Koko sarjan pahnanpohjimmaiseksi viime kaudella jääneen Ottawa Senatorsin korpivaellukselle ei näy loppua. Siirtotakarajalla toteutetun tyhjennysmyynnin yhteydessä joukkue luopui Matt Duchenesta, Mark Stonesta ja Ryan Dzingelistä lähinnä nimelliseksi miellettävää korvausta vastaan.
Nimekkäimpien pelaajien korvaamiseksi tehdyt peliliikkeet ovat olleet maltillisia, eikä Senatorsin värväämistä Artem Anisimovista, Nikita Zaitsevista, Ron Hainseystä ja Connor Brownista ole nuoren ja kokemattoman mutta potentiaalia pursuavan pelaajarungon messiaspelaajiksi.
Juuri potentiaali on joukkueen suurin yksittäinen ilonaihe ja mahdollisuus yllättämiseen: puolustuksen kruununjalokivi Thomas Chabot on vuoden vanhempi, ja kuusivuotisen jatkosopimuksen tehneeltä Colin Whitelta odotetaan nousua Senatorsin hyökkäyspelin kapellimestariksi.
Joukkue pestasi keväällä potkut saaneen päävalmentaja Guy Boucherin ja tätä hetkellisesti tuuranneen Marc Crawfordin korvaajaksi vielä päävalmentajan tehtävässä kokemattoman D.J. Smithin. Toronto Maple Leafsin apuvalmentajana neljä kautta toiminut Smith on seurajohdon mukaan juuri oikea henkilö luotsaamaan nuorta ja jälleenrakentavaa joukkuetta.
Maalivahtiosasto
Senators päästi viime kaudella koko liigan eniten maaleja, mistä kyseenalainen kunnia kuuluu heikosti esiintyneelle ja eniten laukauksia sallineelle puolustukselle, mutta myös jo 38-vuotiaalle maalivahti Craig Andersonille, jonka käyrä on iän karttumisen myötä muuttunut laskevaksi.
Puolustuksen tiiviys tuskin taianomaisesti kesän hankinnoilla paranee, joten Andersonin iltapuhteista on odotettavissa edellisen kauden tapaan hikisiä.
Jos yksittäiset valopilkut sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa herättävät toiveikkuutta muutoin sekasortoisessa joukkueessa, kytevät varsinaisen katastrofin ainekset nimenomaan tolppien välissä. Ikämieheksi laskettavan Andersonin nykyinen suoritusvarmuus on täysi mysteeri, ja mikäli hänen tasonsa ei kanna tai hän ei kykene pelaamaan hänelle totunnaista 50 ottelun kautta, ei Senatorsilla ole tilalle uskottavaa ja tasonsa osoittanutta varamiestä.
Anders Nilsson on toiminut urallaan vain kakkosmaalivahtina – keskinkertaisin tuloksin –, eikä hänen suoritustasostaan ole takeita, mikäli hänen ottelumääränsä kasvaa yli 30 ottelun. Yhden NHL-ottelun urallaan pelannut 23-vuotias Joey Daccord on niin ikään katsomaton kortti. Jos Andersonin taso sukeltaa alkavalla kaudella, voi jälki olla kaikkinensa rumaa.
Puolustus
Senatorsin puolustuksella ei ole varaa kuin parantaa viime kauden esityksistä, sillä laukauksenhallinnaltaan joukkue oli koko sarjan selkeästi heikoin. Kesän aikana rivistöstä poistui Cody Ceci, mutta tilalle saapuivat Zaitsev ja Hainsey.
Jo 38 vuoden ikään ehtinyt Hainsey sekä urallaan paikallaan tampannut Zaitsev eivät ole mitään hyökkäyspelin moottoreita, eivätkä heidän laukaisunhallintatilastonsakaan ole mitenkään häikäiseviä. Zaitsevilla on toki potentiaalia myös hyökkäyspeliin osallistumiseen, mutta viimeiset kaksi kautta ovat olleet tällä saralla vaisuja.
Kaksikon rooli näyttääkin olevan lähinnä rutiinin ja kokemuksen tuominen nuoreen puolustukseen, jonka erottuvin yksilö on ilman muuta vasta 22-vuotias Chabot. 55 tehopisteellään joukkueensa viime kauden kolmanneksi tehokkain pistemies kahmii tälläkin kaudella merkittäviä peliminuutteja todennäköisesti samassa parissa Zaitsevin kanssa.
