Jégkorong: Mika Väärälä − Keminmaalta Keski-Euroopan kuninkaaksi

Muut Sarjat / Artikkeli
Mika Väärälä (kesk.) on valmentanut Unkarin maajoukkuetta kolmen kauden ajan
Kuva © László Mudra - HIFH
Unkarissa pelataan ylikansallista naisten sarjaa, EWHL:ää. Jégkorong jututti KMH Budapestin päävalmentajana ja Unkarin maajoukkueen apuvalmentajana toimivaa Mika Väärälää, joka on luonut uransa nimenomaan naisjoukkueissa.

Mika Väärälän päävalmentajaura on ehtinyt jo kymmenen vuoden ikään. Näistä vuosista peräti seitsemän on kulunut ulkomailla. Kemin Lämäreiden kasvatti on vasta 32-vuotias, eli valmentajien mittakaavassa melko nuori. Kuinka hänestä on tullut yksi viime vuosien menestyneimmistä valmentajista Keski-Euroopassa?

Väärälän polku vei ensin SM-sarjaan JYP:n peräsimeen, jossa kolmen kauden pesti huipentui hopeamitaleihin keväällä 2013. JYP:stä Väärälä houkuteltiin Itävaltaan U18-joukkueen luotsiksi ja A-maajoukkueen apuvalmentajaksi. Tätä urasiirtoa seurasi myös muutto Wieniin, joka nykyään onkin Väärälän kotikaupunki.

Kaudella 2014−2015 Väärälän palettiin lisättiin EWHL:ää pelaavan EHV Sabres Wienin päävalmentajan paikka. Jälki oli huimaa: Väärälän ensimmäisellä kaudella Sabres voitti mestaruuden häviämättä otteluakaan, ja seuraavalla kaudella seura uusi mestaruuden hävittyään vain kolme ottelua koko kauden aikana.

Sabresin toisen mestaruuden jälkeen samassa sarjassa pelannut KMH Budapest otti yhteyttä ja kyseli Väärälän kiinnostusta. Pakettiin kuului sekä valmentaa seurajoukkuetta että olla mukana Unkarin maajoukkueen valmennusryhmässä. Yhteisymmärrys asiasta löytyi, ja viimeisestä neljästä kaudesta kolme onkin kulunut KMH:n penkin takana.

Välivuoden KMH Budapestistä Väärälä vietti valmentamalla itävaltalaista KSV Eishockeytä kaudella 2018–2019. Perheeseen oli syntynyt lapsi, ja Väärälä halusi olla lähempänä Wienissä sijaitsevaa kotia. Tuollakin kaudella Väärälä oli kuitenkin mukana Unkarin maajoukkueen valmennuksessa.

Väärälän puoliso on Itävallan huippupelaajiin kuuluva ja A-maajoukkueotteluiden ennätystä hallussaan pitävä Esther Väärälä (o.s. Kantor), jonka menestyksekäs seuraura on kulunut pääosin Sabries Wienin riveissä.

Heti alusta huipulle

Kun Väärälä aloitti JYP:n naisten päävalmentajana, hän oli vain 22-vuotias. Joukkueessa oli mukana tähtipelaajia, kuten Jenni Hiirikoski. Kuinka Väärälä kokee märkäkorvan auktoriteetin tuolloin riittäneen?

− Nuorena oli niin intoa täynnä eikä sitä auktoriteettia niin miettinyt, Väärälä naurahtaa.

− Täysillä mukana oleminen auttoi, olin joukkueelle enemmän veli kuin isä. Nuorena myös ajatteli, että tietää jo kaikesta kaiken, eikä sitä osannut jännittää. Into ja palo kantoivat niin, ettei auktoriteetin kanssa ollut ongelmia.

Millaista on sitten peli ja valmentaminen Suomen ulkopuolella? Väärälä kertoo, että EHWL:n huippujoukkueet olisivat hyvää liigatasoa Suomessakin, mutta kuten niin monessa muussakin keskieurooppalaisessa sarjassa, erot joukkueiden välillä ovat todella suuria.

− Mielenkiintoista, kun on paljon maita ja joukkueita, paljon erilaisia pelityylejä ja persoonia. Melkein joka joukkueessa on ulkomaalaisia, useimmiten Pohjois-Amerikasta, ja he nostavat tasoa.

