Jégkorong: Székesfehérvárin suomalainen kuninkaallinen

Muut Sarjat / Artikkeli
Fehérvárin kannattajakatsomo pitää ääntä tilanteesta riippumatta.
Kuva © Samuli Huikuri
Jégkorongin matka käy Székesfehérváriin, ainoaan kaupunkiin, jossa Unkarin kuninkaallisia saattoi kruunata. Sieltä on kotoisin myös tämänhetkinen unkarilaisen jääkiekon hallitsija, Hannu Järvenpään johtama Fehérvár AV19.

Székesfehérvár on noin sadantuhannen asukkaan kaupunki Budapestin ja Balaton-järven puolivälissä. Historiallisesti se on ollut tärkeä paikka Unkarin kuningaskunnan pääkaupunkina sekä erinäisten kauppareittien risteyksenä. Suomessa Székesfehérvária (arkikielessä Fehérvár) ei kuitenkaan juuri tunneta näistä, sen kummemmin kuin sodan ja sosialismin jälkeisen Unkarin teollisuuden nousun esikuvanakaan.

Sen sijaan jääkiekkojoukkueensa, Fehérvár AV19, saattaa olla hyvinkin tuttu. "Alba Volán" kuuluu koko historiansa mitalla Unkarin menestyneimpiin seuroihin, ja viimeisten parin vuosikymmenen ajalta sen voidaan sanoa olevan numero yksi. Vuodesta 2003 eteenpäin seura voitti Unkarin mestaruuden peräti kymmenesti peräkkäin.

Kaudesta 2007−2008 lähtien AV19 on pelannut Itävallan pääsarja EBEL:ssä. Siirron taustalla oli paitsi halu saada seuralle kovempaa urheilullista kilpailua, myös tarjota unkarilaisille pelaajille parempi mahdollisuus kehittää itseään maajoukkuetta silmällä pitäen.

Siirtyminen aiheutti pahaa verta Fehérvárin ja Unkarin liigaan jääneiden joukkueiden välille, ja sitä voisi suomalaisesta vinkkelistä verrata Jokereiden KHL-siirtoon. Erimielisyyksistä huolimatta AV19 sai farmijoukkueensa mukaan syksyllä 2008 Unkariin jääneiden joukkueiden perustamaan MOL Ligaan.

Vuosien saatossa Székesfehérvárissa on nähty monia suomalaisia, muun muassa Tero Koskiranta, Jesse Jyrkkiö ja Johannes Alanen. Tällä kaudella mukana ovat olleet varakapteenina toimiva Harri Tikkanen sekä kesken kauden Ranskan liigan Roueniin siirtynyt Mikko Lehtonen.

Harri Tikkanen toimii Fehérvár AV19:n varakapteenina.
Kuva © Samuli Huikuri

Kovalla tunteella sekä katsomossa että kentällä

Kymmenettä kauttaan EBEL:ssä ja neljättä Fehérvárissa valmentava Järvenpää vastaa puhelimeen jäähallilta, jossa harjoitukset ovat hetki sitten päättyneet. Edellisen päivän ottelu on jättänyt päävalmentajan mietteliääksi. Täpötäyteen myydyllä Ifjabb Ocskay Gábor -areenalla vierailleelle Vienna Capitalsille kärsitty 1−6-tappio ensin, lievästi ilmaistuna, harmitti ja sen jälkeen kummastutti.

− Pelin jälkeen alkoi tippua uutisia, että puolet joukkueesta pelasi kipeänä. Kolmella pelaajalla oli kuumetta, mutta he eivät maininneet mitään, sillä he halusivat pelata kotipelin. Yksi pelaaja lähti ottelun jälkeen sairaalaan, Järvenpää kertoo.

Tapaninpäivänä pelatun ottelun tunnelma olikin todella riehakas, ainakin suomalaiseen kiekkotapahtumaan tottuneelle. Oliko ottelu siis pelaajille niin tärkeä, että siihen piti päästä pelaamaan kipeänäkin?

− Valitettavasti näin. Pelaajat ovat fiksuja, mutta joskus he ajattelevat, että he pystyvät kyllä pelaamaan. Kuitenkin tiedetään, että Wienin joukkue on erittäin kova. Täytyy olla varpaillaan koko ottelu, jos heiltä jonkin pisteen haluaa ottaa.

Jälkeenpäin saamiensa tietojen valossa Järvenpää näkee selvän yhteyden puolikuntoisen joukkueen ja lopputuloksen välillä.

− Jos miettii maaleja, jotka meitä vastaan tehtiin, ne olivat sellaisia, joissa pitäisi reagoida sekunnin murto-osassa. Kun [kipeänä] siihen menee pikkuisen enemmän aikaa, tulos on tuo näköinen. Wien käytti maalipaikkansa, he olivat erittäin tylyjä ja teräviä meidän maalin edessä. Kääntäen, kun me saimme maalipaikkoja vastustajan päässä, terävyys puuttui sieltä. Toki myös [Capitalsin maalivahti] Ryan Zapolski pelasi hyvän pelin.

