Mitä on jääkiekkoväkivalta pelaajien näkökulmasta? Onko Liigan sisäinen kurinpitoelin riittävä toimija kaukalotapahtumien sanktioinnissa?
Muun muassa tällaisiin kysymyksiin etsi vastauksia Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden opiskelija Markus Komonen sosiologian Pro gradu -työssään "Satuttaa sä haluut, mut satuttaminen ja vahingoittaminen on aika eri asiat": Pelaajien näkemyksiä jääkiekkoväkivallasta jääkiekon SM-liigassa. Opinnäyte julkaistiin marraskuussa 2021.
– Perimmäinen syy gradun tekemiseen oli ärsyyntyminen siitä, että jääkiekkoväkivallasta puhutaan paljon, mutta kukaan ei osaa sanoa, mitä sillä tarkoitetaan. Siksi keskustelukaan ei etene. Tästä tilanteesta lähdin viemään asiaa eteenpäin. Edelleen on paljon tulkintaa, mikä on kenenkin mielestä mitäkin, mutta ainakin kategorisointia sain aikaiseksi, minkä pohjalta keskustelua on helpompi jatkaa, Komonen taustoittaa.
Komonen on itse pelannut jääkiekkoa B-junioriksi asti ja on toiminut myös tuomarina junioripeleissä. Lisäksi hän kertoo seuraavansa aktiivisesti Liigaa ja NHL:ää.
Kun tutkimuksessa käytetään termiä väkivaltaisuus, tarkoitetaan sillä pelissä hyväksyttävää väkivaltaisuutta eli lajityypillistä käyttäytymistä. Kielletyistä teoista käytetään nimitystä jääkiekkoväkivalta. Näillä tarkoitetaan tekoja, jotka osittain kuuluvat lajikontekstiin, mutta niiden asemasta ja roolista ei ole yksimielisyyttä. Kun käytetään termiä väkivalta, tarkoitetaan sillä toimintaa, joka väkivaltaisuudesta ja jääkiekkoväkivallasta poiketen menee yli lajityypillisen käyttäytymisen.
Gradua varten Komonen haastatteli seitsemää peliuransa lopettanutta liigapelaajaa – haastatteluissa käytiin läpi muun muassa taustoja kiekkoilijoina, kokemuksia ja ajatuksia tappeluista ja muista turvallisuusriskeistä kaukalossa, lajin virallisista ja kirjoittamattomista säännöistä
Lisäksi haastateltavilta kysyttiin kommentteja Jokereiden Semir Ben-Amorin hyökkäyksestä HIFK:n Ville Peltosen kimppuun syksyllä 2012 ja HIFK:n Joe Finleyn ja JYPin Nolan Yonkmanin tappelusta kaudella 2016–17.
Komonen on lopputulokseen tyytyväinen, vaikka työn tekeminen kesti selvästi ennakoitua pidempään.
– Moni teemoista oli sellainen, jota pelaajat ovat pitäneet jossain määrin itsestäänselvyytenä, ja kun niitä ryhtyy avaamaan ja nimeämään, niin haastateltujen itsereflektointi oli todella syvällistä. Kaikkea muuta kuin valmiita vastauksia, eli hyvin analyyttistä pohdintaa.
"Ei me voida enää olla mikään gladiaattoritanner, jossa redneckit, punaniskat innostuu kun tulee väkivaltaa. Että yhteiskunta muuttuu, arvomaailma muuttuu ja meil on niin paljon väkivaltaa muutenkin tässä yhteiskunnassa ja eriarvoisuutta, isot kuilut on. Niin kyl meil on niinkun jääkiekon ja muun urheilun pysyttävä kansalle mieluisana asiana."
Haastateltavien valinnassa oli hyvin varhaisessa vaiheessa selvää, että heidän tulee olla peliuransa lopettaneita pelaajia, ettei synny eturistiriitaa, miten he voivat kommentoida.
– Vielä tärkeämpänä näen, että haastateltavat olivat ottaneet askeleen pois kaukalosta ja katsoivat asioita ulkopuolisen silmin, jolloin perspektiivi on laajempi.
"Kyl jääkiekkoväkivalta on niinkun tahallist vahingoittamista"
Yksi keskeisistä tutkimuskysymyksistä liittyi jääkiekkoväkivallan käsitteen sisällönmäärittelyyn.