Väärälä arvelee, että EWHL:n jokaisessa joukkueessa pelaaminen on vähintään ilmaista, mutta mukana on myös puoliammattilaisjoukkueita. Ulkomaalaispelaajat ovat yleensä palkattuja. Joissakin seuroissa saa asunnon, joissakin rahaa, joissakin ei mitään – haitari on näissäkin asioissa suuri. KMH:lla kaikki ovat ammattilaisia, eikä kenenkään ei tarvitse käydä muissa töissä.

EWHL:n lisäksi KMH osallistuu Unkarin mestaruussarjaan, OB I:een. Sarjassa on mukana vain kolme joukkuetta: KMH, MAC Budapest Marilyn ja Ferencvárosi Torna Club eli FTC. Sarjassa pelataan nelinkertainen runkosarja eli yhteensä kahdeksan kierrosta, ja ottelut ovat keskellä viikkoa. KMH voitti kaikki ottelunsa maalierolla 106–4.

Edellä mainittujen sarjojen lisäksi kerran vuodessa pelataan kaudella 2015–2016 aloitettu EWHL Supercup. Turnaukseen otetaan mukaan EWHL-joukkueiden lisäksi Saksan parhaat joukkueet. Vuonna 2019 turnaus järjestettiin Budapestissä joulukuussa. KMH voitti Supercupin toisen kerran sen historian aikana.

KMH Budapest on menestynyt hyvin Väärälän komennossa
Kuva © Viktor Somogyi

Jääkiekkoa voi pelata myös vaistoilla

Väärälä kertoo unkarilaisten jääkiekkoilijoiden olevan työteliäitä sekä hyviä kamppailemaan ja luistelemaan. Suomalaisten valmentajien tehtävä on tuoda mukaan kiekollisen pelin osaamista, ettei pelaaminen olisi pelkkää pitkää päätyyn ja puskemista laitojen kautta.

Hän sanoo tilanteen parantuneen paljon ainakin naisten puolella, mutta töitä riittää silti edelleen. Väärälä on yrittänyt pitää mukana taistelua ja liikettä, ettei peli menisi näpertelyksi, mutta pääsarjatasolla kiekollinen puolikin pitää olla hanskassa.

Suomeen hän haluaisi viedä unkarilaisen asenteen, jossa mailaa ei aina puristeta ihan niin kovasti. Väärälän mukaan pelaaminen menee Suomessa monesti liian totiseksi, jolloin esimerkiksi pukukopissa ollaan hiljaa. Toisaalta hän näkee sen osaksi keskittymistä ja sanookin, ettei ole vieläkään päässyt selvyyteen, kumpi tyyli on parempi – rento vai vakava.

Valmennuksellisesti Väärälä kertoo yksityiskohtien hiomisen olevan helpompaa Suomessa. Unkarilaisilla tunne vie helpommin mukanaan, mikä johtaa lipsumiseen joukkueen pelitavasta.

Väärälä kokee, että Unkari on noussut pikkuhiljaa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi muille keskieurooppalaisille sarjoille, niin miehissä kuin naisissakin. Miehissä Erste Liga ei vielä kykene kilpailemaan EBEL:in tai DEL:n kanssa, mutta suunta on oikea.

− Jos on nuori ja etenevä pelaaja, niin sarjassa saa varmasti parempaa näyttöpaikkaa kuin esimerkiksi Itävallassa. Yleinen taso on noussut, enää ihan kuka tahansa ei pääse joukkueisiin mukaan. Jos Suomessa tie nousee pystyyn, mutta ammattilaisura kiinnostaa, Unkarista voi saada vauhtia uralle. Hyvälle suomalaiselle Mestis-pelaajalle Erste Liga on varteenotettava vaihtoehto.

Väärälä epäilee, että naisten puolella kukaan ei ole vielä uskaltanut lähteä Unkariin, koska se kuulostaa liian kovalta tason pudotukselta. Suomessa ei ymmärretä, että treenimahdollisuudet ovat huippuluokkaa ja suurin osa peleistä vastaa vähintään SM-sarjan tasoa. Väärälä kuitenkin uskoo, että tätäkin reittiä olisi mahdollista nousta maajoukkueeseen. Se vaatisi päänavaajan, jotta muutkin näkisivät mahdollisuuden ja uskaltaisivat lähteä.

