Jatkoajasta pitkältä ajalta tutut Juha Oinonen ja Antti Wennström käsittelevät Mikko Rantasen siirtosaagaa useammalta kantilta. Vaikka kausi on kesken, sukeltaa kaksikko samantien 30 vuoden taakse Hurricanesia edeltäneisiin valaspaitojen maailmaan.
Oinonen: Rantanen on Hartford Whalersin ja Carolina Hurricanesin historian epäonnistunein pelaajahankinta. Tuoreeltaan Rantasen myynnin (siirto Dallas Starsiin) varmistuttua tämä oli ensimmäinen ajatukseni.
Whalersin aikana kärkivaraus Chris Prongerista seura sai vastineeksi valmiin supertähden Brendan Shanahanin – kanadalaishyökkääjästä Whalersissa saatu hyöty tosin jäi vain yhden kauden mittaiseksi.
Myöhemmin aloin muistella Ron Francisista luopumista. Whalers-ikoni kaupattiin kaudella 1990–91 Pittsburgh Penguinsiin, missä taiturihyökkääjä pelasi tehokkaimmat kautensa ja voitti kahdesti Stanley Cupin.
Tuolloinkin Whalersin vastine oli valmiita huippupelaajia, eli seurassa yhden piste per peli -kauden tehoillut hyökkääjä John Cullen ja pari tehokasta kautta pelannut puolustaja Zarley Zalapski, kun Whalers antoi kaupassa Francisin lisäksi puolustajat Ulf Samuelssonin ja Grant Jenningsin.
Wennström: Hetkinen, hetkinen, jo nyt. Rantanen ei todellakaan ole organisaatiohistorian heikoin pelaajakauppa. Väitteessäsi on läsnä Whalers, löydät heti nämä historian heikoimmat pelaajakaupat, ja silti sinä vielä mietit, josko olisit oikeasti sitä mieltä. On pakko puuttua.
nyt tehty Rantanen-kauppa on vähän kuin Shanahanin hankinta pienoiskoossa.
Penguinsin kanssa tehty Francis-pelaajakauppa todella on organisaatiohistorian heikoin kauppa, ja samalla myös eräs koko NHL-historian heikoimpia. On tietysti myös kauppoja, joissa toiseen suuntaan mennyt pelaaja loukkaantui. Tai vaikkapa vapaaksi agentiksi tultuaan heti jätti seuran lyhyiden pudotuspelien päälle. Francisin ja Samuelssonin kauppaaminen raapi reiän nimenomaan seuran sieluun, vaikka se oli paperilla ok. Vaikka se sai pelaajakaupassa valtavan taitavia pelaajia. Scott Young, Rob Brown -kauppa oli samankaltainen, ja sekin Penguinsin kanssa. Sielu, vereslihalle.
Toit esille myös Shanahan-kaupan. Omassa mielessäni nyt tehty Rantanen-kauppa on vähän kuin Shanahanin hankinta pienoiskoossa. Shanahan oli Rantasen tavoin kovalla hinnalla hankittu kova pelaaja, joka ei lopulta viihtynyt Whalersissa lainkaan, mutta kun hänet piti liikuttaa eteenpäin, pääsi joukkue nuolemaan haavojaan ok-vastineen kautta. Keith Primeausta tuli seuran kapteenikin. Näen Logan Stankovenissa jonkinlaisen Primeaun.
Oinonen: Rantasen ja Francisin tai muiden mainittujen antiikkisten kauppojen välillä on yksi oleellinen ero. 90-luvun Whalers nimittäin oli varsin kehno joukkue. Pudotuspelipaikka oli organisaatiolle kuin mestaruus.
Ja totta kai Francisin kaltaisen seuraikonin ja supertähden kauppaaminen oli epäonnistuminen niin imagollisesti kuin urheilullisesti. Asetelma oli kuitenkin eri.
Cullen esimerkiksi oli kauppahetkellä NHL:n pistepörssin viides, joten paperilla vastine oli enemmän kuin ok. Nyky-Hurricanes sen sijaan on NHL:n kärkeä, niin valmiin supertähden vaihtaminen potentiaaliin on raskas epäonnistuminen.
