Päättyneellä vuosikymmenellä kaksi mestaruutta voittanut Pittsburgh Penguins ei ole heittämässä hanskojaan tiskiin vielä toviin. Kolme viime kautta ovat olleet sille pudotuspeleissä pahoja pettymyksiä − tuloksena kaksi avauskierroksella karsiutumista ja yksi toisen kierroksen tappio sitä ennen − mutta virkeät runkosarjat ja sen tärkeimpien pelaajien tason säilyminen korkeana pitävät toistaiseksi vielä seuran lippua korkealla.
GM-pestiä jatkaa rakastettu ja vihattu Jim Rutherford, jonka viime kaudet ovat vaikuttaneet siltä, että hänen on pakko aina yhden erittäin onnistuneen kaupan lisäksi tehdä joko huono sellainen, tai sitten raapaista kallis lappu selkeästi keskinkertaiselle tai heikolle pelaajalle.
Päävalmentaja Mike Sullivanin asema ei ole ollut pudotuspelitappioista huolimatta uhattuna. Senkin suhteen raja toki kulkee jossain, kenties vielä yhden kevään epäonnistumisen takana.
Maalivahtiosasto
Joukkueen peräpää meni ennen kautta odotetusti uusiksi. Kaksinkertainen mestarivahti Matt Murray kaupattiin Senatorsiin, mikä tiesi halvempien ja paremmin pelanneiden Tristan Jarryn sekä Casey DeSmithin jatkavan vastuunkantoa pingviinien maalilla.
Numerot eivät valehdelleet. Murray ei ole enää toviin päässyt mestaruuskausiensa vetoon, joten sopimuksen päättyessä myös palkkabudjetti piti selkeästä valinnasta.
Täysin ongelmaton sekään ei ollut, sillä Jarry ja DeSmith ovat NHL-tasolla varsin kuormittamattomia. Jarryn ennätyspelimäärä viime kaudelta oli 33 ja DeSmithin toissakaudelta 36. On täysin perusteltua kysyä, kuinka kaksikko suoriutuu kovemmasta kuormasta.
Kyseessä on selkeä kysymysmerkki menestyksen kannalta, muttei välttämättä tuleva heikkous. Mitään poikasia kaksikko ei ole, vaan kyseessä ovat 25- ja 29-vuotiaat maalivahdit.
Puolustus
Takalinjoilla myllerrettiin myös puolustusta. Justin Schultz ja Jack Johnson lähtivät kukin teilleen, minkä vastapainoksi Penguins hankki Cody Cecin ja Mike Mathesonin.
Ceci on NHL:ssä varsinainen analytiikan antilemmikki viime vuosilta ulosostetun Johnsonin tapaan. Maple Leafsissa hänen edistyneet tilastonsa näyttivät hieman parempaa kuin aiempina kausina, mutta mitään täydellistä timanttia kanadalaisesta on turha odottaa. Todennäköinen osoite on harjoitusten perusteella kolmospari, missä Ceci yrittää selviytyä toisen kaksijakoisen pakin eli Mathesonin kanssa.
Mathesonin aika Panthersissa ei lupaa elämää suurempia, mutta joukkueelle riittäisi edes jonkinlainen plusmerkkinen menestys kolmosparissa.
Kakkospari Marcus Pettersson–John Marino sekä ykköspari Brian Dumoulin–Kris Letang ovat molemmat terästä viime kausien otteiden perusteella. Molemmista kaksikoista löytyy sekä kykyä pelata paineen alaisena että avata peliä.
Juuso Riikola ja Chad Ruhwedel jatkavat porukan paikkaajina aloittavan kuusikon takana. Pakisto on kokonaisuutena hyvää tasoa − jos vain kolmosparikin pysyy positiivisin tilastoin kahden ensimmäisen ja vastustajan vauhdissa mukana.
Hyökkäys
Joukkueen supertähdet Sidney Crosby ja Jevgeni Malkin eivät näytä hiipumisen merkkejä. Crosbyn viime kausi ei ollut alusta loppuun täydellinen, mutta edistyneet tilastot eivät kuitenkaan näytä kuin pistepotentiaalissa pientä taantumaa. Siihen vaikutusta on tietenkin ketjukavereillakin.
Malkinille viime kausi oli pudotuspelejä lukuunottamatta huikea. 74 pistettä 55 ottelussa pitivät häntä yli sadan pisteen tahdissa täyteen pelimäärään verraten. Vaikka Malkinin kauppaaminen pyörii vuodesta toiseen yhtenä ikuisuusaiheena varsinkin epäonnistumisten jälkeen, on Penguinsin todennäköisesti järkevintä pumpata venäläistä vauhtiin hänen uransa loppuun asti.
Hyökkäyksen suomalaisittain kiinnostavin nimi on tietysti Kasperi Kapanen, jonka Penguins hankki pelaajakaupalla Maple Leafsista. Hauska yksityiskohta kaupassahan oli se, että Kapanen on alunperin itsensä Penguinsin varaus ykköskierrokselta 2014.
Kapaselle on lähtökohtaisesti pedattu paikka Crosbyn rinnalle ykkösketjuun. Tulevat otteet näyttävät, onnistuuko Kapanen hiomaan pelaamistaan hieman tehokkaammaksi ja osallistuvammaksi hyökkäyspelaamisen suhteen.
Paikkoja Kapaselle syntyy vauhdin kautta, mutta jonkinlainen putkinäkö ja taipumus hakea ratkaisua yksin ja omalla tavalla ovat toistaiseksi pidätelleet laituria nousemasta ihan NHL-eliittiin. Tehoja pitää tulla nyt, tai heti kunhan viisumiasioihin kauden ensimetreillä hyytynyt Kapanen on päässyt Suomesta Pittsburghiin.
Paikkoja Kapaselle tulee kyllä. Samaa voidaan odottaa myös Jake Guentzelilta, Bryan Rustilta ja Jason Zuckerilta, jotka molemmat pelaavat ylemmissä ketjuissa ja sylkevät maaleja.
Joukkueen kannalta valitettavasti tehot alkavat hiipua kahden ensimmäisen ketjun jälkeen. Tässä merkillepantavaa on tilanne loukkaantumisten suhteen. Zach Aston-Reesen parantumista odotellaan.
Korona-aika ei ole armollinen: Missä Penguins menee tällä hetkellä?
"Taantuma tulee, mutta minä määrään tahdin."
Krapulasta vapaasti mukailtu lause voisi olla Penguinsin, Crosbyn ja Malkinin slogan seuran tuleville vuosille. Penguins on tälläkin kaudella musta hevonen ja haastaja Stanley Cup -taistoon, vaikka epäilijöitä riittää.
Epäilijöillä on syynsä, maalivahtien kysymysmerkit, puolustuksen peräpaikat sekä hyökkäyksen alemmat ketjut − onko siinä liian monta kysymysmerkkiä kovassa divisioonassa menestymiseen?
Mahdollisesti kyllä, mutta siihen Penguins ei aio suostua. Seuran onni ja joskus epäonni on se, että GM Rutherford ei epäile reagoida, jos jokin osa joukkueesta sakkaa.
Kokenut kehäkettu tekee joskus liikkeitään periaatteella "pakko tehdä jotain", mikä heikentää lopulta myös joukkueen syvyyttä, mutta toistaiseksi sitä ei olla onnistututtu vielä syömään lopullisesti. Niin ei todennäköisesti käy tälläkään kaudella, vaan Penguins menee ainakin rimaa hipoen pudotuspeleihin.
Penguins pelaa Idän divisioonassa sijoista 4–5.