Anaheim Ducks on nuollut haavojaan kesän ajan. Loukkaantumisten silpoma edelliskausi saattaa kuitenkin koitua ennen pitkää joukkueelle eduksi, sillä nuoret pelaajat pääsivät näkyviin rooleihin – pakon sanelemana mutta yhtä kaikki. Ducks ei ole ensi kevään pudotuspelijoukkue, eikä sille olisikaan eduksi menestyä runkosarjassa. Joukkue haluaa pikemminkin hyvät asetelmat ensi kesän varaustilaisuuteen.
Nyt alkavalta kaudelta ei kannatakaan odottaa suuria tekoja tai valmista joukkuetta. Uuden valmentajan Dallas Eakinsin tärkein tehtävä on nuorten pelaajien sisäänajo ja kasvattaa heistä tulevaisuuden Ducksin vastuunkantajia – Max Comtois, Sam Steel ja Troy Terry ovat valmentajalle entuudestaan tuttuja AHL:stä.
Seuraikoni Corey Perryn siirto Dallasiin 14 vuoden Ducks-palveluksen jälkeen on merkki uuden aikakauden koittamisesta. Muutoksia ei tapahdu yhdessä yössä, ja on mahdollista, että Ducksin sijoitus jopa putoaa viime kaudesta (Läntisen konferenssin 10.), sillä murrosvaiheessa olevat joukkueet yleensä ottavat pohjakosketuksen ennen uutta nousua.
Maalivahdit
Sekä John Gibsonilla että Ryan Millerillä on takanaan vaikea kausi. Kun Ducksin krooniseksi osoittautunut epäonnen kierre runteli joukkuetta, eivät näinkään kyvykkäät ja kokeneet maalivahdit kyenneet estämään loppuvuoden tappioputkea. Tämän kauden kannalta ratkaisevaa on, löytääkö eritoten Gibson kolhuja saaneen itsevarmuutensa.
Ducksin kannalta näin ainakin toivotaan, sillä Gibson on niitä pelaajia, jotka antavat joukkueelleen mahdollisuuden voittaa illasta toiseen. Jälleenrakennuksen aikakaudella, etenkin kokemattoman puolustuksen takana on oltava vakautta ja luottamusta.
Reservissä odottaa vuoroaan Anthony Stolarz, joka tuskin saa peliaikaa vielä tällä kaudella.
Puolustajat
Ducksin alakerta joutuu kovaan testiin tulevalla kaudella. Puolustuksen runko koostuu Cam Fowlerin, Hampus Lindholmin ja Josh Mansonin kaltaisista peruspuolustajista. Viime kaudella he tekivät olosuhteisiin nähden erinomaista työtä, sillä Ducksin pakit blokkasivat eniten laukauksia koko liigassa, joten heitä ei heikosta lopputuloksesta voi syyttää. Uusi sukupolvi saakin ottaa heistä hyvää esimerkkiä.
Ducksin puolustukseen ei juuri ollut uusia tulijoita, ja heistäkin Jani Hakanpää oli kesän merkittävin. Viime kevään maailmanmestari aloittaa kautensa farmissa, mutta tuo tilaisuuden saadessaan joukkueeseen vakautta, kovuutta ja voittamisen kulttuuria. Olisikin kiinnostavaa nähdä hänen pelaavan sekä Korbinian Holzerin että nuorten Brendan Guhlen, Jakob Larssonin ja Josh Mahuran kanssa.
Hyökkääjät
Loukkaantumissuma tuntui erityisen kipakasti Ducksin hyökkäysosastolla. Koostumusten muuttuessa liki viikoittain ei tehokkaasta pelaamisesta tullut mitään. Ryan Getzlaf, Perry ja Ryan Kesler jäivät kauas totutuista lukemista.
Ducksille tuli ikävä myös monikäyttöistä Rickard Rakellia, joka vietti viime kaudella 13 ottelua lasaretin puolella. Rakell ehti löytää yhteisen sävelen ketjukaveriensa Steelin ja Jakob Silfverbergin kanssa. Ehjänä pysyessään ketju muodostaa Ducksille sen kipeästi kaipaaman syömähampaan ja tuo uudet kasvot Perryn ja Getzlafin jälkeiseen aikaan vähitellen valmistautuvan joukkueen yläkertaan. Silfverberg on osoittanut valmiutensa kasvaa Ducksin johtavaksi pelaajaksi. Vastuunkantoa todella tarvitaan, sillä Kesler mitä ilmeisimmin jättää tämän kauden väliin.
Ehjänä pysyessään ketju muodostaa Ducksille sen kipeästi kaipaaman syömähampaan ja tuo uudet kasvot Perryn ja Getzlafin jälkeiseen aikaan
Getzlafia ei suinkaan pidä väheksyä tai tuomita entiseksi suuruudeksi. Hän on osana suurta kuvaa, joka johtaa sukupolvenvaihdokseen. Hänen pelikäsitykselleen on käyttöä, ja Getzlafin ketjussa pelasi viime kaudella mallikelpoisesti hiomaton timantti Ondrej Kase, jota terveenä ollessaan voidaan pitää jopa 30−35 maalin miehenä. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten huippulahjakkaan Comtois'n peli lähtee kulkemaan Getzlafin rinnalla.
Ducksin nuorennusleikkaus koskee ennen kaikkea hyökkäysosastoa. Comtois, Kase, Steel ja Max Jones ovat läpimurron kynnyksellä. Toisaalta he ovat sikäli kiitollisessa tilanteessa, että menestyspakkoa ei vielä ole. Tuleva kausi antaa paljon anteeksi.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Ducks oli tehottomin joukkue koko liigassa, joten ei ihme, että hyökkäyskalusto on mennyt remonttiin. Tosin vieläkään ei pääse sanomaan, että ykkösketjun takana olisi erityisen mahtavaa tykistöä. Rakell, Silfverberg ja Adam Henrique ovat kelpo pistenikkareita mutta eivät varsinaisia kliinisiä viimeistelijöitä.
Muutoin alkavaa ja edellistä kautta on hankala verrata, sillä kausi oli rikkonainen, ja moni asia on nyt toisin. Alkavalla kaudella Ducks katsoo tuloksista välittämättä kauas menneisyyteen ja kauas tulevaisuuteen. Se katsoo menneisyyteen, sukupolveen, josta nousivat Getzlaf, Perry ja Chris Kunitz, ja tulevaisuuteen, jossa häämöttää edellisen menestyskauden opeilla luotu vastaavanlaisten huippupelaajien uusi aalto.
Ducks taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 7−8.