Luettuani pelkän esipuheen kirjasta Black Ice – The Val James Story tunteeni menivät vuoristorataa, ja 200 sivua myöhemmin ajatukseni olivat entistä hämmentyneempiä.
Ensimmäisen yhdysvaltalaisen tummaihoisen NHL-pelaajan Val Jamesin tarina on tärkeä – erityisesti nyt, vaikka kirja onkin ilmestynyt jo vuonna 2015. Tarinan ydin eli epätodennäköisen unelman saavuttaminen jää kuitenkin turhan perusteellisesti kerrattujen tappeluiden varjoon.
Jamesin kirjoittajakumppani onkin ammattikirjailijan sijaan Pennsylvanian piirikunnan tuomari John Gallagher, joka on aiemmin työskennellyt myös poliisina. Lopputuloksessa ja erityisesti kirjan rakenteessa näkyy ammattilaisen puuttuminen, vaikka teksti on sinänsä vetävää ja sujuvasti etenevää – monet luvut myös päättyvät kutkuttavan dramaattisesti ja houkuttavat jatkamaan lukemista.
Mainio näkökulma kirjassa on se, että Val Jamesin pidempään tunteneet ihmiset eivät maininneet hänen olevan tummaihoinen. Eli lähipiiri näki hänet ystävänä, työtoverina tai vahvana jääkiekkoilijana – ei tummaihoisena.
Uskomaton tarina
Val James tuskin on tuttu nimi kovinkaan monelle NHL-seuraajalle. NHL-ura jäi 11 runkosarjaottelun ja kolmen pudotuspeliottelun mittaiseksi ja vaille tehopisteitä. Kaudella 1981–82 hänestä kuitenkin tuli historian ensimmäinen NHL:ssä pelannut tummaihoinen yhdysvaltalainen ja kaudella 1986–87 ensimmäinen tummaihoinen Toronto Maple Leafsin riveissä – NHL-ura alkoi Buffalo Sabresissä.
Luistelemisen James aloitti vasta 13-vuotiaana, mutta tuli teinivuosinaan sinuiksi jäähallin kanssa. Hänen isänsä Henry James oli nimittäin Long Island Arenan yleismies, joka vastasi muun muassa huollosta ja jääkoneesta. Poikansa ystävineen saikin pienella korvauksella olla aktiivisesti hommissa mukana.
16-vuotiaana Val James lähti kotoaan Long Islandilta Kanadaan tavoittelemaan kiekkoammattilaisuutta. Hänen isänsä lupaava urheilu-ura oli katkennut Valin syntymään, mutta kuusilapsinen työläisperhe tinki monista asioista mahdollistaakseen esikoiselle tämän unelman. 70-luvulla yhdysvaltalaiset NHL-kiekkoilijat olivat harvassa, puhumattakaan tummaihoisista.
Val James kuitenkin pääsi NHL:ään ja sen lisäksi pelasi Mike Keenanin alaisuudessa, Mike Bossyn kaltaisia junioritähtiä vastaan ja samassa joukkueessa muun muassa tulevan Stanley Cup -voittajan Kevin Lowen sekä suomalaisillekin tuttujen Mal Davisin ja Kari Suoraniemen kanssa – molemmat Liiga-pelaajat kirjassa mainitaan ja Davis pääsee myös ääneen.
Kohtasipa James urallaan jopa legendaarisen Neuvostoliiton maajoukkueen näytösottelussa ennen Lake Placidin olympialaisia. Monesti kirjaa lukiessa tuleekin mieleen, että kyseessä on jonkinlainen jääkiekkomaailmaan sijoittuva "Forrest Gump", jossa epätodennäköinen sankari kohtaa sattumalta historian merkkihenkilöitä.
Rasismia, rasismia, rasismia
Heti ensimmäiseltä sivulta lähtien lukijalle tehdään selväksi, että Val ja Henry Jamesin historia on myös pohjoisamerikkalaisen rasismin historiaa. Rohkealla ja ennakkoluulottomalla pelaajalla oli oman joukkueensa tuki, mutta vastustajien ja heidän faniensa joukossa oli tyyppejä, joiden mielestä tummaihoisen ei pitäisi pelata jääkiekkoa.
Kerratessaan itseensä kohdistunutta rasistista käytöstä Val James ottaa esille myös viime vuosina NHL:ssä tapahtuneet rasistiset yhteenotot ja ihmettelee – aiheellisesti –, ettei neljässä vuosikymmenessä ole juuri tapahtunut muutosta.
Val James oli kuitenkin päättänyt kirjaimellisesti tapella itsensä NHL:ään. Hän kuitenkin painottaa, että alun perin hän halusi vain pelata jääkiekkoa, mutta kokonsa, rajallisten taitojensa ja ihonvärinsä vuoksi hänestä kehkeytyi pelätty tappelija.
Mainio näkökulma kirjassa on se, että Val Jamesin pidempään tunteneet ihmiset eivät maininneet hänen olevan tummaihoinen. Lähipiiri näki hänet siis ystävänä, työtoverina tai vahvana jääkiekkoilijana – ei tummaihoisena.
Tappeleminen oli Jamesin uran jokapäiväinen leipä, mutta hän teki urallaan myös hämmentävän monta ratkaisumaalia ja voitti AHL-mestaruuden.
Kantava teema kirjassa on myös Val tai Henry Jamesin kohtaama rasistinen pilkka, johon he vastaavat väkivallalla – sekä kaukalossa että sen ulkopuolella. Viha ja tarve kuulua joukkoon olivat Val Jamesin käyttämiä polttoaineita.
Hän saavutti unelmansa NHL:stä, mutta myöntää toisaalta rasistisen pilkan ja syrjinnän syöneen iloa.
Epäkiitollinen rakenne
Kirja etenee lapsuusvuosista lähtien suurin piirtein kronologisesti ja kertaa Jamesin pelaajauraa tarkasti. Uran päättyminen loukkaantumiseen tulee esille yhtä yllättäen ja töksähtävästi kuin itse loukkaantuminen tapahtui.
Kirjan rakenteessa olisi muutakin viilattavaa.
Jamesin lukuisat tappelut ja eri kovanaamojen, kuten Marty McSorleyn ja Dave Brownin, maininta tuntuu olevan keskeistä. Usein tappeluun liittyy Jamesille kohdistettu rasistinen herja, josta hän raivostuu ja pieksee vastustajansa. Kaava toistuu niin useasti, että mieleen tulee rikkinäinen LP-levysoitin. Tappeleminen oli Jamesin uran jokapäiväistä leipää, mutta hän teki urallaan myös hämmentävän monta ratkaisumaalia ja voitti AHL-mestaruuden.
Kaukalotappeluihin ja muuhun väkivaltaan käytetään valtavasti merkkejä suhteessa harvinaisen NHL-unelman toteutumiseen tai isän ennenaikaisen kuoleman nostamiin tunteisiin.
Jamesista myös maalataan kuvaa käytännössä voittamattomana tappelijana, ja väkisinkin tulee mieleen, että tarkoituksena on varmaankin ollut pönkittää afroamerikkalaista jääkiekkoilijaidentiteettiä. Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, mutta valittu keino on outo.
Tarjolla kun olisi ollut poikkeuksellinen tarina köyhistä oloista ponnistaneesta pelaajasta, joka mursi raja-aidat ja päihitti kaikki todennäköisyydet.
"Black Ice – The Val James Story" ei ole saatavissa kotimaisista kirjakaupoista, mutta sen saa tilattua Suomeen esimerkiksi Amazonista.
Valmore James & John Gallagher (2015): Black Ice – The Val James Story. ECW Press. 208s.