Varaaminen on tunnetusti keskeinen tapa rakentaa menestyvä NHL-joukkue, ja mitä pienemmällä numerolla pääsee varaamaan sitä todennäköisemmin varaus myös onnistuu.
Huteja kuitenkin sattuu kaikille. Koska epäonnistumisten muistelu on hauskempaa, kasataan huonoin mahdollinen kokoonpano 2000-luvun kärkivarauksista. Valitaan 12 hyökkääjää, kuusi puolustajaa ja kaksi maalivahtia – rajataan valinnat varaustilaisuuksien kärkikymmenikköön.
NHL-uran puute on omanlaisensa floppi sekin, mutta tähän ajatusleikkiin otetaan pelaajia, jotka ovat päässeet kokeilemaan vähintään sadan runkosarjapelin verran maailman kovimmassa kiekkosarjassa. NHL-ura on kuitenkin voinut jäädä odotettua lyhyemmäksi tai epäonnistua muulla tavoin.
Hyökkääjät
Ensimmäinen valinta on helppo: vuoden 2012 ykkösvaraus Nail Jakupov. Venäläishyökkääjä pelasi NHL-uransa tehokkainta peliä heti työsulun lyhentämällä kaudella 2012−13, kun 48 pelissä kertyi tehot 17+14=31. Pari kautta myöhemmin Jakupov summasi vielä kaksi tehopistettä enemmän, mutta pelejäkin kertyi kyseisellä kaudella 81 kappaletta.
Yksi kaikkien aikojen pahimmin flopanneista ykkösvarauksista pelaa jo kolmatta kauttaan KHL:ssä eikä vakuuta tehoillaan sielläkään.
Jakupovin toiselle laidalle on ikävä kyllä otettava suomalaisväriä eli Jesse Puljujärvi.
Edmonton Oilers – joka epäonnistui myös Jakupovin kohdalla – valitsi isokokoisen suomalaisen varaustilaisuuden neljäntenä vuonna 2016. Puljujärven NHL-ura on kuitenkin ollut takkuista, ja 139 pelin saldo on vaatimaton 17+20=37, vaikka vastuuta on tullut itsensä Connor McDavidin rinnalla.
Edellä varatut Auston Matthews, Patrik Laine ja Pierre-Luc Dubois sekä kaksi vuoroa Puljujärven jälkeen valittu Matthew Tkachuk ovat tehoilleet vakuuttavasti ja nousseet kärkirooleihin joukkueissaan.
Oilers on 2000-luvulla päässyt varaamaan ykkösenä yhteensä neljästi – Jakupovin lisäksi myöskään Taylor Hall ei enää pelaa Oilersissa eikä Ryan Nugent-Hopkins ole ollut sellainen johtava pelaaja, mitä ykkösvaraukselta odotetaan.
Siirrytään Oilersista hallitsevaan mestariin Tampa Bay Lightningiin ja vanhempaan varaukseen.
Vuonna 2001 Lightning varasi kolmantena Ilja Kovaltšukin ja Jason Spezzan jälkeen Aleksandr Svitovin, joka pelasi Lightningissä vain 74 peliä kahden kauden aikana ja kokosi tehot 4+7.
Myöhempi NHL-ura Columbus Blue Jacketsissa ei sujunut mainittavasti paremmin, ja syksystä 2007 Svitov pelasi uransa loppuun KHL:ssä – lukuun ottamatta kolmea VHL:ssä eli sarjatasoa alempana pelattua ottelua.
Jos haluaa hieroa suolaa haavoihin, heti Svitovin jälkeen neljäntenä varattiin moninkertaisesti parempi sentteri Stephen Weiss – puhumattakaan kuudentena varatusta Mikko Koivusta.
Weissin ja Koivun välissä Mighty Ducks of Anaheim valitsi venäläishyökkääjä Stanislav Tšistovin, joka pelasi tulokaskautensa 2002−03 hyvin ja oli tehoillaan 12+18=30 seitsemänneksi tehokkain tulokas. Seuraavalla kaudella syntyi kuitenkin vain kaksi osumaa ennen farmikomennusta, minkä jälkeen Tšistov pelasi enää yhden pelin hänet varanneessa organisaatiossa.
Boston Bruinsiin siirryttyään Tšistov sai kaudella 2006–07 aikaan 13 pistettä 60 pelissä. Loppu-uransa hän pelasi seitsemän ottelun mittaista piipahdusta Riiassa lukuun ottamatta kotimaassaan Venäjällä.
