo suositella tuoretta kirjaa ”Kale – Rautakansleri”, jotta voit tutustua tähän suomalaisen kiekon mahtimieheen perusteellisemmin. Muistelokirja – Kummolan oma kuvaus kirjastaan – on kattava ja monipuolinen kooste kiekkomiehestä, politiikan ja talouselämän vaikuttajasta sekä ihmisestä kaikkien roolien takana.
Loogisesti – joskaan ei kronologisesti – kirjoitettu tarina on selvästi hidastempoisempi keskimääräiseen kiekkokirjaan verrattuna, mikä tekee lukemisesta ajoittain raskasta. Toisaalta Kummolan ja toimittaja Jari Korkin kokoaman teoksen suuri ansio on juuri viipyilevässä ja perusteellisessa tyylissä.
Perusteellista oli myös taustatyö, sillä kirjaan on koottu syventäviä kommentteja kymmeniltä Kummolan lähipiirin henkilöiltä. Enimmäkseen äänessä on luonnollisesti Kummola itse, ja taidokkaasti kokenut toimittaja Korkki on saanut tekstissä näkymään sekä tuttuja ”jyrähdyksiä” että vähemmän nähtyä huumoria ja leppoisuutta.
Kirjan nimeä on vielä ihmeteltävä, sillä sekä ”Kale” että ”Rautakansleri” ovat Kummolan julkisuuskuvaan yhdistettyjä lempinimiä, mutta muisteloissaan hän avaa enemmän yksityiselämäänsä, tunteitaan ja ajatuksiaan.
Suurmiehen elämä ja teot
Lajityypilleen tuttuun tapaan kirjan aluksi kuvataan kohdehenkilön lapsuutta ja nuoruutta. Vaikka valtaosa teoksesta keskittyy Kummolan mittavaan uraan eri sektoreilla, nuoruusvuosien muisteloista irtoaa kenties yllättävimmät ja mehukkaimmat tarinat. Kaltaiseni historiaintoilija nautti erityisesti elävästä ajankuvasta.
Kummolan pitkä ja monipuolinen ura liike-elämässä, jääkiekkovaikuttajana ja poliitikkona pengotaan läpi kabinettikeskusteluja myöden. Omalla työllä raivattu asema talouselämän ja kiekkomaailman huipulla on vakuuttava saavutus, mutta jatkuva name-dropping alkaa ärsyttää jo reilusti ennen kirjan puolta väliä. Toisaalta Kummolan verkostoitumiskykyä voisi käyttää vaikka oppimateriaalina.
Oman lukunsa kirjassa ovat saaneet esimerkiksi karaoken tuominen Suomeen ja vierailu Pohjois-Koreassa naisten kakkosdivisioonan MM-kisoissa. Jälkimmäisen kaltaisille oikeasti harvinaisille kokemuksille olisi suonut enemmänkin tilaa jonkin vähäpätöisemmän kustannuksella.
Kummolalla ei omien sanojensa mukaan ollut muistiinpanoja käytettävissään, mikä selittää ajoittaisen toiston kerronnassa ja toisaalta luo jopa satusetämäistä tunnelmaa. Kirjoittajan tai viimeistään kustannustoimittajan olisi suonut keskittyvän kiinnostavimpiin tarinoihin ja karsivan epäolennaisuuksia.
Lätkäfanille vähän uutta
Kummola kertaa kiitettävällä pieteetillä vaiheitaan jääkiekon parissa sekä luottamustehtävissä että aiemmin pelaajana ja fanina. MM-kotikisat, valmentajakäänteet ja Leijonien ikimuistoisimmat kohokohdat käydään myös läpi, mutta kiekkoa seuraavalle tarinoissa ei ole juuri uutta.
Nuoremmalle sukupolvelle 50-luvulta alkavissa muisteloissa tietysti vilisee vähemmän tuttuja nimiä, mutta kosketuspintaa on vaikea rakentaa pelaajiin, joita ei ole nähnyt tositoimissa.
Kiekkotarinoista mielenkiintoisimpia ovat eri MM-kisojen perkaamiset ja Kummolan rooli taustalla sekä kabineteissa. Myös piikittely IIHF:n puheenjohtajan René Faselin suuntaan on virkistävän avointa.
Kirjan lopussa on lisäksi Kummolan valitsema tähdistökentällinen eri vuosikymmenille. Ajatus on mainio, mutta pieniä perusteluita valinnoille jäin kaipaamaan. Kummolan bisnes- ja poliittisissa päätöksissä korostui analyyttinen päätöksenteko, joten olisi ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon parhaiden pelaajien valinnoissa oli tunnetta mukana.
Kiekkotarinoista mielenkiintoisimpia ovat MM-kisojen perkaamiset ja Kummolan rooli kabineteissa.
Rohkean turvallinen ratkaisu
Syksyn aiemmat kiekkokirjat – Tommi Kovasen Jääkylmä ja Hannes Hyvösen Häkissä – kulkevat syvissä vesissä ja voivat herättää monenlaisia tunteita. Kummolan elämäkerta on näihin verrattuna pliisu, vaikka Kummola muisteloissaan onkin totutun suorapuheinen.
Kustantaja olisi pystynyt tekemään Kummolasta myös raflaavan paljastuskirjan, jota olisi revitelty lööpeissä ja revitty käsistä kirjakaupoissa. Nyt Kummola on luonut oman näköisensä sisällön, joka on paketoitu tuttuakin tutumpaan elämäkertakuoreen: tummasävyinen kansi, jossa lähikuva kasvoista ja kaksitavuinen nimi.
Luultavasti – ja toivottavasti – Kummolan tarina myy omilla ansioillaan ilman iltapäivälehtien lööppimyllyä. Elämäkertakirjallisuus on suosittua, ja Kummola on kiinnostava hahmo jääkiekon lisäksi monilla sektoreilla.
Ja mikä tärkeintä, kirja on hyvin kirjoitettu ja sisältö on mielenkiintoista. On aina ilo havaita, että panostetaan laatuun halvan šokkiarvon sijaan.
Jari Korkki & Kalervo Kummola (2020): Kale – Rautakansleri. Otava. 422s.