Wayne Gretzky on ainoa pelaaja, joka on viimeistellyt NHL:ssä yli 90 maalia yhden kauden aikana: 92 osumaa kaudella 1981−82. Yli 80 maaliin kaudessa ovat Gretzkyn lisäksi pystyneet vain Brett Hull ja Mario Lemieux. Vähintään 70 maalin kauteen ovat yltäneet lisäksi Phil Esposito, Teemu Selänne, Aleksandr Mogilni, Jari Kurri ja Bernie Nicholls.
Gretzky, Hull ja Lemieux ovat ainoat pelaajat NHL-historiassa, jotka ovat rikkoneet 70 maalin rajapyykin useammin kuin kerran.
Valtaosa vähintään 70 maalin kausista pelattiin 1980-luvulla. Esposito rikkoi ensimmäisenä NHL-pelaajana sekä 60 että 70 maalin rajan kaudella 1970−71 tekemällä 78 pelissä 76 maalia. 60 maalin rajan hän rikkoi vielä kolmella myöhemmällä kaudella.
Ensimmäisenä 50 maalin kauden pelasi Maurice Richard jo 1940-luvulla, kun kaudella 1944−45 syntyi 50 maalia vain 50 pelissä − kyseessä oli vasta Richardin toinen kokonainen NHL-kausi. Parhaan maalintekijän palkinnolle nimensä antanut maalitykki ei kuitenkaan myöhemmällä urallaan enää pystynyt temppuaan toistamaan.
Harvinaista 2000-luvulla, arkipäivää kolme edeltävää vuosikymmentä
2000-luvulla 15 eri pelaajaa on tehnyt vähintään 50 maalia kaudessa Aleksandr Ovetškin on tähän pystynyt peräti kahdeksan kertaa. Venäläistähti on myös tykittänyt 2000-luvun kovimman maalisaldon 65 osumaa kaudella 2007−08.
Ovetškinin lisäksi vain Steven Stamkos on tällä vuosituhannella yltänyt maagiseen 60 maaliin yhdellä kaudella. Stamkosin ja Ovetškinin 2000-luvun aikana useammin kuin kerran vähintään 50 maalia kaudessa ovat saavuttaneet Dany Heatley, Jarome Iginla, Ilja Kovaltšuk ja Jaromir Jagr.
Viime vuosikymmenellä sen sijaan 50 maalin raja jäi täysin saavuttamatta kahdella kaudella 2016−18, vaikka työsulkukausi 2012−13 ja nykyinen keskeytetty kausi on jätetty pois laskuista.
Kausien 1944−45 ja 1999−2000 aikana vähintään 60 maalia kaudessa paukuttivat edellä mainittujen kahdeksan 70 maalin rajapyykin rikkoneiden lisäksi kymmenen eri pelaajaa − Mike Bossy, Lanny McDonald, Steve Yzerman, Luc Robitaille, Jagr, Reggie Leach, Pavel Bure, Steve Shutt, Dennis Maruk ja Guy Lafleur. 50 maaliin ylsi lisäksi 56 muuta pelaajaa.
Maurice Richardin saavutettua ensimmäisen kerran 50 maalia kesti yli 15 vuotta ennen kuin Bernard Geoffrion saavutti saman kaudella 1960−61.
60-luvulla 50 maalia jäi neljästi kaikilta haaveeksi, kunnes kaudesta 1970−71 alkaen kyseinen rajapyykki alkoi muodostua huippupelaajille uudeksi normaaliksi. Seuraavan kerran vasta kaudella 1998−99 maalipörssin voittaja teki alle 50 maalia − tuo maalipörssin ykkösnimi oli sentään suomalaistähti Selänne 47 osumallaan.
Juuri Selänteen legendaarisella tulokaskaudella 1992−93 ennätykselliset 14 pelaajaa teki vähintään 50 maalia, Selänne ja Mogilni jakoivat maalipörssin voiton tehtyään molemmat huimat 76 häkkiä.