Neljä floppihyökkääjää valittu ja kaikki ovat eurooppalaisia. Suunnataanpa siis katse hetkeksi Pohjois-Amerikkaan.
Harkitsin hetken Sam Bennettiä, jonka Calgary Flames varasi neljäntenä pelaajana vuonna 2014. Kanadalaissentteri on parhaalla kaudellaan (tulokkaana kaudella 2015–16) tehnyt 18 maalia ja 36 tehopistettä, kun taas edellisellä vuorolla valittu Leon Draisaitl on pelannut NHL-uransa piste per peli -tahdilla – ja Bennettin jälkeenkin varatut William Nylander ja Nikolaj Ehlers ovat olleet merkittävästi tehokkaampia.
Bennett on kuitenkin hyvä kokonaisvaltainen keskushyökkääjä, vaikka ei olekaan varausnumeroonsa liitettyjä odotuksia pystynyt täyttämään. Saman varaustilaisuuden kärkikymmenikössä on kuitenkin yksiselitteisempi floppi eli Vancouver Canucksin varaama Jake Virtanen.
Liukasliikkeinen laitahyökkääjä ylsi viime kaudella samoihin tehoihin kuin Bennett parhaimmillaan, mutta pudotuspeleissä Virtasen rooli jäi hyvin pieneksi. Suomalaistaustainen hyökkääjä onkin todellinen väliinputoaja: ei riittävän tehokas kärkiketjuihin, mutta liian hyökkäysorientoitunut rikkovaan rooliin.
Lupaavasti QMJHL:ssä pelanneen James Sheppardin NHL-ura jäi todella vaisuksi, mistä syystä hän ansaitsee paikan kärkivarausten floppijoukkueessa. Minnesota Wild varasi raamikkaan kanadalaishyökkääjän yhdeksäntenä pelaajana vuonna 2006.
Sheppardin parhaaksi suoritukseksi NHL-tasolla jäi kuitenkin toisen kauden tehot 5+19. Pari maisemanvaihdostakaan ei kanadalaissentteriä piristänyt, ja kaudesta 2015−16 hän on pelannut Euroopassa. Tällä hetkellä 32-vuotias Sheppard pelaa neljättä kauttaan DEL:ssä.
Palataan Eurooppaan ja poimitaan floppilistalle pari uutta kansalaisuutta. New Jersey Devils valitsi laadukkaassa vuoden 2015 varaustilaisuudessa kuudentena pelaajana tšekkisentteri Pavel Zachan, joka erottuu varsin negatiivisesti varausikäluokkansa kärkikymmeniköstä.
McDavidiin tai Jack Eicheliin ei Zachaa ole syytäkään verrata, mutta kolme vuoroa myöhemmin varattu Timo Meier on tehnyt suurin piirtein samassa ottelumäärässä yli tuplaten maaleja ja pelannut huonoimmalla kaudellaankin tehokkaammin kuin Zacha parhaimmillaan.
Meierin jälkeen varattiin vielä Mikko Rantanen, joka on yksi koko varausikäluokan tehokkaimmista pelaajista.
Panthersin vuonna 2004 seitsemäntenä varaama tšekkihyökkääjä Rostislav Olesz ei ole yhtä selvästi floppi, sillä parhaimmillaan kertyi 26 pistettä 56 pelissä ja 30 tehopisteen rajapyykkikin rikkoutui kertaalleen. Kärkivaraus kuitenkin pelasi Pohjois-Amerikassa yhdeksän kauden aikana vajaat 400 NHL-ottelua ja kolme viimeisintä kautta sujuivat enimmäkseen farmissa.
Olesz palasi kesken kauden 2013–14 Eurooppaan ja 35-vuotias hyökkääjä pelaa edelleen kotimaansa pääsarjassa.
Ruotsalainen Magnus Pääjärvi saa täydentää eurooppalaistrion. Oilers varasi ikäkausimaajoukkueissa vakuuttavasti pelanneen laitahyökkääjän kymmenentenä pelaajana vuonna 2009. Tulokaskausi 2010–11 sujui Oilersissa vielä mainiosti – saldona oli 15 maalia ja 34 tehopistettä.
Myöhemmällä NHL-urallaan Pääjärvi ei sitten olekaan päässyt lähellekään vastaavia lukemia, vaan pelasi seitsemän rikkonaista kautta Oilersin lisäksi St. Louis Bluesissa ja Ottawa Senatorsissa sekä näiden farmijoukkueissa. Kauden 2018−19 ruotsalainen pelasi kokonaan Senatorsissa ja sai aikaan NHL-uransa toiseksi parhaat tehot 11+8, mutta ura on sittemmin jatkunut KHL:ssä.
