Keskisestä divisioonasta löytyvät mahdollisesti NHL:n kaksi huonointa joukkuetta. Niin Arizona Coyotes kuin Chicago Blackhawks ovat rajussa myllerryksessä, ja kummallakin on jalkeilla erittäin heikot kokoonpanot.
Nashville Predators kisaa viime vuosien malliin tiukasti pudotuspelipaikasta ja myös Winnipeg Jetsillä on saumansa, vaikka henkilödraamat tuntuvat jatkuvan seurassa kaudesta toiseen.
Arizona Coyotes – tragikomedia muutti latoteatteriin
Coyotes sijoittui viime kaudella odotetusti aivan sarjan tyvipäähän, eikä varsinaisesti parempia tuloksia ole odotettavissa tältäkään kaudelta. Sekasortoisessa tilassa oleva organisaatio potkittiin kauden päätteeksi pois vanhasta kotihallistaan, ja se joutui muuttamaan vain 5 000 katsojan yliopistohalliin.
Coyotesin kokoonpano antaa selvän viestin, että tavoitteena on olla sarjan viimeinen. Joukkueesta on lähtenyt paljon kokeita pelaajia, jotka olivat jo valmiiksi NHL-uriensa loppupuolella. Joukkueeseen liittyneet pelaajat eivät kuitenkaan tule olemaan mitään sateentekijöitä.
Nimekkäin lähtijä joukkueesta on Phil Kessel, ja se oli odotettavissa. Lähtijöiden joukossa olivat myös Anton Strålman, Loui Eriksson ja Antoine Roussel. Heidänkään kohdalla ei kuitenkaan ollut oletusta, että he olisivat jatkaneet joukkueessa.
Merkittävin Coyotesiin liittynyt uusi pelaaja on Edmonton Oilersista tullut Zack Kassian. Kovaotteinen hyökkääjä ei kuitenkaan ole mikään pistelinko, mutta hän varmasti tuo työrauhaa joukkueen taitavimmille kärkipelaajille karhealla pelityylillään. Muita tulijoita olivat muun muassa Patrik Nemeth, Troy Stecher ja Nick Bjugstad.
Puolustuksen johtajana jatkaa suuresti kauppahuhuissa ollut Jakob Chychrun, jonka viime kausi oli hyvin heikko. Vastapainoksi Shayne Gostisbehere pelasi varsin hyvän viime kauden. Puolustuksen tason kannalta on toivottavaa, että Gostisbehere pystyisi jatkamaan viime kauden hyviä otteitaan. Heidän jälkeensä puolustus on enemmän tai vähemmän täynnä täytepelaajia.
Coyotesin erittäin ohutta hyökkäystä johtavat Clayton Keller ja Nick Schmaltz. Viime kaudella Toronto Maple Leafsissa epäonnistunut ja Coyotesiin kesken kauden siirtynyt Nick Ritchie pelasi hyvän loppukauden aavikolla. Kassianin ja Ritchien ohella Lawson Crouse on kolmas nimekkäämpi voimahyökkääjä.
Kassianilta voi odottaa jonkin verran tehoja, varsinkin jos hänet sijoitetaan yhteen Kellerin ja Schmaltzin kanssa. Myös esimerkiksi Travis Boydilta voi odottaa hyvää hyökkäyspään tekemistä. Hän sai viime kaudella peliaikaa enemmän kuin aiemmin NHL-urallaan, ja se näkyi 35 tehopisteenä.
Suomalaisittain mielenkiintoinen nimi on Matias Maccelli, joka pääsi jo viime kaudella pelaamaan 23 NHL-ottelua. Nyt vakituinen paikka on täysin otettavissa heikossa joukkueessa. Nuoresta kaartista myös Barrett Haytonilta odotetaan selvää askelta eteenpäin.
Coyotesin ykkösmaalivahtina jatkaa Karel Vejmelka. Tšekkiläinen pystyi satunnaisiin ilmiömäisiin otteluihin, mutta muuten hän on NHL:n heikoimpia ykkösvahteja. Kakkosvahdin paikasta taistelevat suhteellisen nimettömät Ivan Prosvetov, Jon Gillies ja Jonas Johansson.