Mutta palataanpa nykyaikaan, Antti. Hurricanes kauppasi parasta NHL-kauttaan pelanneen Martin Nečasin Colorado Avalancheen saadakseen Rantasen. Kahden NHL-tasolla jo meritoituneen hyökkääjän jälkeen Hurricanesin kokoonpanoon jäi 173 senttiä potentiaalia eli hyökkääjälupaus Stankoven.
Starsiin verrattuna Stankoven saanee Hurricanesissa enemmän vastuuta ja voi petrata tehokkuuttaan, mutta joka tapauksessa Hurricanesin ennestään ohuesta hyökkäyskalustosta on tällä kaudella poistunut jo kaksi syömähammasta.
Sebastian Aho on korostuneen yksin vastuussa joukkueensa hyökkäystehoista. Kuvaavaa on, että Nečas on edelleen Hurricanesin toiseksi paras pistemies ja ottelumäärään suhteutettuna tehokkain, vaikka yli kuukauden ajan tšekki on latonut tehoja Avalanchessa.
23-vuotias Seth Jarvis pelaa pirteästi, mutta kaivattuja kehitysaskeleita ei tällä kaudella ole tapahtunut. Seitsemän vuoden takainen kakkosvaraus Andrei Svetšnikov puolestaan on pitkästä aikaa pelaamassa kokonaista, mutta tehoiltaan kehnoa runkosarjaa.
Venäläinen on NHL-urallaan ajoittain väläytellyt ja tehoillut, mutta kokonaisuus alkaa lähestyä floppia.
Sinänsä Hurricanes sai vaikeassa tilanteessa ihan kelpo korvaukset, kun Stankovenin lisäksi Raleighiin siirtyi kaksi ensimmäisen kierroksen varausta. Jos ajatellaan pelkkiä pelaajakauppoja, Hurricanesin suoriutumisessa pystyy näkemään jopa onnistumisen sävyjä.
Tilannetta voi katsoa kuitenkin myös siltä kantilta, että tammikuun lopulla Rantasen hankinnan jälkeen Hurricanes vaikutti pudotuspelejä ajatellen aiempaa vahvemmalta. Sekä Rantasen tehokkuus että koko Hurricanesin suoritustaso romahtivat kuitenkin alkukauteen verrattuna, ja hyökkääjälupaus sekä ykköskierroksen varaukset vaikuttavat ensisijaisesti jälleenrakentamisen palasilta.
Tästä näkökulmasta Rantasesta luopuminen oli historiallisen huono ratkaisu. Katastrofi tai farssi eivät myöskään olisi ylimitoitettuja kuvauksia.
Wennström: No ne ovat nimenomaan ylimitoitettuja kuvauksia! Lausuntosi on farssi, ja samankaltaista olen lukenut myös muualta NHL-mediasta.
Hyväksyn sen, että Hurricanesin GM Eric Tulsky ei näytä erityisen hyvältä, koska hän paukautti ensimmäisen kaupan ilman taustalla solmittua jatkosopimusta. Se oli epäonnistuminen. Kyse oli kuitenkin ensisijaisesti riskinotosta. Riskeillä pelatessa on se mahdollisuus, että kaikki ei mene täysin suunnitelmien mukaan. Stanley Cupin voittaminen vaatii pitkäjänteisen työn ohella riskinottoa ja rohkeutta. Sitä kokeiltiin, täyttä pottia ei tullut, eikä Rantanen ollut pelillisestikään täysosuma.
Asian käsittelyä on vaivannut liian yksiulotteinen oletus siitä, että tällainen riskinotto johtaisi joko Stanley Cupiin tai jatkosopimukseen, tai sen pitäisi mennä luonnostaan putkeen. Ei johtanut, mutta torjuntavoitto tuli, ja Hurricanes on yhä yksi suurimpia suosikkeja Stanley Cupin voittajaksi. Seura kun ei jäänyt tyhjin käsin tai pudonnut mestaruudesta kuin pienen siivun kauemmaksi − kuitenkin näppituntumalle.
Miksi muuten arvelet, että media on tässäkin niin yksituumaisen oloinen? Tuleeko sinulle mieleen muita tapauksia, joissa NHL-media on ollut ärsyttävällä tavalla mielestäsi liian yksimielinen?
santapaperia ja särmää riittää vastaamaan pudotuspelien vaateeseen, mutta vastapainona kärkiketjuissa tuuli ulvoo ja arokierijät pöllyttävät autiutta.