Nykykiekkoilijat voivat lohduttautua sillä, että edes Gordie Howe ei koskaan rikkonut 50 maalin rajapyykkiä.
Edeltävä kausi 1991−92 on myös maininnan arvoinen, kun neljä pelaajaa ylitti 50 maalin rajan, mutta ainoa kanadalainen oli voimahyökkääjänä tunnettu Gary Roberts, joka ylsi 30 maaliinkin vain neljästi yli 20 vuotta kestäneellä NHL-urallaan. Kyseisen kauden parhaat maalintekijät olivat yhdysvaltalaiset Brett Hull, Kevin Stevens ja Jeremy Roenick.
Yksittäisiä onnistumisia
Jonathan Cheechoo on klassisimpia esimerkkejä yhden kauden ihmeistä. Joe Thorntonin rinnalla syntyi kaudella 2005−06 56 maalia ja vielä seuraavallakin kaudella 37 osumaa, mutta loput NHL-urasta oli jyrkkää alamäkeä.
Vastaavia tapauksia on kuitenkin myös menneillä vuosikymmenillä. Esimerkiksi vuonna 1978 varaustilaisuuden kolmantena pelaajana valittu Wayne Babych teki 28 prosenttia koko NHL-uransa maaleista yhdellä kaudella, kun 1980−81 syntyi 54 osumaa, mikä oikeutti maalipörssin kuudenteen sijaan − Cheechoon tykkikauden vastaava lukema oli 33 prosenttia.
Myös Jacques Richardin NHL-ura sisältää yhden huippukauden kanadalaisen päästyä Peter ja Anton Stastnyn kanssa samaan ketjuun Quebec Nordiquesissa. Kaudella 1980−81 Richardin saldo oli 52 maalia ja 103 pistettä, aiemmat ennätystehot olivat 27 maalia ja 48 pistettä.
Maineikkaan New York Rangers -hyökkääjän Vic Hadfieldin uratilastoissa kauden 1971−72 tehot 50+56 erottuvat selvästi. Rangers-vuosinaan kanadalaishyökkääjä ylsi tätä yksittäistä kautta lukuun ottamatta parhaimmillaan 28 maaliin ja 66 pisteeseen.
Toronto Maple Leafsia pitkään edustanut Gary Leeman puolestaan teki kausilla 1987−90 30, 32 ja 51 maalia, mutta onnistui tämän jälkeen parhaimmillaan viimeistelemään 17 maalia yhdellä NHL-kaudella. Huippukauden 51 osumaa kattavat 26 prosenttia kanadalaisen koko uran maaleista.
50 maalia on jokseenkin myyttinen rajapyykki. Pioneeri Maurice Richardin ylitettyä merkkipaalun tekivät seuraavat sukupolvet siitä arkipäivää − vuodesta 1970 alkaen vain neljästi NHL:n paras maalintekijä on kokonaisilla kausilla viimeistellyt alle 50 maalia. Näistä tosin kaksi viimeisintä tapausta on kausilta 2016−18.
50 maalin rajan ylittäneiden määrä per kausi on vähentynyt huomattavasti takavuosista, ja viime vuosikymmenellä tällä saralla kunnostautui lähinnä Ovetškin. Keskeytynyt kausi kuitenkin enteili suunnanmuutosta, sillä Ovetškinin ohella ainakin David Pastrnakilla ja Auston Matthewsilla oli realistiset mahdollisuudet 50 maalin rajan rikkomiseen. Kyseessä olisi ollut ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun kyseisen rajan ylittäisi useampi kuin kaksi pelaajaa.
Nykykiekkoilijat voivat kuitenkin lohduttautua sillä, että edes yksi NHL-historian parhaista pelaajista ja kaikkien aikojen maalipörssin kakkonen Gordie Howe ei koskaan rikkonut 50 maalin rajapyykkiä, vaikka vielä 48-vuotiaana ylitti WHA:ssa 100 tehopisteen rajan.