Edmonton Oilers lähti viime kauteen kovin odotuksin. Takana oli erinomaiset pudotuspelit, joissa joukkue ylsi voiton päähän paikasta konferenssifinaaleissa. Moni arveli ennakkoon Oilersin taistelevan jopa Stanley Cupista.
Toisin kuitenkin kävi. Joukkue romahti paineiden alla kuin korttitalo eikä mikään osa-alue toiminut. Oilersin erikoistilannepelaaminen oli historiallisen huonoa. Katastrofikausi maksoi lopulta erikoistilanteista vastanneille Jim Johnsonille ja Jay Woodcroftille heidän työpaikkansa. Kaksikosta Woodcroft jatkoi lopulta organisaation palkkalistoilla siirtyen Oilersin farmiseura Bakersfield Condorsin käskijäksi.
Myös päävalmentaja Todd McLellanin tulevaisuus oli pitkään hämärän peitossa. Lopulta McLellan sai pitää työnsä ainakin vielä vuoden verran. Uusiksi apureikseen hän sai Calgary Flamesin päävalmentajan paikalta potkut saaneen Glen Gulutzanin sekä erinomaista työtä Anaheim Ducksissa tehneen Trent Yawneyn. Oilersin uuden valmennustiimin täydentää Itävallan entinen maajoukkuehyökkääjä Emanuel Viveiros.
Maalivahdit
Cam Talbot on tälläkin kaudella Oilersin tuki ja turva. Kanadalaisella on takanaan uransa huonoin kausi, eikä toiseen mokomaan olisi varaa, jos Oilers aikoo haaveilla menestyksestä. Siksi olisikin tärkeää, että Talbot palaisi takaisin omalle tasolleen.
Talbotin takana pelipaikkaa kärkkyy Pietarin SKA:sta kesällä tullut Mikko Koskinen, joka on viimeksi nähty NHL-jäillä seitsemän vuotta sitten. Tuolloin espoolaisen tilille kertyi neljä NHL-ottelua New York Islandersin maalinsuulla. Kokenut Al Montoya on osoittanut olevansa pätevä kakkosvahti tilanteen vaatiessa.
Puolustajat
Oilersin puolustus koki jälleen kesällä pahan takaiskun, kun Andrej Sekera joutui koko syyskaudeksi sivuun akillesjännevamman vuoksi. Sekeran ollessa sivussa on isoja harppauksia kehityksessään tehneelle Darnell Nurselle tarjolla joukkueen ykköspuolustajan rooli. Hänelle taustatukea antavat Oscar Klefbom, Adam Larsson ja keväällä erinomaisia otteita esittänyt Ethan Bear.
Edellä mainitusta kolmikosta varsinkin Klefbomilta odotetaan tällä kaudella selvää tasonnostoa. Viime kausi meni ruotsalaisen osalta pieleen olkapäävamman vuoksi. Terveenä ollessaan Klefbom on elintärkeä vahvistus Oilersin puolustukselle.
Mielenkiintoinen nimi on myös kesän ykkösvaraus Evan Bouchard, josta odotetaan organisaation seuraavaa huippupuolustajaa. Erinomaisia otteita harjoituspeleissä esittänyt Bouchard saanee näyttöpaikan runkosarjan alkukierroksilla.
Hyökkääjät
Connor McDavid on tälläkin kaudella Oilersin kiistaton ykköshyökkääjä. Vastustajat saavat olla hereillä joka kerta kanadalaisen ollessa jäällä. McDavid saa ilmiömäisellä luistelunopeudellaan ja kiekonkäsittelytaidoillaan jopa NHL:n ykköspuolustajat näyttämään aloittelijoilta.
McDavidin tutkapari vaihtui viime keväänä, kun Leon Draisaitl teki tilaa Ryan Nugent-Hopkinsille. Nugent-Hopkins löysi välittömästi yhteisen sävelen McDavidin kanssa. Ketjun kolmas lenkki Ty Rattie nousi lyhyessä ajassa yhdeksi Oilersin tehohyökkääjistä.
Suurin kysymysmerkki hyökkäyskaluston osalta on Milan Lucic. Romuluinen hyökkääjä katosi viime kaudella joulutauon jälkeen täysin kuvasta. Nyt häneltä kaivattaisiin tasonnostoa. Muussa tapauksessa Lucicin isosta sopimuksesta tulee Oilersille melkoinen taakka kannettavaksi.
Kesän aikana GM Peter Chiarelli on keskittynyt tekemään muutoksia Oilersin alempiin ketjuihin. Pitkän tauon jälkeen seuraan palanneet Kyle Brodziak ja Tobias Rieder tuovat lisää kokemusta ja taitoa Oilersin hyökkäykseen. Myös Jesse Puljujärvi on harjoituspeleissä väläytellyt lupaavia otteita.
Brodziakin saapumisen myötä Oilersin keskikaista näyttää entistä vahvemmalta. Vuosi sitten New York Islandersista tullut Ryan Strome on monipuolisuutensa ansiosta erinomainen lisä Oilersin hyökkäykseen. Viime kaudella harjoituspeleissä säväyttänyt Kailer Yamamoto on vuoden kokeneempi ja valmiimpi isompaan rooliin.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Oilersin alivoimapeli oli viime kaudella kaksiteräinen miekka. Kotikaukalossa Oilers pelasi historiallisen huonoa alivoimaa. Aiemmin yhtä surkeasti on onnistunut Washington Capitals kaudella 1975-76. Sen sijaan vieraspeleissä Oilersin alivoimapeli oli liigan eliittiä.
Myös Oilersin ylivoimapeli sakkasi pahasti. Esimerkiksi Draisaitl sai syyskaudella aikaan vain yhden tehopisteen ylivoimalla. Sama kirous vaivasi myös joukkueen muita kärkihyökkääjiä.
MIkäli Oilers mielii pudotuspeleihin, on kaikkien osa-alueiden oltava kunnossa. Viime kaudella ei toiminut oikein mikään. McDavid ei yksinään pysty joukkuetta reppuselässä kantamaan, vaan hän tarvitsee taustatukea muilta ketjuilta. Puljujärven olisi vihdoin otettava askel kohti liigan eliittiä.
Oilers taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 7-8.