Viimeiseen hyökkäysketjuun otetaan taas vähän pohjoisamerikkalaisuutta. Flamesin kymppivaraus vuodelta 2002 Eric Nystrom jäi kauaksi isänsä New York Islanders -legenda Bob Nystromin saavutuksista. Lähes 600 NHL-ottelun uralla yhdysvaltalainen rikkoi 20 pisteen rajapyykin vain kahdesti ja molemmilla kerroilla muualla kuin hänet varanneessa Flamesissa.
Vaatimattomien ja rikkonaisten NHL-kausien jälkeen Eric Nystrom lopetti pelaajauransa keväällä 2017 Stavangerissa Norjan mestaruuteen.
Täydennetään viimeinen hyökkäysketju toisella yhdysvaltalaisella eli vuonna 2005 seitsemäntenä varatulla Jack Skillella. Chicago Blackhawksin varaama laitahyökkääjä pelasi kymmenen NHL-kauden aikana yhteensä viidessä eri joukkueessa, mutta parhaaksi saldoksi jäi 19 tehopistettä 62 pelissä kaudella 2010–11, jonka aikana Skille pelasi Blackhawksin lisäksi Florida Panthersissa.
33-vuotias Skille pelaa neljättä kauttaan Euroopassa ja tie on vienyt KHL:stä NLA:n ja DEL:n kautta Itävaltaan ICEHL:ään. Heti Skillen jälkeen varattiin Devin Setoguchi, joka teki parhaalla kaudellaan 31 maalia ja niukasti kärkikymmenikön ulkopuolella Anže Kopitar, joka on varausikäluokastaan pelannut eniten NHL-pelejä ja on Sidney Crosbyn jälkeen toiseksi tehokkain pelaaja.
Kahtena seuraavana vuonna Blackhawks varasikin onnistuneemmin valitessaan ykköskierroksilla Jonathan Toewsin ja Patrick Kanen.
Viimeisen hyökkääjäpaikan saa vuonna 2010 kahdeksantena Atlanta Thrashersiin varattu Aleksandr Burmistrov, joka oli varausta edeltäneellä kaudella pelannut vahvasti OHL:ssä. Paras NHL-kausi tuotti tehot 13+15=28, eikä kahden KHL-kauden jälkeinen uusi yritys sujunut yhtään paremmin. 348 NHL-pelissä kertyi yhteensä 101 tehopistettä.
Viimeisimmät NHL-pelinsä venäläissentteri pelasi kaudella 2017−18 Canucksissa. Tällä hetkellä Burmistrov pelaa kasvattajaseurassaan Ak Bars Kazanissa. Burmistrovin jälkeen Wild varasi erään Mikael Granlundin, joka on huonoimmallakin kokonaisella NHL-kaudellaan pelannut tehokkaammin kuin Burmistrov parhaimmillaan.
Puolustajat
Kun puhutaan puolustajien osalta epäonnistuneista kärkivarauksista, tulee välittömästi mieleen kaksi nimeä: Jack Johnson ja Erik Gudbranson, jotka molemmat on varattu kolmantena – Johnson vuonna 2005 Carolina Hurricanesiin, jossa hän ei ole kuitenkaan koskaan pelannut ja Gudbranson vuonna 2010 Panthersiin.
Molemmat ovat kuitenkin onnistuneet pelaamaan mittavan uran ja löytämään uusia työnantajia kiistattomista puolustuspelaamisen ongelmista huolimatta, ja Johnsonilla on vyöllään myös useita tehokkaita kausia, joten lähdetään etsimään toisenlaisia epäonnistumisia.
Aleksandr Ovetškinin ja Jevgeni Malkinin jälkeen kolmantena vuonna 2004 Blackhawksiin varattu Cam Barker oli juniorivuosinaan WHL:ssä sekä tehokas että fyysinen, mikä enteili isokokoiselle kanadalaiselle menestyksekästä NHL-uraa.
Barkerin NHL-uran kohokohdaksi jäi kausi 2008−09, kun 68 pelissä syntyi 40 tehopistettä. Seuraavan kauden saldo oli vielä 21 pistettä, minkä jälkeen tehokkuus ja rooli romahtivat, ja Barker siirtyikin jo kaudeksi 2013−14 KHL:ään. Kaksi kautta sitten hän teki seitsemän pelin mittaisen piipahduksen Ilvekseen – tällä hetkellä Barker pelaa toista kauttaan Ranskan pääsarjassa.
