Helsingin Jokerit on tehnyt organisaationa vahvaa työtä vuosikymmenten ajan nuorten pelaajien kehittämisessä. Tilannetta helpottaa toki se, että Helsinki on iso markkina ja Jokerit iso seura. Organisaation on Suomessa helppo houkutella pelaajia toimintaansa ja jalostaa heistä pelimiehiä kiekkokartalle.
KHL:n siirryttyään Jokereiden ympärillä yksi isoista huolista on ollut junioripolun tyrehtyminen. KHL-jäille on A-junioreista pitkä matka, eikä Mestiksen Kiekko-Vantaastakaan ole helppoa ponnistaa KHL-peleihin.
Viime keväänä Jokereiden A-junioreista Samuel Helenius, Joni Jurmo ja Juuso Mäenpää vaihtoivat maisemaa löytäen pelipaikat kotoisesta Liigasta. Mikäli Jokerit pelaisi edelleen Liigaa, tuskin Jurmo ja Helenius olisivat Jyväskylään lähteneet peliajan perässä tai Mäenpää Kuopioon.
Jokereilla on tälläkin hetkellä sopimus useiden nuorten pelaajien kanssa. Peliaikaa kaipaavat Aleksi Halme, Rasmus Lahnaviik, Eetu Mäki, Mathias Hänninen, Konsta Hirvonen, Mico Luoto ja Nuutti Viitasalo.
Näistä ainoastaan vuonna 1999 syntynyt Halme on saanut säännöllistä peliaikaa KHL:n puolella, muut ovat pelanneet joko Mestistä tai nuorten SM-sarjaa. Halmeenkin peliaika KHL:ssä on kiven alla, kun muut pelaajat ovat terveinä.
Kierrätys kiinni peliajasta
Jokereilla on ollut paljon loukkaantumisia. Joukkueen ympärillä ihmetystä on herättänyt se, miksi nuoria pelaajia ei ajeta peli kerrallaan sisään KHL:n vauhtiin, jotta esimerkiksi pudotuspeleissä kynnys nostaa nuorta pelaajaa kokoonpanoon ei olisi niin iso.
Jokereiden hyökkääjiä peluuttavalla apuvalmentaja Tony Virralla on monta hyvää syytä, miksi näin ei tapahdu.
— Ensimmäisenä on hyvä muistaa, että me pelataan voitosta. Nuoret on hyviä poikia ja he varmasti pystyvät yhden tai kaksi peliä sieltä täältä pelaamaan, Virta taustoittaa.
— Ja jos pitäisi yrittää voittaa koko ajan ja saada mielellään kaikille pelaajille joku erikoistilannerooli, sitten peluuttaminen menee hankalaksi.
KHL:ssä saa olla kokoonpanossa yhdellä kerrralla vain 25 pelaajaa eli maksimissaan 25 yhden suunnan sopimusta. Loukkaantuneita pelaajia tähän ei lasketa.
Alle 21-vuotiaat KHL-pelaajat ovat automaattisesti kahden suunnan sopimuksella eikä Heitä lasketa joukkueen palkkakattoon.
Yhdessä ottelussa saa käyttää kahta maalivahtia, kuutta puolustajaa ja 12 hyökkääjää. Lisäksi kokoonpanossa saa olla yksi alle 21-vuotias hyökkääjä ja puolustaja. Jokereissa on tällä hetkellä 25 pelaajaa yhden suunnan sopimuksilla (2/8/15). 15 hyökkääjälle täytyy saada tasaisesti peliaikaa ja pelaavassa kokoonpanossa oleville Jokerit pyrkii löytämään aina erikoistilanneroolin.
— Pelaajan peliaika jää todella pieneksi, jos erikoistilanteita ei ole tarjota. Nuoret pelaajat yleensä pystyvät hoitamaan roolinsa. Esimerkiksi Halme on pelannut pari viimeistä peliä Vitjazia vastaan ja suoriutunut ihan hyvin.
— En tiedä, onko siinä hirveästi järkeä, jos peliaikaa saa sen seitsemästä kymmeneen minuuttia. Ajaako se pelaajaa sitten sisään, se on aina oma kysymyksensä, Virta pohtii.
Jokerit antaa monesti KHL:ssä tasoitusta isommille organisaatioille sillä, että rotaatiota ei suuremmin ole ja kovin kilpailu pelaavan kokoonpanon paikoista jää vähäisemmäksi.
Kaikilla Venäjällä sijaitsevilla KHL-organisaatioilla on omat juniorijoukkueet MHL:ssä sekä yhteistyöseurat Venäjän toiseksi korkeimmalla sarjatasolla VHL:ssä, jossa pelaajia pystytään marinoimaan ennen kuin he ovat valmiita siirtymään KHL-kaukaloihin.
Jokereillekin organisaationa olisi hienoa, mikäli Suomesta löytyisi yhteistyöseuroja Liigasta, joissa organisaation kasvatit voisivat kypsyä pidemmällä tähtäimellä lähemmäksi KHL:n vaatimustasoa ja sitten kohti pelaavaa kokoonpanoa.
Pelaajien henkilökohtaiset urat ovat kuitenkin keskiössä ja pelaajat kehittyvät vain pelaamalla heille sopivalla sarjatasolla.
— Asioissa on tietysti monta puolta ja se olisi ihannetilanne, jos tuossa olisi monta pelaajaa, jotka pystyisi heittämään kehiin ja tarjoamaan sen peliajan siten, että se olisi riittävä, Tony Virta summaa.