Kiitos ja hyvästi, Ilves 2022–23: Viimeinen tanssi päättyi pannukakkuun

LIIGA / Artikkeli
Ilves päätti lupauksia herättäneen kauden harmillisesti, mutta peräkkäisten vuosien pronssimitalit on silti positiivinen suunta seuralle.
Kuva © Juuso Koro / @juusokuvaa
Ilves pelasi parhaan runkosarjansa yli 30 vuoteen, mutta kausi sai karun lopun Pelicansin käsissä. Kesken kauden valmentajaa vaihtaneilla tupsukorvilla on edessään iso työ pitää joukkueen runko Tampereella.

Kauden kohokohta: Les is more!

Ilves pelasi parhaan runkosarjansa sitten kauden 1989–90, mutta kauden eufoorinen kohokohta Tampereen keltavihreässä leirissä koettiin Pelicans-välieräsarjan neljännessä ottelussa.

Lahtelaiset olivat hypänneet kuskin paikalle vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja neljännessä ottelussa näytti jo siltä, että Pelicans saa sarjan viidenteen otteluun katkon paikan. Ilveksen pakka alkoi hajota pahasti, kun Aatu Jämsen niittasi lahtelaisten illan toisen osuman kahden miehen ylivoimalla.

Pian alkoi kuitenkin tapahtua ja Ilves heräsi otteluun. 

Seurahistorian yhden kauden puolustajien piste-ennätyksen rikkonut Les Lancaster käynnisti erinomaisella kiekonriistolla vastahyökkäyksen ja niittasi Matias Mäntykiven laukauksesta syntyneen irtokiekon reppuun kaventaen ottelun. Tupsukorvat saivat kiekon reppuun pian uudelleen, mutta videotarkastus jätti tasoitusmaalin historiaan.

Toista mahdollisuutta tasoitukseen Ilves ei jättänyt käyttämättä, kun Pelicansin Saku Salminen istui rangaistusaitiossa erän puolessa välissä. Joona Ikonen tinttasi maalin kulmalla pyörineen kiekon vaikeasta kulmasta reppuun, ja näin Ilves kampesi itsensä tasoihin. Tässä vaiheessa meteli Nokia-areenalla alkoi olla jo päätähuimaavaa, mutta isännät jättivät parhaan viimeiseksi.

Pelicans tarjosi jälleen tehokkaalle Ilves-ylivoimalle mahdollisuuden Petteri Riihisen istuttua boksissa. Huippupelin pelannut Lancaster toimi jälleen ylivoiman kapellimestarina, ja Mäntykivi petasi jenkkipakille mahdollisuuden ladata miltei täydellinen kuti maalille.

Tommi Tikka peitti Pelicans-vahti Patrik Bartošakin näkökentän täydellisesti, ja 127 kilometriä tunnissa Lancasterin lavasta lähtenyt kiekko löysi tiensä lahtelaisten verkkoon.

Lancaster räjäytti hallin katon liitoksistaan ja tilanteeseen sopiva ylimielinen teräsmiestuuletus jäi elämään hallin käytäville, jossa nuoret kannattajat sitä myöhemmin toistivat. Ilves voitti ottelun ja tasoitti ottelusarjan lukemiin 2–2, ja tasatilanteesta huolimatta näytti momentumin turvin olevan valmiimpi finaaleihin kuin koskaan.

Loppu on kuitenkin sitä kuuluisaa historiaa.

Kauden synkin hetki: Niin lähellä, mutta niin kaukana

Suunta tuosta eufoorisesta neljännen ottelun voitosta olikin sitten alaspäin ja syvälle. Ylivoiman tehottomuus oli suuri kompastuskivi Ilvekselle viidennessä ottelussa ja pirteä Pelicans varasti ottelupallon itselleen sarjan siirtyessä takaisin Lahteen kuuteen otteluun.

Kuudennessa ottelussa Pelicans sai unelma-alun ottelulle, kun Joni Ikonen laukoi kiekon monen kimmokkeen kautta ohi Marek Langhamerin.