Kipeänä pelaamisella oli myös kauaskantoisempia vaikutuksia. Aamujäillä pelaajia oli mukana vain kourallinen, ja jo seuraavana päivänä pelattuun peliin piti saada jalkeille joukkueellinen. Tiukassa tilanteessa auttaa seuran hyvin järjestetty farmi- ja junioritoiminta. Tarpeen vaatiessa ykkösjoukkueeseen voi nostaa pelaajia Unkarin pääsarjaa Erste Ligaa pelaavasta Fehérvári Titánokista, joka puolestaan voi täydentää rivejään U20-joukkueesta, ja niin edelleen.

Järvenpään mukaan kyseessä ei kuitenkaan ollut tunnelmaltaan niin erikoinen ottelu kuin suomalaisittain olisi voinut kuvitella. Kannatus on läpi liigan niin joukkue- kuin ottelumielessäkin huimaa, vaikka kaikki pelit eivät olekaan loppuunmyytyjä. Esimerkiksi Järvenpää nostaa EHC Linzin Keine Sorgen EisArenan ja kuvailee kannattajien äänenkäyttöä.

− Pelaajat eivät kuule penkillä valmentajaa. Jos antaa palautetta pelaajalle, pitää mennä korvaan huutamaan muutamalla sanalla se, mitä on mielessä.

Järvenpää uskoo tällä olevan suoraa vaikutusta myös kentälle. Hän kertoo seuraavansa suomalaista Liigaa aktiivisesti ja katselevansa pelejä usein. Hänen mukaansa itse peli on Suomessa parempaa, ja siellä on taitavampia pelaajia, mutta tunnetila on EBEL:ssä korkeammalla tasolla.

Mikko Lehtonen teki Fehérvár AV19:n ainoan maalin ottelussa Vienna Capitalsia vastaan.
Mikko Lehtonen teki Fehérvár AV19:n ainoan maalin ottelussa Vienna Capitalsia vastaan.
Kuva © Samuli Huikuri

Pitkän linjan EBEL-valmentaja

Sarjan hallit ja tunnelma ovat käyneet Järvenpäälle jo tutuiksi, sillä Fehérvár on kolmas EBEL-seura, jota hän valmentaa. Päävalmentajan ura seurajoukkueissa alkoi kaudella 2009−2010 Olimpija Ljubljanassa, jossa hän viipyi kolme kautta. Sieltä matka vei reiluksi kolmeksi kaudeksi Villacher Sportsvereiniin, josta hän päätyi potkujen kautta Fehérváriin. Ensin hän sai itse kenkää Villacherista ja sen jälkeen korvasi Rob Pallinin AV19:ssä.

Vajaan kauden jälkeen Järvenpää halusi uusia tuulia uralleen ja mahdollisuuden saatuaan hyppäsi DEL2-joukkue Lausitzer Füchsen penkin taakse. Reilun kauden jälkeen hän oli kuitenkin uudelleen Székesfehérvárin ylpeyden päävalmentaja.

− Fehérvárista soitettiin, että voisinko tulla valmentamaan loppukaudeksi. Saksassa tilanne oli se, että en ollut tyytyväinen elämääni. Mietin, onko minulla mahdollisuutta siirtyä pois Saksasta. Toimitusjohtaja ei ajatuksesta pitänyt mutta sanoi, että jos koen olevani onnellisempi jossain muualla, hän ei halua olla onneni tiellä. Silloin tulin tänne takaisin.

− Jos ajattelee kapellimestaria, miten pojat saa soittamaan samaa rytmiä, siinä on jo huikaiseva haaste.

Tuosta siirrosta on nyt kaksi ja puoli kautta, mutta loppu häämöttää. Järvenpää kertoo, että ei tule enää jatkamaan AV19:n käskijänä. Valmennusura jatkuu, mutta saksalaisagentti haistelee uusia tuulia ensi kaudeksi.

− Yli 500 peliä on tullut valmennettua täällä [EBEL:ssä], niin erittäin mielelläni näkisin jotain uutta. Mitä se sitten on, aika kertoo.

Ei aivan tavallinen seura

Seura- ja sarjaviidakon erikoisuutena Järvenpää mainitsee Unkarin cupin pelaamisen. Fehérvárin joukkue ei hänen mukaansa ole välttämättä suurin ja kaunein, mutta vähintään suuri ja kaunis. Riitaisan EBEL:iin lähdön vuoksi heidän on osoitettava kuuluvansa parempaan liigaan, ja tämä tapahtuu parhaiten voittamalla muut unkarilaiset vuosittaisessa Magyar Kupassa.