Seurajoukkue palvelee maajoukkuetta

Väärälä kertoo KMH:n pelitavan olevan hyvin pitkälle sama kuin maajoukkueen, sillä puolet Unkarin maajoukkueesta koostuu KMH:sta. Seurajoukkueessa on enemmän aikaa harjoitella ja sopia pelitapaa ja kuvioita, etenkin erikoistilanteita. Maajoukkueen aika on rajattua, jolloin kasassa pitää olla selkeä ja yksinkertainen paketti. Pääperiaatteet ovat samoja molemmissa.

Maajoukkueen piti olla ensimmäistä kertaa mukana korkeimmalla tasolla tänä keväänä. Korona kuitenkin vei kisat, millaisia ajatuksia lopputurnaus ja sen peruminen nosti pintaan?

− Mielenkiinnolla menimme kisoja kohti, tavoitteena oli sarjapaikan pitäminen. Saksan, Tšekin ja Japanin voittaminen olisi vaatinut huippusuoritusta, mutta uskomme, että olisimme pystyneet sen tekemään.

Huonojen uutisten keskeltä Väärälä nostaa esille positiivisena seikkana sen, että Unkarin joukkue on nuori. Maajoukkueesta vetäytyviä pelaajia ei ole, ja nyt heillä on mahdollisuus hankkia lisää kokemusta.

− Totta kai, ensimmäistä kertaa olisimme päässeet A-sarjaan kokeilemaan. Onhan tämä pelaajille ja kaikille muillekin pettymys. Ehkä pitkässä juoksussa tästä voi kuitenkin olla meille hyötyäkin, kun saamme vielä harjoitella yhden kauden lisää.

Joukkueen johtaviksi pelaajiksi Väärälä mainitsee hyökkääjistä Unkarin vuoden naiskiekkoilijaksi valitun Alexandra Huszákin sekä Fanni Gasparichin ja puolustajista Franciska Kiss-Simonin.

Maajoukkueen vastuuvalmentaminen kävi kuluneen kauden aikana tutuksi Väärälälle
Kuva © David Kaposi

MM-kisoissa Unkarin oli tarkoitus kohdata alkulohkossa vain alemman kastin maita. Väärälä näkee jaon hyvänä, vaikka tasonmittaus kovia kiekkomaita kuten USA:ta, Kanadaa tai vaikka Suomea vastaan saattaisikin jäädä tekemättä.

− Kaikkien kannalta ajateltuna formaatti on varmasti parempi näin. Tulee tasaisempia pelejä, ja mielenkiinto säilyy loppuun saakka. Haastetta on jo näidenkin joukkueiden kanssa, mutta jos pelaamalla ansaitsemme pääsyn parempia joukkueita vastaan, se on tietysti sitten hieno juttu.

Suomen kohtaamiseen ei Väärälän mukaan liittyisi erityistä latausta.

− Suomen kohtaaminen olisi hieno juttu, mutta ei se ylimääräistä vaikuta. Jokaiseen peliin pitää tsempata itsensä täysillä mukaan.

Kanadassa Väärälä olisi saattanut löytää itsensä päävalmentajan paikalta, sillä maajoukkueen varsinainen päävalmentaja Pat Cortina oli kiireinen oman seurajoukkueensa, Saksan DEL:ssä pelaavan Grizzlys Wolfburgin kanssa, eikä ehtinyt kauden aikana mukaan yhteenkään turnaukseen. Wolfsburgin edetessä pudotuspeleihin Cortina olisi todennäköisesti ollut poissa myös MM-turnauksesta.

Naiskiekolle lisää näkyvyyttä

Väärälä on vuosien ajan päässyt seuraamaan aitiopaikalta MM-turnauksia ja muita suuria tapahtumia. Millaisena hän näkee naiskiekon aseman, ja kuinka sitä voisi parantaa?

− Jos puhtaasti peliä verrataan, se ei välttämättä ole aina miesten tasolla, mutta se ei ole ainoa mielenkiintoa luova asia. Esimerkiksi Tšekeissä 1. divisioonan MM-kisoissa Tšekki–Slovakia-ottelussa oli halli täynnä ja mieletön tunnelma. Peli ei varmasti ollut Stanley Cup -finaalien tasolla, mutta kokemus oli kaikille jännittävä ja peli mielenkiintoinen.

