Kiitos ja hyvästi, Pelicans 2021−22: Vuodenvaihteen kyntäminen vesitti Pelicansin runkosarjan

LIIGA / Artikkeli
Pelicans eli tšekkikaksikon tulokenteosta.
Pelicansin kausi alkoi varsin mallikkaasti, mutta vuodenvaihteeseen sijoittunut vaikea jakso ajoi lahtelaiset lopulta taistelemaan pudotuspelipaikasta viimeiselle kierrokselle asti.

Kauden kohokohta: Viime sekuntien maalit

Pelicans tarjosi kannattajilleen kahteen kertaan viime hetken maalin, ensin Ilvestä vastaan alkukaudesta sekä runkosarjan viimeisessä ottelussa HPK:ta vastaan. Kauden viidennessä ottelussa Teemu Eronen tasoitti ottelun ilman maalivahtia 3–3:een vain kaksi sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua ja Pelicans päätyi voittamaan ottelun jatkoajalla.

Runkosarjan viimeisessä ottelussa HPK:ta vastaan Pelicans haki voittomaalia tasatilanteessa ilman maalivahtia KalPa-JYP-ottelun lopputuloksen varmistuttua. Kārlis Čuksten viivatoimitus päätyi verkon perukoille Jiří Smejkalin varusteiden kautta vain 16 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua, mikä takasi lopulta joukkueelle runkosarjan yhdeksännen sijan.

Kauden synkin hetki: Joulukuusta alkanut vaikea jakso

Joulukuun 11. päivä Pelicansilla alkoi pimeän vuodenajan teeman mukaisesti synkkä rupeama, kun lahtelaiset keräsivät seuraavasta kymmenestä ottelusta vaivaiset kolme pistettä. Joukkueella oli vaikeuksia luoda laadukkaita maalipaikkoja, mikä näkyi myös maalierossa, joka oli kyseisen ajanjakson aikana 14-31.

Pelicansin päävalmentaja Tommi Niemelä avasi Hockey Time Lahti -podcastissa syitä, mitkä vaikuttivat kyseiseen heikkoon jaksoon. Hän kertoi pelillisen alakuloon johtaneen muun muassa kahdeksan päivän joulutauko sekä sitä seurannut 10 päivän koronakaranteeni. Nämä menetetyt päivät vaikuttivat Niemelän mukaan joukkueen toimintaan, mikä näkyi myös kaukalossa.

Mitä kesän aikana on tehtävä:

Pelicansin kaltainen seura elää omasta pelaajatuotannostaan sekä onnistuneesta rekrytoinnista, mikä onnistui isossa kuvassa myös kuluneen kauden osalta. Sopimustilanne on tätä kirjoittaessa vielä hyvin levällään, mutta jos oletetaan kirkkaimman kärjen poistumista, niin Pelicans on kesän aikana sille jälleen tutussa tilanteessa. Junioreita täytyy kehittää ja urheilutoimenjohtaja Janne Laukkasen täytyy onnistua hankintojen kanssa.

Tuloksellisesti Lukáš Jašekin ja Smejkalin kaltaisten pelaajien löytäminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, minkä vuoksi Pelicans tullee nojaamaan jälleen kerran vahvasti omaan nuoriso-osastoonsa. Moni nuorempi pelaaja ottikin kehitysaskelia kokonaisvaltaisen pelaamisen suhteen tällä kaudella. Fakta on kuitenkin se, että tuloksenteko jäi ykkösketjun takana piippuun, ja nimenomaan sieltä Pelicans kaipaa esiin nousijoita sekä leveyttä kokoonpanoon.

Pelicansin sopimuspelaajissa on paljon kiekollisesti taitavia yksilöitä, jotka omaavat potentiaalia pisteiden tekemiseen, mutta puutteet vuorostaan löytyvät ehkä kamppailupelaamisesta ja tietynlaisesta määrätietoisuudesta kaukalossa. Pelicans kaipaa kesältä siis onnistuneita hankintoja, sekä fysiikan ja pelillisten asioiden kanssa eteenpäin meneviä nuoria pelaajia.

Kiitos ja hyvästi, Pelicans 21−22!

» Lähetä palautetta toimitukselle