Kaudet Suomessa tekivät Hayley Wickenheiserista paremman pelaajan – uutuuskirjassaan naiskiekkolegenda antaa lätkämuistojensa avulla ohjeita parempaan elämään

MESTIS, MAAJOUKKUE, Suomi-sarja, Muut Sarjat / Artikkeli
Vuonna 2019 Wickenheiser valittiin Hockey Hall of Fameen yhdessä Sergei Zubovin, Jim Rutherfordin, Václav Nedomanskýn ja Guy Carbonneaun kanssa.
Kuva © Getty Images
Elämäkerran tai urakoosteen sijaan Hayley Wickenheiser jakaa kirjassaan “Over the Boards – Lessons from the Ice” näkemyksiään ja kokemuksiaan urheilijana, äitinä ja lääkärinä. Lopputulos on virkistävän rohkea teos, josta moni mieskiekkoilija voi ottaa oppia.

Kaikkien aikojen paras naiskiekkoilija Hayley Wickenheiser voitti pitkällä urallaan neljä (peräkkäistä) olympiakultaa ja peräti seitsemän maailmanmestaruutta. Peliuransa päätyttyä 43-vuotias kanadalainen on työskennellyt Toronto Maple Leafsin organisaatiossa pelaajakehityksen päällikkönä.

Kertynyttä kokemustaan Wickenheiser jakaa tuoreessa kirjassaan “Over the Boards – Lessons from the Ice”. Kirja onkin lähempänä elämäntaito-opasta kuin urheilijan elämäkertaa, vaikka pitkän kiekkouran kohokohdat ja kipupisteet käydään pieteetillä ja ilahduttavan elävästi läpi.

Lukijan ei tarvitse olla naiskiekkotietäjä eikä välttämättä edes lätkäfani nauttiakseen Wickenheiserin opettavaisesta kerronnasta. Kukapa meistä ei haluaisi oppia uutta ja voida paremmin.

Uutuusteos on saatavilla sekä äänikirjana että fyysisenä opuksena.
Kuva © Penguin Random House

Urheilija, äiti, lääkäri

Kirja on jaettu kolmeen osaan, jotka on nimetty kiekkokaukalon mukaisesti puolustusalueeksi, keskialueeksi ja hyökkäysalueeksi. Näiden alla on lukuja nimeltään esimerkiksi “Lepo on ase” ja “Muuta kohtalosi”.

Meemeiltä tai sisustustarroista tutuilta mietelauseilta kuulostavat nimet sisältävät kuitenkin paitsi Wickenheiserin kokemuksellista tietoa myös psykiatrisessa terveydenhuollossa käytettäviä hoitomuotoja, kuten huolihetki.

Koska Wickenheiser on ollut äiti 21-vuotiaasta asti ja suorittanut opintoja jo peliuransa aikana, on käytännössä mahdotonta erottaa hänen kokemuksistaan, milloin hän puhuu urheilijana tai milloin äitinä.

Koronapandemian aikana Wickenheiser esimerkiksi otti voimakkaasti kantaa Tokion olympialaisten järjestämistä vastaan – urheilijatausta oli mahdollistanut pääsyn olympiakomitean työryhmään ja lääketieteen opinnot antoivat ymmärrystä tilanteen vakavuudesta.

Jääkiekkoilijana Wickenheiser puhuu rehellisesti ja tunteikkaasti sekä voittamisen ihanuudesta että tappion katkeruudesta. Erityisen avoimesti hän käy läpi uransa vaikeimpia loukkaantumisia, kuten veneluun murtumaa ennen Sotšin olympialaisia.

Mielenkiintoinen näkökulma oli sekin, että äitiyden myötä Wickenheiser koki kasvaneensa paremmaksi urheilijaksi – saman vaikutuksen hän väittää nähneensä myös pelikavereissaan.

Suomi mainittu

Suomalaislukijana – tai äänikirjan kuuntelijana, jos tarkkoja ollaan – luonnollisesti ilahduttaa, että kanadalaistähti muistaa kirjassaan nostaa esille myös kaksi kauttaan Suomessa, kun hän pelasi Kirkkonummella HC Salamoissa ensin Suomi-sarjaa ja seuraavalla kaudella Mestistä.

Siirtyminen miesten sarjaan oli osa jääkiekkoilijana kehittymistä, ja Wickenheiser koki näiden kausien aikana oppineensa ennen kaikkea kokonaisvaltaista pelaamista. Päävalmentaja Matti Hagmanin toiminta ja olosuhteet jäähallilla jäivät kuitenkin negatiivisiksi kokemuksiksi – puhumattakaan Suomen pimeydestä.

Myöhemmin Wickenheiser pelasi myös Ruotsissa, ja tuolloin hänellä oli myös kouluikäinen poikansa Noah mukanaan. Suomen mainitsemisesta herännyt hyvänolontunne karisee äkkiä pois, kun Noahin koulumuistot Ruotsista ovat elämänsä parhaita, ja Wickenheiserkin koki paikan Suomea miellyttävämmäksi.

Sentään Wickenheiser muistelee, kuinka yritti kiroilla suomeksi, mutta “pikku” herätti kanssapelaajissa vain hilpeyttä. Nauru kuitenkin auttoi taklauksen aiheuttamaan kipuun, vaikka kiroilu ei onnistunutkaan.

Wickenheiser voitti Kanadan paidassa neljä olympiakultaa.
Kuva © Getty Images

Rohkeita puheenvuoroja

Kirjan parasta antia on sen rehellisyys ja rohkeus. Harva miesjääkiekkoilija on samalla tavalla repinyt elämänsä näin levälleen lukijoiden silmien eteen.

Kuten monet muutkin jääkiekkoilijat, myös Wickenheiser pelasi loukkaantuneena, koska pelkäsi pelipaikkansa puolesta. Vuoden 2013 MM-kisoissa hän pelasi välilevyn pullistumasta johtuvasta selkäkivusta huolimatta, vaikka ei pystynyt kunnolla kävelemään. Asiasta ei puhuttu edes joukkueen sisällä, mikä aiheutti kireän ilmapiirin, kun kapteeni oli erillään joukkueesta.

Finaalitappioon päättyneiden kisojen jälkeen Wickenheiser kertoi avoimesti vammastaan ja koki paljastamalla haavoittuvuutensa saavuttaneensa luottamuksen paremmin kuin koskaan ennen.

Wickenheiser myös puhuu tunteiden säätelystä ja kuinka rauhallisuudella saavutetaan etu vastustajaan nähden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tunteensa ja käyttäytymisensä hallitseva pelaaja ei lähde kostamaan joukkuekaverille tehtyä rikettä, vaan pyrkii ylivoiman avulla saamaan tuloksellista etua.

Jääkiekon koodistoon tällaiset pehmoilut eivät kuitenkaan kuulu, ja juuri siksi niitä oli virkistävä kuulla lääkäriltä ja äidiltä, joka on myös jääkiekkoilija.

“Over the Boards – Lessons from the Ice” on ostettavissa Suomessa esimerkiksi Adlibriksen ja Amazonin verkkokaupoista sekä äänikirjana Audible-palvelusta, joka on osa Amazonia.

“Over the Boards – Lessons from the Ice” (2021). Hayley Wickenheiser. Penguin Random House. 7h4min.

» Lähetä palautetta toimitukselle