André Tourigny jatkaa päävalmentajana, ja hän sai karmean viime kauden alun jälkeen joukkueen pelaamaan siedettävästi – toki jo viime kaudella Coyotesissa oli suunnitelmana olla sarjan hännillä. GM Bill Armstrong on osoittanut, että seura yrittää ensi kesän ykkösvarausta, jolla voisi kaapata Connor Bedardin.
Coyotes pelaa Keskisen divisioonan sijoista 7–8.
Chicago Blackhawks – uutta alkua hakemassa
Seksuaalirikosskandaalissa rypenyt Chicago Blackhawks tuuletti organisaatiotaan viime kaudella ja vielä kauden päätteeksi kunnolla. Seuran pitkäaikainen GM Stan Bowman sai lähteä kesken kauden ja uudeksi GM:ksi nimettiin Kyle Davidson. Kesällä seuran uusi johto teki isoja muutoksia joukkueeseen. Davidsonin tekemät liikkeet ovat antaneet selvän viestin, että seurassa on luvassa perusteellinen uudelleenrakennus.
Joukkueen uudeksi päävalmentajaksi Davidson palkkasi Luke Richardsonin, joka tuli seuraan Montréal Canadiensin apuvalmentajan paikalta. Apuvalmentajikseen Richardson saa kesken viime kauden joukkueen väliaikaiseksi päävalmentajaksi nostetun Derek Kingin sekä Boston Bruinsista saapuvan Kevin Deanin.
Blackhawks lähtee hakemaan uutta alkua kovan muodonmuutoksen kokeneella joukkueella. Kevin Lankinen siirtyi kauden päätteeksi vapaana agenttina Nashville Predatorsiin ja Marc-André Fleury kaupattiin jo siirtotakarajalla Minnesota Wildiin.
Tällä kaudella Blackhawks-maalia tilkitsevät Maple Leafsistä pelaajakaupalla tullut Petr Mrázek sekä vapailta markkinoilta hankittu Alex Stalock, joka ei ole käytännössä pelannut ollenkaan lähes kahteen vuoteen sydänlihastulehduksen vuoksi. Mrázek−Stalock-kaksikkoa ei tosin voi luonnehtia varmaksi, mikä lieneekin seuralle tällä hetkellä toissijaista.
Puolustuksen johtotähtenä jatkaa kauppahuhuista huolimatta Seth Jones, jota säestävät Connor Murphy ja Jake McCabe. Lisää kokemusta puolustusosastolle tuo Colorado Avalanchen paidassa mestaruutta viime kauden päätteeksi juhlinut Jack Johnson.
Blackhawksin hyökkäystä tähdittävät seuralegendat Patrick Kane ja kapteeni Jonathan Toews, joiden huhuttiin myös olleen kaupan kesällä. Heille taustatukea tarjoavat Tyler Johnson sekä uudet lisäykset Andreas Athanasiou, Max Domi ja Colin Blackwell. Kanea lukuun ottamatta hyökkäys on kuitenkin varsin mitäänsanomaton Alex DeBrincatin tultua kaupatuksi Ottawa Senatorsiin ja lupaavan Kirby Dachin Canadiensiin.
Joukkueessa aloitettu uudelleenrakennus tarjoaa näyttöpaikan kunnon roolissa Lightningista kesken kauden hankitulle Taylor Raddyshille sekä seuran omille varauksille Philipp Kurasheville ja Lukas Reichelille. Lankisen lähdettyä Nashvilleen ja Henrik Borgströmin jouduttua ulososton kohteeksi suomalaisväriä Chicagossa ei tulla ilman pelaajasiirtoja tällä kaudella näkemään.
Joukkueen puolustus on korkeintaan keskinkertainen, hyökkäys- ja maalivahtiosasto ovat selvästi koko sarjan huonoimpien joukossa. Blackhawksille on vaikea ennustaa muuta kuin sijoitusta oman divisioonan ja koko sarjan heikoimpien joukkueiden joukossa.
Uudelleenrakennusta ajatellen toiveena on varmasti päästä varaamaan mahdollisimman korkealla tulevissa varaustilaisuuksissa, joten joukkueen oletusarvoisesti heikko runkosarjamenestys sisältää organisaation kannalta hopeareunuksen.