Oinonen: Olen kanssasi eri mieltä ensinnäkin Hurricanesin ajankohtaisista mestaruusmahdollisuuksista. Joukkueen hyökkääjistö oli jo kauden alussa heikentynyt viime kauteen verrattuna, eikä Rantasen vaihto Stankoveniin ainakaan parantanut tilannetta.
Sen myönnän Tulskyn onnistumiseksi kokoonpanon rakentamisessa, että santapaperia ja särmää riittää vastaamaan pudotuspelien vaateeseen, mutta vastapainona kärkiketjuissa tuuli ulvoo ja arokierijät pöllyttävät autiutta.
Jos NHL:n mestaruus ratkottaisiin runkosarjan perusteella, kuten jalkapallossa, Hurricanesia voisi pitää suosikkina. Rod Brind'Amourin valmennuksessa joukkue on pudotuspeleissä kahdesti yltänyt konferenssifinaaleihin, joista saldona on yhteensä tasan nolla voittoa.
Erityisesti hallitseva mestari Florida Panthers vahvistui siirtotakarajalla. Siis sama joukkue, joka jo toissa keväänä talloi Hurricanesin jäänrakoon neljässä ottelussa Itäisen konferenssin finaaleissa.
Heikossakin konferenssissa on Hurricanesia vahvempia joukkueita.
Mielestäni onkin vain virkistävää, että Rantanen-saaga on herättänyt urheilutoimittajien kritiikkikyvyn Hurricanesia kohtaan. Joukkueen näytöt mestarikandidaattina ovat seitinohuet, mutta mediassa Hurricanesia ylistetään ja nostetaan jalustalle.
GM Tulsky onnistui kesällä kiitettävästi paikkaamaan puolustuksen menetykset, kun Brett Pescen ja Brady Skjein tilalle hankittiin Sean Walker ja Shayne Gostisbehere. Maalivahtitilanne on kuitenkin edelleen kaukana mestarikandidaatista, eikä Jake Guentzelin ja Teuvo Teräväisen lähtöä vapaille markkinoille pystytty korvaamaan.
Samanlainen torjuntavoitto kuin Rantasen kauppojen yhteydessä. Altavastaaja voi olla torjuntavoittoon tyytyväinen, mutta jos tavoitteena on mestaruus – mikä Hurricanesin kohdalla alkaa olla mammuttimainen jos – pitäisi pelata isommin.
Alkuperäinen Rantasen hankinta oli juuri sitä, mutta paniikkinappulan painaminen ei kuulu mestarikandidaatin pelikirjaan. Tämä jämähtänyt yksisilmäisyys Hurricanesista Stanley Cup -suosikkina ainakin ärsyttää. Jos tutussa aiheessa pysyminen sallitaan.
Wennström: Tämä saaga ei nostanut Hurricanesin absoluuttista todennäköisyyttä pärjätä kevään pudotuspeleissä. Totuus on kuitenkin se, että Itäinen konferenssi on tänä vuonna kovin heikko, ja siksi Hurricanes on edelleen yksi todennäköisimmistä etenijöitä jopa loppuun asti. Se ei ole täydellinen, mutta se on vahva, yksi vahvimmista. Vedonlyöntimarkkinoilla vain Washington Capitals ja Panthers ovat idän joukkueista todennäköisempiä mestareita. Lännestä edellä onkin sitten useampi − muun muassa Rantasen uusi seura Stars.
Mitä tulee tuohon yksisilmäisyyteen, niin emmeköhän pääse taas kevään kunniaksi nauttimaan kolumneista, joissa mestaruudetta jääminen tai aikaisin putoaminen nimetään joukkueen x parhaan pelaajan syyksi, koodinimellä "voittava pelaaja". Ja yleisesti liian suurta hegemoniaa nähdään yleisesti kiekkomediassa tämän koko siirtotakarajan merkityksen kanssa. Etenkin palkkakaton tultua on hyvin epätodennäköistä, että pelaajakaupat kääntäisivät koko mediahuomion ja paisuttelun laajuudessa kenenkään paattia. Juon toki kirnupiimäni komerossa, jos Rantanen voittaa Conn Smythen kevään mestarijengissä Starsissa. No, sittenkin voin jupista, että Stars oli valmiiksi jo erittäin vahva joukkue. Vihaan jääkiekkomediaa ja vihaan jääkiekkoa.