Barkerin rinnalle löytyy toinenkin Liigassa käväissyt puolustaja eli Keaton Ellerby, jonka Panthers varasi kymmenentenä vuonna 2007. Kiekollisen pelin johtohahmoa isokokoisesta kanadalaisesta tuskin odotettiinkaan, mutta näin suuret vaikeudet nousta NHL-tasolle olivat silti pettymys kärkivarauksen kohdalla.
Ellerby pelasi enimmillään 54 NHL-peliä kaudella 2010−11, mutta rooli jäi tuolloinkin pieneksi. Viimeisen NHL-ottelunsa kanadalainen pelasi kaudella 2014–15, minkä jälkeen ura on kulunut Euroopassa. Kauden 2016−17 Ellerby pelasi Lukossa ja tällä hetkellä hän pelaa Unkarissa Erste Ligaa. Muutamia vuoroja Ellerbyn jälkeen varattiin sellaiset puolustajat kuin Ryan McDonagh ja Kevin Shattenkirk.
Toisen pakkiparin puolestaan saa muodostettua Senatorsin varauksista. Vuonna 2005 seura varasi yhdeksäntenä yhdysvaltalaisen Brian Leen ja vuonna 2009 niin ikään yhdeksäntenä Jared Cowenin.
Leen tulokaskauden tehot 2+11 jäivät parhaaksi saavutukseksi Senators-paidassa – tosin kaudella 2011−12 syntyi NHL-uran parhaat tehot 1+15, mutta pisteistä puolet Lee teki Lightningissa. Isokokoinen puolustaja kärsi urallaan polvivaivoista ja lopettikin uransa jo 27-vuotiaana vuonna 2014.
Vastaava urakulku oli myös Cowenilla, joka pelasi pari hyvää kautta Senatorsissa, mutta vammojen myötä suoritustaso laski, eikä kanadalainen aina mahtunut pelaavaan kokoonpanoon. Lopulta Cowen lopetti peliuransa vain 26-vuotiaana. Kaksi vuoroa myöhemmin varattiin merkittävästi menestyneempi puolustaja Ryan Ellis.
Ensimmäistä pakkiparia yhdisti Liiga-tausta ja kakkosparin muodosti kaksi Senators-varausta, kolmannen parin yhdistävä tekijä sen sijaan on sama varaustilaisuus. Vuonna 2012 Pittsburgh Penguins varasi Derrick Pouliot’n kahdeksantena pelaajana ja Lightning Slater Koekkoekin kaksi vuoroa myöhemmin.
Taitava kanadalaispuolustaja Pouliot oli varaustaan edeltäneellä kaudella WHL:n neljänneksi tehokkain puolustaja ja seuraavilla juniorikausillaan hän vain paransi tahtia – kauden 2013–14 päätteeksi Pouliot valittiin WHL:n parhaaksi puolustajaksi.
Tehokkuus ja tasokkuus eivät kuitenkaan siirtyneet NHL:ään. Penguinsissa Pouliot kokosi kolmessa kaudessa ja 67 pelissä tehot 2+12. Siirto Canucksiin tuotti ainoat kaksi kokonaista NHL-kautta, joista ensimmäisellä syntyi uran ennätystehot 3+19.
Kaudella 2019–20 Pouliot’n ura jatkui Bluesin organisaatiossa, mutta NHL-pelejä kertyi vain kaksi. Tällä hetkellä 26-vuotias kanadalainen on Philadelphia Flyersin sopimuspelaaja, mutta pelannee farmissa. Pouliot’n jälkeen yhdeksäntenä Winnipeg Jets varasi mainion NHL-uran jo pelanneen puolustajan Jacob Trouban.
Lightning ei hyötynyt omasta kärkivarauksestaan Koekkoekista yhtään paremmin. OHL:ssä tehokkaasti pelannut kanadalainen pelasi viiden kauden aikana Lightningissä yhteensä 85 peliä tehoin 5+9. Kausi 2017–18 oli ainoa, jonka Koekkoek pelasi Lightning-aikanaan kokonaan NHL:ssä, 35 pelin saldo oli 4+4.
Lupauksia herättäneen kauden jälkeen nuori puolustaja kaupattiin kuitenkin Blackhawksiin, jossa Koekkoek pelasi kahden kauden aikana yhteensä 64 peliä pienessä roolissa ja jäi usein myös kokoonpanon ulkopuolelle. Alkavalle kaudelle Koekkoek teki sopimuksen Oilersiin.