Ulkomaalaisvahvistusten on joskus vaikea ymmärtää cup-menestyksen merkitystä ja saada heidät panostamaan otteluihin kaikkensa. Suomalaisnäkökulmasta hän vertaa tapahtumaa siihen, että Jokerit ja parhaat Liiga-joukkueet pelaisivat yhtenä viikonloppuna parhaan suomalaisjoukkueen tittelistä.

Mahdollisista kulttuurieroista ja muista eroavaisuuksista muihin maihin ja liigoihin Järvenpää nostaa esiin pelaajien erilaiset taustat. Joukkueessa on yhteensä 11 ulkomaalaista USA:sta, Kanadasta, Suomesta ja Sloveniasta sekä yhdeksän unkarilaista. Hän vertaa työtään kamariorkesterin johtamiseen.

− Jos ajattelee kapellimestaria, miten pojat saa soittamaan samaa rytmiä, siinä on jo huikaiseva haaste. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut tosi hieno kokemus.

EBEL:ssä peli on Järvenpään mukaan hyvin hyökkäysorientoitunutta. Hän käyttää tästä termiä "yhden rytmin peli", jossa lähdetään heti hyökkäämään, kun kiekko on saatu omalle joukkueelle. Järvenpää näkee syyksi tähän suuren pohjoisamerikkalaisen vaikutuksen, onhan tälläkin hetkellä kuuden joukkueen päävalmentaja yhdysvaltalainen tai kanadalainen.

Hannu Järvenpää ohjeistamassa joukkuettaan.
Kuva © Samuli Huikuri

Unohda Suomi EBEL:ssä

Keski-Euroopassa EBEL:n tasoa arvostetaan, ja Järvenpää uskookin Fehérvárissa vietettyjen kausien olevan pelaajille ennen kaikkea positiivinen CV-merkintä seuraavia sopimuksia tehdessä.

Ymmärrys pelin tasosta ei hänen mukaansa ole saavuttanut Suomea, vaan sarjaa pidetään bussi- tai olutliigana vailla parempaa tietoa. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin myöntää, että etenkin uudelta mantereelta saapuville pelaajille pitää välillä opettaa perusasioita, kuten oheisharjoittelu ja sen merkitys. Eikä se aina onnistu helposti.

Petri Matikainen sanoi joskus, että valmentaja on kuin autokauppias: hän yrittää myydä auton pelaajille. Mielestäni se on hyvin sanottu.

Suomalaisista ja heidän esimerkistään keskustellessa Järvenpää haluaa nostaa esiin Arttu Luttisen ja apuvalmentaja Antti Karhulan.

Joulukuussa luistimet naulaan laittanut Luttinen pelasi Fehérvárissa kaksi kautta Järvenpään alaisuudessa. Johtajuus on ollut tällä kaudella joukkueessa hieman hakusessa ja sitä kautta Luttisen merkitys on auennut täysin vasta tällä kaudella.

Järvenpää on iloinen, että sai mahdollisuuden valmentaa Luttista ja pääsi oppimaan uusia asioita pelaajan kautta. Lisäksi hän sanoo kaivanneensa tällä kaudella Luttisen panosta. Luttinen oli hänen mukaansa viimeisen päälle joukkuepelaaja ja johtohahmo, joka laittoi aina itsensä likoon, sekä pelissä että harjoituksissa, ja osasi lisäksi omalla tavallaan tuoda huippupelaajan rutiineja muidenkin tietoon.

− Kun Arttu virallisesti lopetti uransa, katsoin sen [seremonian] ja meinasin lähettää viestin, että pyörräpä vielä päätös ja tule tänne loppukaudeksi.

Apuvalmentaja Karhulan kanssa Järvenpää puolestaan on tehnyt töitä tämän vuoden. Karhula on tuonut sekä joukkueen että Järvenpään palettiin uusia elementtejä. Järvenpää sanoo jääkiekollisen itsensä kehittämisen olevan haasteellista ja kymmenen vuoden uransa aikana hän on tietyllä tapaa jäänyt kiinni omiin rutiineihin. Näitä rutiineja Karhula on onnistunut rikkomaan.

Suomalaisille EBEL:iin ja Eurooppaan lähteville pelaajille hänellä on yksi neuvo: jättää kaiken erilaisen ihmettely pois.

− Samalla kun lähtee Suomesta, ei alkaisi edes mielessään vertailemaan, että Suomessa on kaikki paremmin. Pitää ajatella, että olen saanut hienon mahdollisuuden pelata ulkomailla, tulen käyttämään tämän.

Jégkorong on Samuli Huikurin kirjoittama sarja, jossa valotetaan unkarilaisen jääkiekon tapahtumia usein vahvasta suomalaisnäkökulmasta.

Fan #99 on joukkueen mukana jäällä sekä esittelyssä sekä ottelun jälkeen.
Fan #99 on joukkueen mukana jäällä sekä esittelyssä sekä ottelun jälkeen.
Kuva © Samuli Huikuri

» Lähetä palautetta toimitukselle