Nashville Predators on lukeutunut pian päättyvän vuosikymmenen tasaisimpiin suorittajiin NHL:ssä, mutta vain se kirkkain tavoite on jäänyt puuttumaan. Stanley Cupia on jahdattu Tennesseessä hampaat irvessä jo viiden vuoden ajan, mutta etenkin viime kausi päättyi karuun pettymykseen. Villillä kortilla pudotuspeleihin kivunnut Dallas Stars pyyhkäisi Keskisen divisioonan voittaneen Predatorsin yli avauskierroksella kuudessa ottelussa.
Paine voittaa mestaruus on Predatorsissa kova, sillä ensi helmikuussa jo 70 vuotta täyttävä GM David Poile ei ole onnistunut tässä tehtävässä 42 vuoden ajan kestäneen seurajohtajan uransa aikana. Aika alkaa vääjäämättömästi käydä Poilella vähiin.
Predatorsia koko sen 21-vuotisen historiansa aikana johtanut Poile on pitkäjänteisesti kasannut Predatorsista kestomenestyjän, joka lukeutuu suurimpien mestarisuosikkien joukkoon tällä kaudella. Tavoitteen toteutumista edistää merkittävästi pitkään etsityn ykkössentterin löytyminen menneenä kesänä.
Maalivahdit
Predatorsin maalilla eletään mielenkiintoisia aikoja. 11 vuoden ajan keltapaitojen maalilla ansiokkaasti torjunut Pekka Rinne täyttää marraskuussa jo 37 vuotta, eikä Kempeleen jättiläisen viime kausi yltänyt uran parhaimpien joukkoon. Samaan aikaan toisen suomalaisen eli Juuse Saroksen peliminuutit ovat kasvaneet kausi kaudelta.
Ikääntymistä vastaan taistelevalle Rinteelle alkava kausi on hyvin todennäköisesti viimeinen joukkueen ykkösvahtina. Viime keväänä Rinteen otteet ailahtelivat miehelle hyvin epätyypilliseen tapaan, sillä ohipelejä tuli liian paljon. Sanomattakin on selvää, että Rinteen heikot otteet pudotuspelien avauskierroksella Starsia olivat yksi merkittävimpiä tekijöitä Predatorsin aikaiselle kesälomalle.
Saros alkaa puolestaan nyt 24 vuoden iässä olla siinä tilanteessa, että jossakin toisessa seurassa hän pystyisi jo helposti kantamaan ykkösvahdin vastuuta. Siinä roolissa hän on hyvin todennäköisesti vuoden päästä Predatorsissa. Odotusarvoisesti Saroksen pelimäärä nousee tällä kaudella 31:stä jo lähemmäs 40:ää.
Saros on ilman muuta Philadelphia Flyersin Carter Hartin ohella yksi parhaista alle 25-vuotiaista maalivahdeista tämän kauden NHL:ssä. Teknisiltä ominaisuuksiltaan Saros alkaa kolkutella jo sarjan kovinta maalivahtieliittiä, mutta HPK:n kasvatin pienen koon takia Vezina Trophy jäänee ikuiseksi haaveeksi.
Puolustajat
GM Poile sai viime kauden päätteeksi tarpeekseen kolmen vuoden takaisen tähtihankintansa P.K. Subbanin otteista ja kauppasi puolustajan New Jersey Devilsiin. Oman henkilöbrändinsä pönkittämiseen liikaa keskittyneestä Subbanista muodostui viime kaudella Predators-puolustuksen riippakivi, jonka otteet eivät vastanneet ykkösparin puolustajan saamaa vastuuta.
Subbanin lähdettyä Predatorsin odotukset kohdistuvat 21-vuotiaaseen Dante Fabbroon, joka pääsi NHL-miehistön matkaan jo viime kauden lopulla. Yliopistossa kolmen kauden ajan kehittyneeltä Fabbrolta voi odottaa hyvin vahvaa tulokaskautta ja isoa vastuuta kahdessa kärkiparissa. Vahvan hyökkäysosaamisensa lisäksi Fabbrolla on täydet edellytykset kehittyä omalla alueella luotettavammaksi pelaajaksi kuin esimerkiksi Subban oli.
Predatorsin puolustuksen neljän kärki on edelleen aivan NHL:n parhaimmistoa. Kapteeni Roman Josi, Mattias Ekholm, Ryan Ellis ja Fabbro muodostavat kvartetin, joka on varsinkin monipuolisuudessaan yksi liigan laadukkaimmista. Viime kaudella niin Josi, Ekholm kuin Elliskin mahtuivat joukkueen kuuden parhaimman pistemiehen joukkoon.
Predatorsin kolmannelle puolustajaparille ei ole luvassa häikäiseviä peliminuutteja. Veteraani Dan Hamhuis pystyy yhä pelaamaan simppeliä oman alueen peliä ja Subban-vaihtokaupassa saapuneelta nuorelta Steven Santinilta odotetaan selvää askelta eteenpäin uudessa seurassa. Kehitystä puoltaa puolustajien kanssa vakuuttavaa työtä tehnyt apuvalmentaja Kevin McCarthy, joka on myös pitkälti vastannut puolustuksen organisoimisesta.