Blackhawks pelaa Keskisen divisioonan sijoista 7–8.
Nashville Predators – vaikeasti ennustettava kierrepallo
Viime kaudella kivenkovan Keskisen divisioonan viidenneksi sijoittunut Predators lähtee tulevaan kauteen ennakolta haastajista vahvimpana. Joukkueen historian ensimmäinen ja yhä virassaan oleva GM David Poile teki kesän aikana mielenkiintoisia vahvistuksia oikeastaan jokaiselle osa-alueelle. Kahden vuoden jatkosopimuksen tehneellä päävalmentaja John Hynesilla on käsissään suhteellisen jämäkkä, mutta osittain epätasaisesti suorittava joukkue.
Predators kaatui osittain viime keväänä siihen, ettei ykkösvahti Juuse Sarokselle löytynyt mitat täyttävää korvaajaa tämän loukkaannuttua. Nyt Poile vahvisti tuota osastoa Kevin Lankisella, joten Nashvillessä saadaan jälleen nauttia täysin suomalaisesta maalivahtiosaamisesta. Lisäksi Pekka Rinne aloitti hiljattain seuran maalivahtivalmennuksen "kuiskaajana".
Predatorsin ennestään vahvaan puolustukseen hankittiin rutiinia, kun kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja Ryan McDonagh saatiin vaihtokaupassa Lightningista. Lisäksi hyökkäykseen saatiin lisää tuloksentekovoimaa ja syvyyttä, kun Nino Niederreiter teki kahden vuoden mittaisen sopimuksen. Predators joutui luopumaan muun muassa Matt Benningistä, Luke Kuninista ja Nick Cousinsista, mutta tuoreet hankinnat kuitenkin vahvistavat joukkuetta kokonaisuutena.
Puolustusosasto edustaa suurimmilta osin jämäkkyyttä. Kapteeni Roman Josi kantaa itseoikeutetusti ylivoimaisesti isoimmat minuutit. Mattias Ekholm on edelleen erinomainen kakkosparin pelaaja, ja meritoitunut McDonagh täydentää edellä mainittua kaksikkoa. Taustalta on nousemassa jo viime kaudella hyvin pelanneet Alexandre Carrier ja Dante Fabbro.
Epätasaisuutta on taas viime vuosina edustanut hyökkäys ja ennen kaikkea sen kärkinimet. Matt Duchene ja Ryan Johansen olivat viime kaudella erittäin tehokkaita tehden pisteitä uransa parhaaseen tahtiin. Toisaalta sekä Duchenen että Johansenin toissa kausi oli surkea. On siis selvää, että näiden kahden kanadalaisen on oltava vähintään viime kauden tasolla, mikäli Predators mielii pudotuspeleihin.
Johansenin lisäksi Mikael Granlundin ja Colton Sissonsin junailema keskikaista on hyökkäyspäähän suhteellisen ohut, mutta omaan päähän pelatessa luotettava. Laituriosastolla on lupa odottaa maaleja ja tehoja etunenässä juuri Duchenelta, Niederreiterilta ja Filip Forsbergilta. Heidän takanaan vastuu jää nuorten Eeli Tolvasen ja Philip Tomasinon harteille.
Isossa roolissa on joukkueen kolmoskenttä, jonka täydentävät Sissonsin laidoilla Jakov Trenin ja Tanner Jeannot. Täydelliseksi pudotuspelikentäksikin nimetty fyysinen koostumus alkaa olla jo sen verran vakiintuneessa asemassa, että joko Tomasinon tai Tolvasen on pelattava nelosketjussa. Tämä on mielenkiintoinen asetelma purettavaksi Predatorsin valmennukselle, koska kummatkaan eivät ole parhaimmillaan nelosketjun työteliäässä ja raastavassa pelissä.
Predators luottaa vahvasti joukkuepelaamiseen, ja seuran yhteishenkeä on kehuttu laajasti. On selvää, että kaiken osuessa kohdalleen Predatorsilta voi odottaa erinomaistakin menestystä. Potentiaalin yläraja on korkea, mutta divisioonan tasaisuuden vuoksi notkahduksille ei ole varaa – juna karkaa nimittäin erittäin nopeasti.
Predators pelaa Keskisen divisioonan sijoista 4–6.
