Aamuisin ennen ottelujen alkua hallien ympäristössä pyöri joka päivä punaisiin takkeihin ja paitoihin pukeutuneita eri ikäisiä ihmisiä. Punainen on kisojen järjestämiseen osallistuneiden vapaaehtoisten tunnusväri.

− Meillä oli Třinecissä 79 vapaaehtoista, ja Ostravassa 150. Siellä on suurempi halli ja enemmän ihmisiä, vapaaehtoisten johtaja Kateřina Kišková kertoo.

Vapaaehtoisista suurin osa on lähiseudulta, mutta kauempaakin on ihmisiä. Joitakin vapaaehtoisia on saapunut Puolasta ja Slovakiasta.

− Kielitaito on tärkeintä. Englantia on puhuttava, ja muiden kielien osaamisesta ei ole haittaa.

− Heidän on oltava kärsivällisiä, ystävällisiä ja kohteliaita sekä palvelualttiita. Pitää myös olla itsevarma, sillä joskus asiakkaat saattavat vihastua vapaaehtoisille. Työpäivät ovat pitkiä, jopa 12-tuntisia. Joskus saattaa mennä yökin valvoen, Kišková lisää.

Kišková arvelee, että suurin motivaatio vapaaehtoistyöhön ryhtymiseen on se, että jääkiekko on niin suosittua.

− Ihmiset haluavat olla osa tätä suurta tapahtumaa, joka on laatuaan suurin täälläpäin järjestetty. Meillä on paljon nuoria ihmisiä, jotka ehkä halusivat viettää joululomaansa eri tavalla kuin tavallisesti. Mukana on myös vanhempia, kuusikymppisiä, sillä tavalliset työikäiset ovat tähänkin aikaan vuodesta töissä.

− Olen erityisen iloinen, että täällä on niin paljon nuoria. Heistä kasvaa se seuraava sukupolvi joka järjestää tämänlaisia turnauksia, Kišková luottaa.

Eräs Třinecin ahkerista vapaaehtoisista on Michał Wojnar, joka asuu Ostravan ja Třinecin puolivälissä Haviřovissa. David Pastrňákin syntymäkaupungissa, Wojnar haluaa lisätä.

− Halusin mukaan vapaaehtoiseksi, koska pidän jääkiekosta, ja turnauksen aikaan minulla oli joululoma. Halusin päästä näkemään läheltä, miten näin iso tapahtuma järjestetään.

Wojnar työskenteli mediatiloissa, missä tehtäviin kuului toimittajien auttaminen, tilastopapereiden printtamminen ja jakaminen TV-kommentaattoreille ja NHL-kykyjenetsijöille sekä haastattelupisteiden valvominen.

− Paras homma oli mediakatsomon valvominen pelien aikana, koska silloin pääsi katsomaan myös pelejä. Harjoituksia oli myös hauska valvoa, koska joskus saimme pieniä lahjoja joukkueilta. Ainoastaan harjoitushallissa oli ikävää, koska siellä oli niin kylmä, Wojnar huomauttaa.

Vaikka kulkeminen kodin ja pelihallin välillä oli raskasta, päivät pitkiä ja jotkut tehtävät vaikeita, Wojnar ei kuitenkaan kadu osallistumistaan kisoihin.

− Pidin kokemuksesta paljon, ja sain siitä paljon irti!