Hyökkääjät
Predatorsin selkeä heikko kohta löytyy hyökkäyksestä. Viime kaudella joukkue iski divisioonassaan kolmanneksi vähiten maaleja, ja mikä huolestuttavinta, joukkueen ylivoimapeli oli katastrofaalisen huonoa. Ylivoiman huonoudesta kertoi hyvin se, että tällä vuosikymmenellä tehottomampaa ylivoimaa ovat pelanneet vain Florida Panthers kaudella 2013−14 ja Colorado Avalanche 2016−17.
Pudotuspeleissä luotettavan ykkössentterin puuttuminen on näkynyt Predatorsissa liian räikeästi viime vuosina. Ylivoiman tehottomuus huomioiden olikin äärimmäisen tärkeä asia, että Poile onnistui vapailla markkinoilla kiinnittämään Matt Duchenen kantrikaupunkiin seitsemän vuoden sopimuksella. Duchene on jo vuosikausia Predatorsiin kaivattu tähtiluokan ykköskeskushyökkääjä, joka pystyy onnistuessaan hätyyttelemään 80 tehopisteen rajaa.
Duchene saa uudessa seurassaan valtavan roolin ylivoiman pelintekijänä. Tämä on hyvin merkittävä asia, sillä esimerkiksi hyvin laadukas maalintekijä Filip Forsberg on selvästi kärsinyt laadukkaiden syöttöjen puutteesta viime kaudet. Mikäli Duchene ja Forsberg löytävät yhteisen sävelen, Predatorsilla on käsissään yksi NHL:n parhaista tutkapareista.
Vahvin vaihtoehto kolmanneksi lenkiksi Duchenen ja Forsbergin kanssa on viime kauden siirtotakarajalla joukkueeseen saapunut Mikael Granlund. Tehojen valossa Granlundin aloitus Predatorsissa ei ollut paras mahdollinen, mutta pisteitä tärkeämpi merkitys Granlundilla on kokonaisvaltaisessa pelaamisessa. Viimeistä sopimuskauttaan aloittavalta suomalaiselta täytyy silti odottaa paluuta yli 60 tehopisteen pelaajaksi.
Predatorsin aiempi ykkössentteri Ryan Johansen pääsee nyt Duchenen tulon myötä optimaalisempaan rooliin kakkosketjuun. Luontainen vaihtoehto Johansenin laidalle on Viktor Arvidsson, joka viime kaudella heilutti verkkoa 34 kertaa vain 58 ottelussa. Terrierimäinen ruotsalainen onkin noussut viime vuosina noussut Predatorsin ehdottomien luottopelaajien joukkoon ja pystyy terveenä pysyessään rikkomaan 40 maalin rajapyykin.
Joukkueen keskushyökkääjien kovasta tasosta kertoo se, että Nick Bonino on lähtökohtaisesti nelosketjun pelaaja. Predatorsin alemmat hyökkäysketjut tuovatkin tärkeää leveyttä. Joukkueessa on runsaasti vahvoja roolipelaajia, joita päävalmentaja Peter Laviolette pystyy peluuttamaan runsaasti varsinkin alivoimalla. Lisäksi on huomionarvoista, että hyökkääjien ikähaitari liikkuu optimaalisesti välillä 25−31 vuotta.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Predators on jo useamman vuoden ajan kuulunut joukkueisiin, joilla on kaiken osuessa kohdalleen edellytykset nostella Stanley Cupia kauden päätteeksi. Tärkeimmät ratkaisukohdat menestyksen saavuttamiseksi kiteytyvät maalivahti- ja ylivoimapeliin.
Vaikka Predatorsin maalivahtiosasto näyttää olevan kunnossa, silti Rinteen ikääntyminen ja Saroksen kokemattomuus ovat vaarallinen yhdistelmä. Suotavin tilanne kuitenkin olisi, että Rinteellä on varastossa vielä yksi huippukausi, jotta Predatorsilla olisi takuuvarma torjuja tärkeimpiin peleihin. Valitettavasti Rinteen historia pudotuspeleistä luo jälleen kysymysmerkkejä joukkueen ylle.
Predatorsin ylivoima oli puolestaan niin huonoa viime kaudella, että sen on parannuttava. Mikäli joukkue saa hilattua ylivoimaprosenttinsa 12:sta lähemmäs 20:ta, Predators taistelee silloin tosissaan Keskisen divisioonan voitosta. Duchenen tulo ja viime kaudella ylivoimapelissä epäonnistuneen Subbanin lähtö ovat myönteisiä vaikutuksia tälle osa-alueelle.
Predatorsin paketti on hyvin tasapainossa ja joukkueen pelaajat ovat hyvin laajalla rintamalla parhaassa peli-iässään. Predators taistelee Keskisen divisioonan sijoista 1−2.