Jatkoajan Liiga-toimituksen päällikkö Sami Iilomo ja toimittaja Heikki Mannonen listasivat jokaisesta Liiga-joukkueesta yhden mielestään maininnan arvoisen pelaajan, joka ei lukeudu parhaisiin pistemiehiin ja suurimpiin tähtiin.
Ville Varakas, HIFK
Iilomo: Yksi vaikeimmista valinnoista, ei kuitenkaan välttämättä positiivisessa mielessä. Vaikka määritelmät ovat laveat, unohdettuja duunareita on vaikea kaivaa HIFK:sta harvemmallakaan seulalla.
Nuori rämäpää-Varakas ajoi itseään tilanteista ulos, teki kiekollisena virheitä, mutta myös pistetili karttui kovaan tahtiin. Nykyään pistetahti on hidastunut roimasti, mutta pelivarmuus on parantunut roimasti.
Tommi Tikka, HPK
Mannonen: Korvaamaton joukkueelleen. Voittaa tärkeät aloitukset, riistää, hämmentää ja tarvittaessa jopa pussaa vastustajaa. Tekee kaiken, jotta oma joukkue voittaisi. Häijyyttä pitää vielä harjoittaa, sillä jäähyjä tulee liikaa.
Panu Mieho, Ilves
Mannonen: Tasapainottaja, jonka pelissä korostuu voima ja energisyys. Hyvä luistelija, jonka painavat taklaukset kohdistuvat vastustajan kärkipelaajiin. Varakapteeni. Rooli voi olla yllättävänkin iso, kun tupsukorvien NHL-avut palaavat joukkueisiinsa.
Ville Hyvärinen, Jukurit
Iilomo: Nyt kun viime kauden peliaikakuningas Samuli Piipponen on poissa, takalinjoilla Ville Hyväriselle on tarjolla alivoiman erikoismiehen saappaat. Viime kaudella Hyvärisen kerkimääräinen peliaika oli vain vajaat 12 minuuttia ottelua kohden ja pelejä kertyi vain 39, mutta alivoimaa puolustaja pelasi Piipposen jälkeen toiseksi eniten.
Mikko Salmio, JYP
Iilomo: Pääsarjaura alkoi kasvattajaseurassaan JYPissä pienessä roolissa, mutta Salmio nousi kovalla työmäärällä vakiokokoonpanon pelaajaksi. Keväällä 2017 Salmio lähti JYPistä Poriin hakemaan suurempaa roolia myös kiekollisena, siinä myös osittain onnistuen. Nyt oli kuitenkin aika palata kasvattajaseuraan näyttämään esimerkkiä nuoremmille.
Mikael Seppälä, KalPa
Mannonen: Seppälästä puhutaan aivan liian vähän, vaikka teki viime kaudella maajoukkuedebyytinkin. Luuta, joka ei katkea kentällä, vaikka loukkaantumiset ovat hidastaneet urakehitystä. Antaa hyökkäävälle puolustajalle vapauden pelata vapaammin omilla vahvuuksillaan. Varakapteeni.
Oskari Manninen, KooKoo
Iilomo: Vaikka Manninen kävi jo näyttäytymässä EHT-peleissäkin Leijonien paidassa, kovin suuria otsikoita 29-vuotiaasta Jokerien kasvatista ei ole saanut lukea, vaikka pelin taso oli vakaa jo Vaasan ja Hämeenlinnan vuosina.
Jos peilataan viime kauteen, Manninen raatoi alivoimalla koko Liigan kolmanneksi eniten. KooKoon sisäisessä listauksessa ero toiseksi eniten pelanneeseen Toni Suuroseen oli yli puoli tuntia. Joukkueen puolustajien pistepörssissä Manninen sijoittui Matt Caiton jälkeen toiseksi, vaikka ei päässyt pelaamaan käytännössä lainkaan ylivoimalla, ja kaikki tehopisteetkin syntyivät tasaviisikoin.
Jari Sailio, Kärpät
Mannonen: Aloittaa jo viidennen kautensa Kärpissä. Tärkeä osa joukkuetta kentällä ja pukukopissa. Antaa aina kaikkensa ja se tuntuu myös vastustajien loppulämmöissä. Tällä kaudella kilahtaa 700 liigaottelua täyteen.
Heikki Liedes, Lukko
Iilomo: Voiko tälle listalle kuulua jonkun joukkueen kapteeni? No, mielestäni voi, ja Liedes tuskin monen satunnaisemmin Liigaa seuraavan takataskusta suoralta kädeltä löytyy kapteenia kysyttäessä.
Kapteenius kertoo osansa siitä, miksi Liedes tällä listalla on. Liedes riistää ja raastaa laajalla säteellä, aloittaa usein omalta kenttäpuoliskolta ja hoitaa leiviskänsä kokonaisuutena hyvin.
Antti Tyrväinen, Pelicans
Mannonen: Salpausselän hyppyrimäen vankin perustuskivi. Pyyhkii tarvittaessa kaiken liikkuvan pois joukkueensa voiton tieltä. Opittava säätelemään paremmin voimaansa kontaktitilanteissa turhien jäähyjen välttämiseksi. Vastustajien vihaama.
Markus Kojo, SaiPa
Mannonen: Kojo on ilkeä mies, jota et halua kohdata maalin edessä. Lunastanut paikkansa Liigan vakiokokoonpanossa. Varakapteeni.
Victor Westermarck, Sport
Iilomo: Moni muistaa Westermarckin ensimmäiset ottelut Sportin paidassa, kun kahdeksassa ottelussa verkko heilui viidesti. Sittemmin pistetahti on hiipunut, mutta tarjolla onkin ollut puolustavampi rooli. Viime kaudella espoolaislähtöinen puolustaja kellotti kolmanneksi suurimmat alivoimaminuutit ja aloituksia tuli omalta alueelta huomattavasti enemmän kuin hyökkäysalueelta.
Otto Rauhala, Tappara
Mannonen: 25-vuotiaalla rakastetulla kirvesrintojen ikitaistelijalla tuli viime kaudella plakkariin 300 liigaottelua. Päässyt pelaamaan uransa poikkeuksellisen terveenä, vaikka ottaa joka ilta isoja iskuja vastaan. Riistää kiekkoja ja raapii kaksinkamppailuista voitot omalle joukkueelleen. Tärkeä palanen voittavassa joukkueessa. Joukkuepelaaja isolla J:llä.
Petteri Wirtanen, TPS
Mannonen: Kokeneen Wirtasen onnistumista ei mitata pisteissä, vaan älykkäällä peruspelaamisella ja kaksinkamppailuiden voitoilla. Hiljainen johtaja, joka on oiva esimerkki turkulaisten nuorille pelaajille. Asenne aina tapissa.
Niklas Appelgren, Ässät
Iilomo: Jälleen yksi kapteeniston jäsen ja kapteeni, joka ei ole eturivin ratkaisija vaan pelimies, jonka arvo mitataan muualla.
Alemmissa sarjoissa Appelgren oli pistelinko, liigatasolla rooli on muotoutunut uudelleen. Ässissä hyökkääjä on löytänyt roolin suuremmalla vastuulla omalla alueella ja alivoimapelaamisessa.