Yhden haastateltavan esimerkkejä jääkiekkoväkivallasta ovat vastustajaa kunnioittamattomat liian kovat taklaukset sekä sellaiset tappelut, joihin vastustaja ei ole halukas osallistumaan.
Turvallisuuden lisääminen, johon kuuluu myös kamppailuvalmiuden huomioiminen, voisi olla Liigalle mahdollisuus kohentaa brändiään
Tappelemista kyseinen haastateltava ei automaattisesti määritellyt jääkiekkoväkivallaksi, vaan jääkiekkoväkivallan raja on ylitetty, mikäli tappeluun otetaan mukaan pelaaja, joka ei ole halukas tappelemaan. Tällaisesta toiminnasta hän käytti termiä noutaminen.
Komosen mukaan haastatteluissa nousi esiin, että päävammat haluttiin pois ja pelin haluttiin olevan turvallista, mutta tappelut koettiin lajiin kuuluvaksi.
– Ristiriitaisesti tappeluja ei nähty vaarallisina. Liigassa harvemmin on tappelussa sattunut mitään vakavaa. Ehkä siksi tappeluita ei Suomessa ajatella niin vaarallisina, vaikka riskit ovat olemassa.
– Tappeluiden pelotevaikutusta kuvattiin yleisesti muinaisjäänteeksi, mutta muutama haastateltava varovaisesti uskoi tappelupelotteen puhdistavan peliä. Tällaiset esimerkit kuitenkin olivat ajallisesti kaukaa.
Lajin vaarallisuudesta ja kulttuurin muutoksesta haastatteluissa nousi esiin harvemmin kuultuja havaintoja:
"Ennen ku vanhempi pelaaja puhu, ni nuorempi pelaaja kuunteli. Jos sä pelaat ekaa vuotta ja siin sun vieres istuu kaveri, joka on 12 vuotta pelannu, ni ehkä kannattais enemmän vähän kuunnella sitä."
Samankaltaista pohdiskelua vastustajan huomioimatta jättämisestä esitti toinenkin haastateltava, joka pohti valmennuksen roolia tiettyjen pelillisten asioiden huomioimisessa.
"Jos huomio painotetaan vain oman joukkueen kiekolliseen pelaamiseen, eikä vastustajan pelaamista huomioida riittävällä tavalla, saattaa syntyä tilanne, jossa omaan kiekolliseen pelaamiseen keskittyminen aiheuttaa vaaratilanteita vastustajan huomioimatta jättämisen seurauksena."
– Kyse ei varmastikaan ole siitä, että nuoret pelaajat tieten tahtoen vaarantaisivat omaa turvallisuuttaan, mutta pelin evoluutio on mennyt voimakkaasti viisikon tiiveyteen ja oman kiekollisen pelin edistämiseen ja samalla keskittyminen vastustajan tekemiseen on vähentynyt, niin oman näkemykseni mukaan tämä on suurin syy, miksi näitä yhteentörmäyksiä tulee.
– Hyvin usein se on nuorempi pelaaja, joka sen osuman ottaa ja taklaajana kokeneempi pelaaja, joka ikään kuin haistaa veren. Mitä enemmän meillä on tietoa näiden taklausten vaarallisuudesta, vaaditaan myös näiltä kokeneemmilta pelaajilta ymmärrystä, ettei ole välttämätöntä ajaa taklauksia loppuun.
Haastattelumme aikaan Liigassa oli nähty tuore esimerkki, kun JYPin Jan Ščotka taklasi avojäällä TPS:n Juuso Pärssistä.
– Ščotka–Pärssinen oli vaikea kokonaisuus: Pärssinen ei ollut pää alhaalla, Scotka ei taklaa kädet ylhäällä, mutta tekee pienen ylöspäin pumppaavan liikkeen, ettei itse mene katolleen. Siinä kävi vain todella huono tuuri, mikä on myös tärkeä huomioida, että pelissä on riskinsä eikä tarvitse tehdä isosti väärin, että voi tulla isoja vammoja. Vauhti on niin kova.
Liigan sisäisen kurinpidon riittävyys oli gradun yksi keskeinen teema: esimerkkinä käytetty Ben-Amorin hyökkäys Peltoseen johti rikosilmoitukseen ja käräjäoikeuteen.
"Ehkä se on viime vuosien räikein tapaus tää Peltonen–Ben-Amor keissi. Mun mielestä se oli telotus, niin et se käydään sitten vaikka ihan oikeuden kautta läpi."