Mainittujen lisäksi Senatorsin takalinjoilla luutivat Mark Borowiecki, Dylan DeMelo sekä kokoonpanopaikasta kamppailevat Christian Jaros ja Christian Wolanin.
Nimilistaa katsoessa on todettava, että Senators-puolustus nojaa tälläkin kaudella vahvasti Chabot'hon, jolla tosin on kehittymisen varaa joukkueen suurimmassa kipupisteessä eli oman pään puolustuspelaamisessa.
Chabot'n tilanteessa onkin kieltämättä jotain samaa kuin Erik Karlssonin aikakaudella, jolloin niin ikään kiekollinen puolustaja oli joukkueensa arvokkain yksittäinen palanen ja suurin tähti.
Hyökkäys
Senatorsin hyökkäys pursuaa potentiaalia, mutta tasonsa osoittaneita pelureita on vähänlaisesti. Nimekkäimmät pelaajat aina Anisimovista Mikkel Bødkeriin ovat taantuneet parhaista vuosistaan puhumattakaan vielä kaksi kautta tulokseen nähden kohtuuttoman suurta seitsemän miljoonan vuosipalkkaa nauttivasta Bobby Ryanista.
Tulosvastuu jakautuukin nuorille harteille, kun lupauksia herättävästi 40 tehopisteen rajan rikkoneet Brady Tkachuk ja White valtaavat paikat ykkösnyrkissä. Myös seura uskoo vahvasti Whiten kasvavan vastuulliseen rooliin, mistä osoituksena nuorukainen kiinnitettiin osaksi pitkän ajan pelaajarunkoa kuuden vuoden ja 28,5 miljoonan dollarin arvoisella sopimuksella.
Ykkösnyrkin täydentänee ainakin aluksi Anthony Duclair, joka ei sitten erinomaisen kauden 2015–16 ole kyennyt rikkomaan 40 tehopisteen rajaa. Viime kauden 14 (8+6) tehopistettä 21 Senators-paidassa pelatussa ottelussa kuitenkin kielivät siitä, että suunta voi pitkästä aikaa olla ylöspäin. Maltillisella yhden vuoden sopimuksella kiekkoileva Duclair onkin tosipaikan edessä, sillä kauden mennessä pieleen halukkaita työnantajia NHL:ssä tuskin enää löytyy.
Kaikkinensa viime kauden vähiten laukoneisiin joukkueisiin lukeutuvan Senatorsin hyökkäys kykenee nuortensa johdolla yllättämään, mutta todennäköistä se ei ole. Tasapaksun hyökkäyksen harvat syömähampaat on helppo tehdä vaarattomiksi vastakkainpeluutuksilla, eikä kärjen pettäessä taustalta ole tarjota tulitukea.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Päävalmentaja Smithillä on käsissään tyhjä taulu, josta voi pitkällä aikajänteellä rakentua vielä mestariteos. Lyhyellä tähtäimellä Senatorsille voi povata lähinnä kärsimystä, sillä maalivahtiosaston epävarmuus ja kokonaisuutena heikkotasoinen puolustus aiheuttavat sen, että verkko pölisee omassa päädyssä tälläkin kaudella tavan takaa.
Senatorsin peliesitykset olivat viime kaudella surkuteltavia, mikä yhdessä alaistensa työhön liiaksi sekaantuvan omistaja Eugene Melnykin torpedoiman työskentelyilmapiirin kanssa on ajanut seuran siihen pisteeseen, ettei Kanadan pääkaupunki ole pelaajien kantilta kovin haluttava paikka pelata NHL-jääkiekkoa – lisätiedot muun muassa Duchenelta ja Stonelta.
Tämän vuoksi joukkueen keskeisten ongelmakohtien, maalivahtipelin ja heikon puolustuksen, parantaminen täsmähankinnoilla on tällä hetkellä kovin hankalaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin omien nuorten kehittäminen ja kasvukivuista kärsiminen, kunnes kehitystyö alkaa kantaa hedelmää.
Yksittäisistä valopilkuista huolimatta Senators on alkavalla kaudella illasta toiseen ottava osapuoli. Joukkue kamppailee Atlantin divisioonan sijoista 7–8.