Vaasassa on koettu pettymyksiä vuodesta toiseen, eikä tämäkään kausi näytä olevan poikkeus. Sportin toiminnassa ei ole mitään punaista lankaa, vaan joka vuosi joukkue kasataan yksittäisistä hankinnoista toivotaan toivotaan -periaatteella. Ja seuraavalla kaudella sama uusiksi.
Junioripolkua ei ole, vetovoimaa ei ole, kiinnostavuutta ei ole, menestystä ei ole, tunnetta ei ole, yleisöä ei ole. Liigan toiseksi huonoin yleisökeskiarvo, joka on yli tuhat katsojaa tavoitetta perässä. Organisaatiotasolla Sportin täytyy tehdä suursiivous ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
20. lokakuuta käydyssä yhtiökokouksessa väläytettiin pelaajabudjetin nostamista 2,5 miljoonaan euroon. Samalla on käynnissä osakeanti, jonka tavoite on kerätä 750 000 euroa paikkaamaan korona-ajan tasetta.
Sportin toiminnassa ei ole mitään punaista lankaa, vaan joka vuosi joukkue kasataan yksittäisistä hankinnoista toivotaan toivotaan -periaatteella.
Liigassa on kuitenkin lukuisia esimerkkejä, että myös pienemmällä budjetilla voi pärjätä, kuten Ässien mestaruus vuonna 2013 ja HPK:n vuonna 2019. Viime kaudella Jukurit oli runkosarjan toinen ja KooKoo pronssiottelussa. Raha ei ole oikotie onneen, jos ei ole henkilöitä, jotka osaavat käyttää sitä.
Syitä tähän taaperrukseen voi etsiä vaikka mistä. Liigalisenssin lyhentäminen, loukkaantumiset, korona ja niin edelleen. Vuonna 2018 puhuttiin junioritoiminnan kehittämisestä. Se toi toki yhden nuorten SM-pronssin, mutta liigatasolle asti se ei ole siirtynyt. Sportissa ei pelaa tällä hetkellä yhtään omaa kasvattia – anteeksiantamatonta pienen budjetin joukkueelle.
Vertailun vuoksi esimerkiksi KalPassa pelaa 14 omaa kasvattia liigajoukkueessa. Neljä vuotta sitten puhuttiin juhlapuheita, mutta siinä ajassa ei ole menty askeltakaan eteenpäin.
Tätä kärsimysnäytelmää on jatkunut aivan liian pitkään. Virheistä ei opita, vaan niitä toistetaan. Menestystä ei tule, vaan yksittäisiä voittoja raavitaan sieltä täältä ja seuraavaksi vajotaan tappioputkeen. Sport ei ole menossa yhtään mihinkään.
Kuluva kausi on Sportin yhdeksäs nykyisellä liigajaksolla, ja sillä on ollut kolme päävalmentajaa. Heistä yksikään ei ollut valmentajamarkkinoiden "kuuma nimi".
Silti niin Tomek Valtoselle, Ari-Pekka Pajuluomalle kuin Risto Dufvalle tehtiin hosumalla jatkosopimukset alkukauden suonenvetojen ansiosta, ja niistä pienen budjetin seura maksaa isoa hintaa. Kaksi ensimmäistä päättyi potkuihin, ja nyt myös Dufvan päätä vaaditaan vadille.
Yksi henkilö kulminoituu näiden päätösten taakse: urheilujohtaja Markus Jämsä.
Päävalmentajia on Liigassa ollut kolme, pelaajia satoja, pudotuspelejä neljä ottelua ja yksi urheilujohtaja. Hän vastaa viime kädessä urheilullisesta menestyksestä. Ovatko urheilulliset tavoitteet täyttyneet, kun nykyinen urheilujohtaja on edelleen pestissään? Eikö johtohenkilöillä ole tulosvastuuta?
Kuluva kausi on Jämsälle jo 12:s Sportin urheilujohtajana: kolme kautta Mestiksessä ja yhdeksän Liigassa. Ensimmäisellä Mestis-kaudella saavutettiin kultaa, kahdella seuraavalla tiputtiin puolivälierissä. Sport oli Mestiksessä verrattavissa Tapparaan Liigassa: vain kulta kelpaa. Kaikki muu on pettymystä.
junioripolkua ei ole, ja taloudellisestikin eletään kädestä suuhun.
28. helmikuuta vuonna 2014 oli päivä, jolloin Liigan hallitus tiedotti Sportin sarjanoususta tulevaksi kaudeksi KHL:ään lähteneen Jokerien korvaajaksi. Tuolloin Vaasassa linjattiin viisivuotistavoite, jonka päämääränä oli menestyä pudotuspeleissä. Kahdeksan kautta myöhemmin pudotuspeliotteluita on seuran tilille kertynyt kokonaiset neljä kappaletta.
Sijoitukset Liigan runkosarjassa ovat olleet joka kausi 10–15 välillä ja tätä kirjoittaessa se on 14:s. Voidaan siis sanoa, että urheilullisissa tavoitteissa on kyykätty ja pahasti. Myös organisaation muissa tavoitteissa on epäonnistuttu, sillä junioripolkua ei ole, ja taloudellisestikin eletään kädestä suuhun.
Jonkun on kannettava vastuu. Uskollisimmillakin kannattajilla alkaa usko loppua. He kaipaavat arvostusta, vastauksia ja vastuunkantoa – eivät suklaapatukoita ottelulipun kylkiäisinä.
Niclas Backholm
Tätä ei kirjoita ammattitoimittaja tai kolumnisti. Tätä kirjoittaa vuosikymmeniä seuraa seurannut äärimmäisen huolestunut kannattaja.