Muun muassa Tikka ja Aku Räty syyllistyivät turhiin rangaistuksiin, ja isännille tarjoutui kahden miehen ylivoima ensimmäisen erän loppuun. Jämsen pahenti tilannetta lataamalla hyvän ylivoimakuvion päätteeksi erätaukolukemiksi 2–0.

Toinen erä ei paljoa paremmin käynnistynyt, kun Topias Vilén niittasi irtokiekosta erän toisella minuutilla Pelicansin jo kolmen maalin johtoon. Kavennusmahdollisuuksia Ilvekselle tarjottiin kaksin käsin, mutta näytti siltä, että viidennestä ottelusta oli tarttunut mukaan vain se kuiva ylivoima.

Ilveksen aika alkoi käydä vähin, siitäkin huolimatta, että Lancaster ja Henrik Haapala juonivat kauniin kavennusmaalin. Loppuminuuteilla Ilves haki vimmatusti kavennusmaaleja, mutta Jyrki Jokipakan ja Haapalan rangaistukset veivät momentumin pois tupsukorvilta.

Kavennuksia ei syntynyt edes ilman maalivahtia, ja historiallinen pannukakku oli valmis. Ilves jäi rannalle miltei varmoilta näyttäneistä Tampereen paikallisfinaaleista.

Mitä kesän aikana on tehtävä?

Vaihtuvuutta menestyksekkäästä kaudesta huolimatta on luvassa. Muun muassa joukkueen viimeinen selkäranka Langhamer siirtyi jo Ruotsiin isomman palkkapussin perässä. Ilveksen keskikaista käy kesän aikana todella ohueksi, sillä Petri Kontiola ja Jarno Koskiranta lopettivat uransa sekä Balázs Sebők lähti jo Saksaan. Lisäksi Tikkaa ollaan viemässä huhuissa Ruotsiin.

Joukkueen "ykkössentterinä" toimineen Sebőkin lähdettyä on selvää, että joukkue tarvitsee keskikaistalle johtajan, jonka harteille asettaa myös tulosvastuuta. Yksi potentiaalinen nimi keskikaistalle olisi Kärpistä lähtenyt Cody Kunyk. Päävalmentaja Antti Pennaselle HPK:sta kaudelta 2019–20 tutuksi tullut kanadalainen olisi vielä pian 33 vuotta täyttävänäkin kelvollinen vahvistus.

Yksi ensi kauden rungon kulmakivistä on NHL-varatuista pelaajista kiinni pitäminen. Leo Lööf allekirjoitti jo sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa, mutta Aku Räty, Matias Mäntykivi ja Jani Nyman eivät ole vielä antaneet viitteitä siitä, etteivätkö he kantaisi Ilves-paitaa ensi kaudellakin.

Räty ja Mäntykivi löivät lopullisesti läpi Liiga-tasolla, joten etenkin heidän kiinnitys olisi huikeaa tupsukorville. Nyman puolestaan tuo vaaralisen laukauksensa kanssa pelotetta ylivoimalle. 

Maalivahtipuolella Langhamerin lähtö jättää jäätävän aukon tupsukorvien maalin suulle. Jakub Málek näytti pudotuspeleissä, että hän ei ole vielä valmis joukkueen ykkösvahdiksi, vaikka Ilveksen kohtaloksi koitui moni muukin seikka Pelicans-sarjassa. Ilveksen viime kausien maalivahdeista miltei kaikki ovat olleet tšekkiläisiä, joten ei olisi suuri ihme nähdä tämän trendin jatkuvan.

Puolustus vahvistuu olympiavoittajalla ja maailmanmestarilla, kun Niklas Friman on siirtymässä Tampereelle. Myös Arttu Pelli ja Joni Jurmo tuovat kiekollista taitoa takalinjoille, joten Lancasterin jatkosopimuksen johtamana suurin osa tämän kauden puolustuksesta jatkaa ensi kaudella.

Jos Ilves saa pidettyä NHL-siirtouhan alla olevat pelaajat ja paikattua Langhamerin maalin suulla, on Tampereella ensi kaudellakin syytä asettaa odotukset pilviin.

Kauden hahmo: Petri Kontiola

Kontiola on täysin looginen valinta Ilveksen kauden hahmoksi. Edellisenä keväänä ensimmäistä kertaa 21 vuoteen tupsukorvat mitalipeleihin lähettänyt Kontiola oli kauden aikana Ilveksen valovoimaisin tähti.

38-vuotias pelasi tehopisteiden valossa Liiga-uransa toiseksi parhaan kauden, ja hänen julistettua jo alkukaudesta lopettamisensa kerääntyi fanit yhteen toistamaan muun muassa Teemu Selänteen uran loppupuolelta tuttua slogania: One more year!

Tyypillisen vitsikkäästi Kontiola kertoi medialle, että vain "šeikki Saudi-Arabiasta" rahoineen voisi pyörtää lopettamispäätöksen. Ilveksen pelissä nähtiinkin tammikuussa šeikiksi pukeutunut henkilö rahakassien kanssa. 

Lopulta runkosarjan voitosta miltei koko kauden taistellut Ilves sai rakennettua kauden tarinansa kahden seikan varaan. Ensimmäisenä, runkosarjan voittoa varten tulisi kaataa rakas naapuri ja uunituore CHL-mestari, Tappara.

Toinen kulmakivi Ilveksen kaudelle rakentui Michael Jordanin johtaman vuoden 1998 Chicago Bulls -joukkueen tavoin. Tämä olisi suomalaisen jääkiekkoikonin ja Ilveksen tähtipelaajan "Last Dance" eli viimeinen tanssi. Tätä slogania viljeli pitkin kevättä niin Ilveksen sometiimi, kannattajat ja jopa pelaajatkin.

Edessä olisi kaikkien aikojen pudotuspelikevät. Vaikka runkosarjan voitto lipsui toiseksi viimeisen kierroksen paikallispelitappiossa naapurin leiriin, sijoittui Ilves parhaalle sijalleen runkosarjassa sitten kauden 1989–90, jolloin se oli myös kakkonen.

Puolivälierissä Ilveksen vieraaksi saapui hurmosmaisen ensimmäisen kierroksen kautta jatkoon edennyt Ässät. Kontiola avasi sarjan iskemällä maalin ja syötön kahden ensimmäiseen otteluun. Tämän jälkeen pistetahti hyytyi, mutta Ilves eteni mitalipeleihin toista vuotta putkeen. Välierissä vastaan saapui Pelicans, ja koko Suomi ennakoi jo Tampereen paikallisfinaalisarjaa.  

Lopulta Ilves eli ja kuoli pudotuspeleissä Kontiolan mukana. Etenkin välieräsarjassa "Konna" tuskaili tehottomuudesta etenkin ylivoimalla, mikä heijastui koko joukkueen peliin. Pelicans kaatoi tuskaisen tehottoman Ilveksen kuudessa ottelussa, ja eteni toista kertaa seurahistoriassaan finaaleihin. Tunnelma tampereen keltavihreässä leirissä oli mykistävä.

Eihän tämän näin pitänyt päättyä? Kontiolan viimeisen tanssin piti huipentua eeppiseen paikallistaistoon, ja 38-vuotias saisi heittää hokkarit naulaan kultamitali kaulassa. Tyly loppu muutoin upealle kaudelle kulminoitui pronssiotteluun, jossa Kontiola huudatti Ilveksen faniryhmää lapset sylissään ja pronssimitali kaulassa.

Joukkueensa tehokkain pelaaja päätti uransa karvas maku suussaan, mutta kokonaiskuvassa Ilves-kannattajilla ei ole syytä murehtia kauden loppua liikaa. Ilves on palannut Liigan eliittiin, ja kaikki merkit viittaavat siihen, että paluuta vanhaan synkkyyteen ei nähdä hetkeen.

» Lähetä palautetta toimitukselle