Winnipeg Jets – Bownessin vaikea tehtävä
Jets sijoittui viime kaudella kovatasoisessa Keskisessä divisioonassa kuudenneksi, eikä näin ollen selvinnyt pudotuspeleihin. Joukkueen viime kauteen mahtui pienimuotoista draamaa, kun pitkäaikainen päävalmentaja Paul Maurice erosi kesken kauden.
Kauden loppuun valmentaneen Dave Lowryn tilalle tuotiin todellinen konkari Rick Bowness, joka palaa hänelle tuttuun ympäristöön. Bownessin valmennusura NHL:ssä alkoi juuri Jetsistä jo vuonna 1984 apuvalmentajana.
Jetsin maalivahtiosasto on menestyksen edellyttämällä tasolla. Joukkueen ykkösmaalivahtina jatkaa itseoikeutetusti Connor Hellebuyck, joka hieman heikommasta viime kaudesta huolimatta lukeutuu sarjan parhaiden maalivahtien joukkoon. Kakkosmaalivahdin rooliin Jets hankki Nashville Predatorsissa viime kaudella torjuneen David Rittichin Buffalo Sabresiin siirtyneen Eric Comrien tilalle.
Manitobalaisjoukkueen puolustusta leimaa tasapaksuus. Eliittitason ykköspuolustaja puuttuu, vaikka Josh Morrissey, Nate Schmidt ja Neal Pionk ovatkin NHL-tasolle hyviä puolustajia. Toisaalta puolustus koostuu kärkikuusikon osalta pitkälti tasonsa jo osoittaneista pelaajista, jotka ovat parhaassa peli-iässä. Brenden Dillon ja Dylan DeMelo täydentävät alemmat parit Logan Stanleyn, Ville Heinolan ja Dylan Sambergin kamppaillessa peliajasta.
Hyökkäys on etenkin kärjen osalta tasokas. Viime kaudella oman maali- ja piste-ennätyksensä tehneeltä Kyle Connorilta voi tälläkin kaudella odottaa 40 maalin ylitystä. Kun kärkiketjuihin on laittaa Connorin ohella Mark Scheifele, Blake Wheeler, Pierre-Luc Dubois ja Nikolaj Ehlers, maalintekovoimasta joukkueen menestyksen ei pitäisi jäädä kiinni.
Kokeneet Adam Lowry ja Sam Gagner pyrkivät tarjoamaan taustatukea kärkipelaajille yhdessä kesken viime kauden seuraan palanneen Mason Appletonin kanssa. Mielenkiintoinen seurattava hyökkääjä on 20-vuotias Cole Perfetti, jota voi povata kauden parhaan tulokkaan kisaan. Hyökkäyksestä löytyy myös suomalaisväriä, kun Jets hankki kesällä Saku Mäenalasen. Leijonien nelosketjussa edukseen esiintynyt Mäenalanen voi päästä myös Jetsissä samaan rooliin.
Kovista nimistä huolimatta hyökkäyksen sitoutuneisuus herättää kysymyksiä. Vasta kaksi kautta Jets-paidassa pelannutta Dubois'ta on viety huhuissa pois seurasta. Myös joukkuetta viime kaudet kipparoinut Wheeler on ollut huhujen mukaan kaupan, ja häneltä otettiin kauden alla kapteenin merkki pois. Kun tähän yhdistetään Bownessin puolustusvoittoinen pelitapa, joka vaatii sitoutuneisuutta, voi kaudesta tulla Jetsille haastava.
Maalivahti Hellebuyck ja hyökkäyksen kärkipelaajat voivat voittaa yksittäisiä otteluita joukkueelle henkilökohtaisella panoksellaan, mutta suurempaan runkosarjamenestykseen se ei yksin riitä. Jos Bowness saa pelaajansa sisäistämään pelitapansa ja joukkueesta yhtenäisen, Jets voi taistella viimeisistä pudotuspelipaikoista. Tämän kummempaa menestystä Jetsille on kuitenkin vaikea ennustaa. Pudotuspelien ulkopuolelle jääminen saattaa tietää merkittäviä muutoksia pelaajistoon.
Jets pelaa Keskisen divisioonan sijoista 5–6.