− Tšekin voitettua ihmiset ajelivat autoilla ympäri kaupunkia soittaen torvia ja liehuttaen lippuja. Sillä ei ollut mitään merkitystä, oliko peli miesten vai naisten tai oliko peli kiekollisesti huipputasoinen, Väärälä muistelee.

Median Väärälä haluaisi rohkeasti tuovan naiskiekkoa enemmän esille ja lähemmäs ihmisiä. Seurojen pitää hänen mielestään panostaa siihen, että hallille on mielenkiintoista tulla. Peleistä nauttiminen ja mielenkiinto ei tule yksin taitotasosta, ja Väärälä uskookin, että keinoja löytyy, jos mielikuvitusta riittää.

Väärälän mukaan suurseuroissa jalkapallopuolella on herätty siihen, että suurin piirtein puolet maapallon ihmisistä on naisia, joille ei ole tarjottu "omaa" urheilua, ja valtava bisnespotentiaali on jätetty käyttämättä. Hän toivoo tämän siirtyvän jääkiekkoonkin pikkuhiljaa ja naisten urheiluun saatavan samankaltaista ajattelumaailmaa, kuin miesten puolellakin on.

− Uskallusta ja erilaista ajattelua se vaatii.

Tuplamestarina uuteen kauteen

KMH voitti Väärälän komennossa tällä kaudella tuplan, eli sekä EHWL:n mestaruuden että joulukuussa 2019 käydyn EWHL Supercup -turnauksen Budapestissä. EWHL ehdittiin juuri pelata loppuun, ennen kuin koronaepidemia keskeytti sarjoja ympäri maailmaa.

EWHL:n historian ensimmäisissä unkarilaisfinaaleissa vastaan asettui KMH:n kanssa samassa hallissa majaansa pitävä MAC Budapest. Sarjatulokas hävisi Final 4 Tournamentiksi nimetyn lopputurnauksen finaalin KMH:lle 1-2. Mitä ajatuksia pitkän sarjan ratkaisu kahdella ottelulla (semifinaali ja finaali) herättää?

− Varmasti siihen on yritetty miettiä muitakin ratkaisuja, mutta välimatkojen vuoksi se on haastavaa. Jos vaikka Budapest ja [Italian] Bolzano pelaisivat playoffit, niin välimatka olisi aikamoinen. Aikaa ei kuitenkaan hirveästi ole, kun naisten kisat ovat kohtalaisen ajoissa keväällä ja sarja on muutenkin täyteen ahdettu. Mutta eihän Final 4 Tournament urheilullisesti paras ratkaisu ole, Väärälä toteaa.

KMH Budapest voitti mestaruuden Spittal an der Draussa pelatussa lopputurnauksessa
Kuva © Viktor Somogyi

Väärälän kausi päättyi tänä keväänä MM-turnauksen sijaan lomautukseen. Tällä hetkellä kaikki joukkuetoiminta on keskeytetty. Väärälä matkusti kauden päättymisen jälkeen kotiin Wieniin eikä tällä hetkellä siis edes pääsisi joukkueen luo. Hän kertoo kuitenkin seuran kanssa sovitun, että ensi kaudella jatketaan samoilla kuvioilla, ja normaaliin palataan heti kun määräykset antavat myöten.

Kysyttäessä asiaa, joka Unkarissa ja KMH Budapestissä on ylitse muiden, Väärälällä on vastaus valmiina.

− Ammattilaisuus, se mahdollistaa treenaamisen vapauden, miten ja milloin. Fasiliteetit ovat kunnossa, ja jos joukkue tarvitsee jotain, se saadaan hoidettua. Valmennukselle se antaa vapautta ja mielenkiintoa tekemiseen. Joukkue on nuori ja siellä on lahjakkuutta reilusti. Sitä yritetään saada esille, se on valmennukselle ykkösjuttu.

Jégkorong on Samuli Huikurin kirjoittama sarja, jossa valotetaan unkarilaisen jääkiekon tapahtumia usein vahvasta suomalaisnäkökulmasta.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös