Kauden kohokohta: Hurmoksellinen syksy ja Tarmo Reunasen ilmaveivi
Rauman Lukon kauden voi karkeasti jakaa kahteen osaan: hyvään ja huonoon.
Lukko aloitti kautensa vahvasti ja sen ansiosta vietti suurimman osan runkosarjasta koko sarjan kärjessä.
Joukkue oli yhtenäinen ja pelasi todella varmasti. Yksilötasolla uransa parasta kiekkoa pelasivat muun muassa Anrei Hakulinen, Thomas Grégoire ja Artjom Zagidulin.
Ennen kaikkea Lukko onnistui voittamaan otteluita. Se ei ollut ylivoimainen, mutta aktiivisen pelitapansa ansiosta se löysi tavat pitää vastustajan maalihanat kiinni ja tehdä itse tarvittavat maalit.
Syksyn voittokulku toi palkintona lähes betoniin valetun paikan runkosarjan ensimmäiseltä sijalta. Se kesti aina runkosarjan viimeisille kierroksille asti, jolloin lopulta molemmat tamperelaisjoukkueet kaasuttivat raumalaisista ohi.
Kauden heikommasta puolikkaasta on vaikea löytää kohokohtia. Pilvipeitteen takaa loistaa kuitenkin yksi valonjuova. Tarmo Reunasen ilmaveivi.
Kauden toiseksi viimeisessä ottelussa Reunanen osoitti huimaa itsevarmuutta ja teki koko kauden hienoimman maalin.
Ensin harhautus, jollaisia voisi useamminkin Liigassa katsella, siitä maalin taakse ja kiekko ilmaveivillä verkkoon. Kaikki tämä pelissä, jossa Lukko oli selkä seinää vasten.
Kauden synkin hetki: Anrei Hakulisen loukkaantuminen
Kausi koki käännekohtansa, kun Hakulinen loukkasi kätensä marraskuun EHT-turnauksessa.
Tästä alkoi ajanjakso, joka pikkuhiljaa aina kauden loppuun saakka vei joukkuetta syvemmälle ja syvemmälle pelillisiin tuskiin ja voittamisen vaikeuteen.
Loukkaantumiset söivät pelaajia pois kokoonpanosta ja helmikuussa joukkueen läpi vyöryi korona-aalto.
Samalla myös pelilliset ongelmat alkoivat. Kuten todettu, Lukko ei mälläillyt maaleilla hyvällä jaksolla. Kauden heikolla puoliskolla maalinteosta tuli kammottavan vaikeaa.
Viimeistely ei vain onnistunut. Eikä kyse ollut paikoista. Niitä kyllä tuli, mutta ruuti oli märkää aivan kuin Lentävällä Hollantilaisella. Kiekko ei vain päätynyt maaliin.
Päävalmentaja Marko Virtasen pelityyliä on kuvailtu fyysisesti erityisen haastavaksi. Tämä sekä loukkaantumiset verottivat joukkueen suoritusta rajuin ottein samalla, kun ykköstorjuja Zagidulin löytyi maalilta lähes jokaisesta ottelusta.
Kauden synkin hetki sai kruununsa aivan runkosarjan lopussa. Pudotuspeleihin joukkue lähti vyöllään kuusi tappiota kahdeksasta viimeisestä ottelusta. Ne kaksi ainoaa voittoa irtosivat hikisesti heikkoja Sportia ja SaiPaa vastaan.
Kausi päättyi ensimmäisellä kierroksella IFK:ta vastaan otteluvoitoin 4–2. Ei Lukko surkea ollut, mutta koko ajan vain tuskallisemmaksi muuttunut tehottomuus otti veronsa.
Mitä kesän aikana on tehtävä?
Pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle päättynyt kausi herätti parvellisen kysymyksiä Lukon tulevaisuudesta.
Suurimpana kysymyksenä oli, pitäisikö päävalmentaja Virtasen jatkaa joukkueen taktiikkataulumestarina vai ei. Kyseessä oli kuitenkin jo toinen kausi peräjälkeen, kun matka päättyi suunniteltua aiemmin.
Lukon toimistolla tätä pohdittiin noin kahden kuukauden ajan. Virtasen korvaa ensi kaudella alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana häärinyt Tomi Lämsä.
Lämsän sopimus on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Toisaalta hyvä, että Lukon toimistolla reagoitiin pettymykseen päättyneeseen kauteen, mutta onko Lämsästä ratkaisuksi?
Markkinoilla olisi ollut tarjolla muitakin valmentajia, eikä Lämsän viimeaikaiset saavutukset saa hyppimään ilosta. Seuraava kausi näyttää, miten osuvaksi valinta osuu.
Lukon sulamista ei voi laittaa täysin loukkaantumisten ja valmennuksen piikkiin. Olihan muillakin joukkueilla terveyshuolia, ja paikoittain Virtanen sai joukkueen pelaamaan oikein oivallista peliä. Kesällä tuleekin keskittyä kolmanteen ongelmaan: riittävän laajan rosterin kasaamiseen.
Ei mitään pois hienon kauden pelanneelta Julius Mattilalta, mutta joukkueen kokoonpano huusi koko kauden ajan ykkössentteriä. Ylipäätään joukkue oli liian kapea, ja varsinkin loukkaantumissumissa se tuli rumasti ilmi.
Urheilujohtaja Kalle Sahlstedtin tulee rakentaa joukkue huolella, sillä ensi kaudella lehväspaidat pelaavat myös CHL:ää. Sen tason pelaajia on löydyttävä tarpeeksi, jotta loukkaantumisista ja otteluruuhkista huolimatta joukkue pysyy muiden sarjan suurjoukkueiden mukana.
Tähän mennessä julkaistut pelaajasopimukset antavat uskoa sille, että elokuun Pitsiturnauksessa nähdään parempi Lukko.
Kauden hahmo: Thomas Grégoire
Tähän voisi valita useita henkilöitä aina Sahlstedtista Lukon pitkäaikaiseen huoltajaan Seppo Hurmeeseen. Tällä kertaa nostettakoon kuitenkin estradille Grégoire.
Mestaruuskeväänä joukkueeseen liittynyt Gregs on kehittynyt suunnattomasti Suomen-taipaleensa aikana. Yhteensä hän ehti pelata Lukossa 138 runkosarjaottelua ja tehdä 26+71=97 tehopistettä. 24 pudotuspeliottelussa syntyi 3+8=11 pistettä.
Tällä kaudella Grégoire voitti Lukossa Juha Rantasila -palkinnon, joka ojennetaan runkosarjassa eniten maaleja iskeneelle puolustajalle. Runkosarjassa syntyivät tehot 13+31 ja pudotuspeleissä 0+2.
Grégoirea voidaan pitää yhtenä Liiga-kauden parhaista, ellei jopa parhaana puolustajana. Koko kauden mittakaavassa hän oli ehdottomasti joukkueensa arvokkain pelaaja sekä iso syy siihen, miksi Lukko pysyi niinkin pitkään sarjataulukon ykkösenä.
Parhaimmillaan Grégoire oli jopa dominoiva. Se sopi kuin pää hattuun Virtasen pelityyliin, jossa puolustajat antavat paljon tukea hyökkäyspeliin.
Pudotuspeleissä kanadalaisen peliotteet kokivat lähes täyskäännöksen, mikä asettaa särön hänen muuten niin hienoon kauteensa. Lukon superlöytö jatkaa uraansa ensi kaudella Itämeren toisella puolen Röglen pelipaidassa.