Kutakuinkin kaikki jääkiekkoilijoista, jääkiekkovalmentajista ja muista jääkiekkovaikuttajista kirjoitetut kirjat noudattelevat yleensä samaa kaava. Kronologisesti kerrataan lapsuus ja peliuran keskeiset vaiheet. Usein on jokin peliuraa varjostava konflikti tai jotain draamaa kaukalon ulkopuolisessa elämässä.
Kerronnan sävy on yleensä vakava – jopa harras, varsinkin vastoinkäymisiä käsiteltäessä.
Tamperelaisen runoilijan Linda Huhtisen kirja kaikkien aikojen eniten kotimaisessa miesten pääsarjassa viheltäneestä päätuomarista Timo Favorinista rikkoo tämän kaavan. Ikään kuin kertojaäänenä tarinaansa kuljettava Huhtinen ei pelkää käyttää runollisia ilmauksia, mikä onkin kirjan ehdoton vahvuus.
Vuonna 2017 Huhtinen alkoi kirjoittaa Liigalle Runoudesta lajiin -juttusarjaa, jota ennen hän ei tiennyt jääkiekosta paljoakaan. Juttusarjan myötä Huhtinen tutustui Favoriniin ja halusi kertoa tämän tarinan.
Favorinin kanssa keskustellessaan runoilija ja radiotoimittaja tutustuu sekä haastateltavaansa että lajiin nimeltä jääkiekko. Ihmettelevä asenne tuntuu vilpittömältä, ja tekstistä tulee tunne, että Huhtinen kirjoittaa maineikkaan päätuomarin tarinaa samalla tavalla kuin kirjoittaisi runojaan.
Jääkiekosta osattomalle kirjan pystyisi myymään fiktiivisenä teoksena, jossa Timo jakaa Lindalle elämänviisauttaan. Tietoni Favorinista ja erityisesti Huhtisesta olivat ennen kirjan lukemista niukat, mutta näiden reilun 300 sivun aikana minusta tuli molempien fani.
Tuhansien tarinoiden ”Tuomari”
Favorin aloitti Liigassa päätuomarina 22 vuotta sitten, kaudella 1997−1998. Kirjan lopussa matemaattisesti orientoitunut erityisluokanopettaja kuvaa kulkemansa matkan erilaisina lukuina. Niin päätuomarin kuin opettajan kokemukset kirjassa tuodaan seikkaperäisesti esille.
Vakavana pidetty Favorin ei epäröi jakaa edes alkoholiin liittyviä muisteloitaan. Mikään ”Juoppohullun päiväkirja” ei toki ole kyseessä, mutta olut tuntuu silti liittyvän yllättävän moneen tilanteeseen. Favorin kertoo yhtä avoimesti yksityiselämäänsä ja opettajan työhönsä liittyviä tarinoita kuin tuomarin sisäpiiritietoa kaukalosta ja pukukoppikäytäviltä.
Favorin tarinoi huumorilla ja pilke silmäkulmassa, mutta samanaikaisesti palkitun tuomarin puheista välittyy valtaisa kunnioitus niin pelaajia, valmentajia, kollegoitaan kuin oppilaitaan kohtaan. Yhtä kunnioittavia kommentteja nousee esiin myös Favorinista.
Jokaiselta liigapaikkakunnalta ja arvokisoista olympialaisia myöden riittää tuomarikonkarilla tarinaa. Yksi lukukerta tuskin riittää sisäistämään kaikkia kutkuttavia detaljeja – itselleni jäi väkevimmin mieleen erityisopettajan uraan liittyvät tarinat, kuten Stanley Cup -voittaja Ville Niemisen vierailu koululla tai aidon Kanada-maljan hakeminen Vapriikin Jääkiekkomuseosta kouluun näytille.
Favorinin muistelua täydentää ihastuttavasti Huhtisen vivahteikas kieli, joka onnistuu sekä ylevöittämään arkipäiväisiä tarinoita että tuomaan yllättäviä ja erilaisia näkökulmia lätkäjätkälle tuttuihin aiheisiin ja tilanteisiin.
”Se on runoa, ei runoilua”
Ylläoleva sitaatti ei ole kirjasta, vaan Juice Leskisen kappaleesta ”Rakas”. Huhtinen siteeraa teoksessaan niin Juicea kuin muitakin sanataitureita. Kirja on jaoteltu 15 lukuun, jotka väljästi käsittelevät eri liigapaikkakunnille liittyviä tarinoita ja jokaista lukua edeltää paikkakuntaan liittyvä sitaatti.
Huhtisen tapa kuvata henkilöitä, tunnelmia ja kirjoitusprosessiaan on jo runoutta itsessään. Teksti soljuu ja maalaa mielenmaisemaa värikkäällä pensselillä. Ihastuin kirjaan jo ensi sivuilla Juice-sitaatin kohdalla, mutta sana sanalta ja sivu sivulta rakastuin nimenomaan Huhtisen tapaan käyttää kieltä – kauniin vivahteikkaasti, mutta ei turhan koukeroisesti.
Koska teos ei etene kronologisesti eikä jäykän jäsennellysti muutenkaan, lukijalla on jokaisella aukeamalla mahdollisuus yllättyä. Kahden hyvin erilaisen ihmisen elämänmakuista rupattelua olisi jaksanut lukea paljon pidempäänkin.
En ole lukemiani kirjoja laittanut paremmuusjärjestykseen, mutta "Tuomari" on joka tapauksessa jääkiekkoaiheisten teosten kärkeä. Jääkiekkoon vasta tutustuvan runoilijan valinta Favorinin tarinan kirjoittajaksi oli riski, joka kannatti ottaa.
Linda Huhtinen (2019): Tuomari – Timo Favorinin tarina. Bazar kustannus. 361s.