"Mun mielest on hyvä et niihin asioihin puututaan, ihan yhteiskunnasta. Ei me voida ajatella et jääkiekko on vaan peli jääkiekkoihmisille, jossa on sisäiset säännöt."
Haastateltavat olivat yksimielisiä siitä, että tietyissä tapauksissa on oikeutettua ja ymmärrettävää, jos jotkin tapaukset menevät julkisen rikostuomioistuimen käsittelyyn. Vaikka jääkiekolla on oma kurinpitomenettelynsä, tämä ei tarkoita, että kaikkia kaukalossa tapahtuvia tekoja voitaisiin sanktioida vain lajin sisäisen kurinpidon pohjalta.
"Aihe ja laji on minulle tärkeä enkä halua työni menevän hukkaan"
Koska gradu on kohdennettu Liigaan, on Komonen ymmärrettävästi ottanut yhteyttä myös toimitusjohtaja Riku Kallioniemeen.
– Olin myös kandidaatintyön, se oli kirjallisuuskatsaus eli ei omaa aineistoa, tiimoilta Rikuun yhteydessä. On selvä ajatus, että kun Kati Kivimäki aloittaa työnsä, lähestyn häntäkin.
pehmeiden arvojen kannattaminen voidaan nähdä kyseenalaisena, jolloin on ehkä helpompi olla hiljaa. Toivottavasti tämä gradu auttaisi keskustelun käymistä.
– Aihe ja laji itsessään on minulle tärkeä enkä halua työni menevän hukkaan. Turvallisuuden lisääminen, johon kuuluu myös kamppailuvalmiuden huomioiminen, voisi olla Liigalle mahdollisuus kohentaa brändiään, ja seuraava toimitusjohtaja on sen osaaja. Luotan, että Liigalla on hyvä suunta.
Liigassa on hiljattain todistettu rasistista käytöstä sekä ottelutapahtumassa että sosiaalisessa mediassa – myös U20 SM-sarjassa on nähty alkuvuonna asiatonta käytöstä, kun Wiljami Myllylää solvattiin alkoholistiksi. Komosen gradun haastatteluissa pääpaino oli kuitenkin fyysisessä väkivallassa.
– Jonkin verran oli puhetta henkisestä väkivallasta, mutta se jäi aika vähäiseksi. Haastatellun kertoman Mestiksen ryssittely-tapauksen mainitsin gradussa. Se liittyi pelin kirjoittamattomiin sääntöihin ja kuinka ne ovat vuosien saatossa muuttuneet eli joskus on tällaisesta päässyt ilman rangaistusta, mutta nykyään saa pelikieltoa.
– Fyysisestä väkivallasta keskustellessa käytiin rajanvetoa, mikä on sallittua ja mikä ei, ja mikä taas harmaata aluetta. Samaa keskustelua käytiin myös henkisestä kamppailusta, että mitä voi sanoa. Aihe nousi esiin vain parissa haastattelussa, niin en nostanut sitä gradussa esiin yhtä esimerkkiä enempää.
Opinnäytetyöhön tehdyt haastattelut voivat muokata myös jääkiekkoilijoista herääviä mielikuvia.
– Välillä törmää siihen, että stereotyyppinen lätkäjätkä herättää yksinkertaisia mielikuvia, mutta tekemissäni haastatteluissa jääkiekkoilijat olivat erittäin analyyttisia ja reflektoivat lajia suhteessa muuttuvaan ympäristöön. Joku jääkiekkoilija voi ihannoida väkivaltaa, mutta joku toinen on täysin eri mieltä ja haluaa lajia siistittävän.
Myös lajin keskustelukulttuurilla on varaa muuttua.
– Sen huomasin haastatteluprosessin aikana, että näistä asioista voi olla hankala puhua. Niin sanottujen pehmeiden arvojen kannattaminen ja niiden tuominen lajiin voidaan nähdä kyseenalaisena, jolloin on ehkä helpompi olla hiljaa. Toivottavasti tämä gradu auttaisi keskustelun käymistä.
Kursiivilla merkityt kommentit ovat suoria sitaatteja Komosen opinnäytetyöstä.
Juttua muokattu 18.4.2022 klo 19.36: Korjattu Ville Peltosen pelanneen HIFK:ssa ja Semir Ben-Amorin Jokereissa eikä toisinpäin, kuten jutussa aluksi oli kirjoitettu.