Koekkoekin jälkeisellä vuorolla varattiin ruotsalaishyökkääjä Filip Forsberg, joka on kahdesti tehnyt yli 30 maalia kaudessa ja pelasi tehokkaimmillaan lähes piste per peli -tahdilla kauden 2017–18. Lightning-organisaatiossa voidaan hakea lohtua edes siitä, että Forsbergin varannut Washington Capitals vaihtoi lupauksena tšekkihyökkääjä Martin Eratiin, joka pelasi Capitalsissa vain 62 peliä tehoin 2+25.
Maalivahdit
Kun puhutaan maalivahtien osalta flopanneista kärkivarauksista, on ensimmäinen assosiaatio vuonna 2000 koko varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana varattu Rick DiPietro. Islandersin varaama nuori torjuja nousi NHL-kokoonpanoon heti seuraavana syksynä, mutta yhdysvaltalaisen ura oli kaikkea muuta kuin menestyksekäs.
Kaudella 2003–04 DiPietro pelasi parasta peliään, mutta ei silloinkaan yltänyt NHL:n eliittiin. Syksyllä 2006 DiPietro teki Islandersin kanssa peräti 15 vuoden sopimuksen, joka kuitenkin ostettiin ulos jo kauden 2012–13 jälkeen. Edeltävät neljä kautta olivat rikkonaisia, ja pelin taso kaukana ykkösvarauksen odotuksista – esimerkiksi kolme vuotta myöhemmin ensimmäisenä varattu Marc-André Fleury on pelannut kiistatta paremmin.
Viimeiset pelinsä DiPietro pelasi AHL:ssä kaudella 2013–14, mutta palkanmaksu Islandersista jatkuu peräti kevääseen 2029 asti. DiPietron jälkeen varatut hyökkääjät Dany Heatley ja Marián Gáborík pelasivat selvästi paremmat NHL-urat – Heatley tosin oli tehokkaimmillaan muualla kuin hänet varanneessa Atlanta Thrashersissa.
Toiseksi maalivahdiksi valitsen New York Rangersin kuudentena vuonna 2006 varaaman Al Montoyan, joka ei kuitenkaan pelannut peliäkään hänet varanneessa NHL-seurassa. Phoenix Coyotesin, Islandersin, Jetsin, Panthersin, Montréal Canadiensin ja Oilersin riveissä kertyi 11 kauden aikana yhteensä 168 ottelua.
Enimmillään yhdysvaltalainen torjui 31 peliä Islandersin paidassa kaudella 2011–12, mutta oli silloinkin Jevgeni Nabokovin kakkosmaalivahti. Viimeiset NHL-pelinsä Montoya pelasi kaudella 2017–18 – seuraava kausi sujui Oilersin farmissa, minkä jälkeen hän lopetti peliuransa.
Nail Jakupov–Aleksandr Svitov–Jesse Puljujärvi
Stanislav Tšistov–James Sheppard–Jake Virtanen
Rostislav Olesz–Pavel Zacha–Magnus Pääjärvi
Eric Nystrom–Aleksandr Burmistrov–Jack Skille
Cam Barker–Keaton Ellerby
Brian Lee–Jared Cowen
Derrick Pouliot–Slater Koekkoek
Rick DiPietro
Al Montoya
Oilers: 3 varausta
Lightning: 2 varausta
Panthers: 2 varausta
Blackhawks: 2 varausta
Senators: 2 varausta
Mighty Ducks: 1 varaus
Wild: 1 varaus
Canucks: 1 varaus
Flames: 1 varaus
Thrashers: 1 varaus
Penguins: 1 varaus
Islanders: 1 varaus
Rangers: 1 varaus
Siinä lopullinen kokoonpano. Jakupov on kenttäpelaajista koonnut eniten pisteitä ja pelannut myös tehokkaimman kauden – puolustaja Barkerin 40 pisteen kausi on tosin absoluuttisesti kovin lukema, mutta Jakupovin 31 pisteen tulokaskausi on ottelumäärään suhteutettuna parempi.
Nykyisiä NHL-pelaajia on vain muutama, peliuransa lopettaneita on selvästi enemmän. KHL-pelaajia on kolme, mutta heikommissa eurooppalaissarjoissa pelaavia on kuitenkin enemmän.
Vaikka kokoonpanon jokainen pelaaja tulee mukaan parhaalla suoritustasollaan, on mahdoton nähdä, että tällaisella porukalla pärjäisi NHL:ssä. Todelliset huippupelaajat puuttuvat, eikä kokoonpanon yleinen tasokaan pärjää vertailussa.
Hyvä varausvuoro ei takaa onnistumista.
Juttua muokattu 8.1.2021 klo 0.38: Korjattu Aleksandr Burmistrovin tämän kauden seura.