Hyökkäämällä tuhoisaa jälkeä tekevän Panthersin ei tule tuudittautua nykyvireeseensä, jota kaihertaa jättipalkkaisen Sergei Bobrovskin epävarmuus

NHL / Artikkeli
Carter Verhaeghe (oik.) on tällä kaudella päässyt nauttimaan Aleksander Barkovin (vas.) tarjoilusta.
Kuva © Getty Images
Florida Panthers on alkukaudella ylittänyt kaikki odotukset. Menestyksen avaimia ovat olleet luova peluutus ja ennen kaikkea monipuolinen ja yhteensopiva hyökkäyspeli.

Florida Panthersin ennakko-odotukset eivät olleet korkealla. Alla oli hyvin keskinkertainen kausi, joka päättyi odotetusti putoamiseen ensimmäisellä pudotuspelikierroksella New York Islandersille. Välikaudella kävi ovi toimistolla tiuhaan: Panthers menetti pelaajamarkkinoilla Jevgeni Dadonovin ja Mike Hoffmanin eli joukkueen kaksi parasta maalintekijää.

Uudet hankinnat Patric Hörnqvist ja Stanley Cup -mestari Carter Verhaeghe ovat luotettavia ja monikäyttöisiä hyökkääjiä, vaan eivät varsinaisesti kliinisiä viimeistelijöitä. Tulivoimaa toi mukanaan Ottawa Senatorsista siirtynyt Anthony Duclair, mutta monet pitivät Panthersin vuosikertaa edellistä heikompana.

14 pelatun ottelun jälkeen Panthers on hävinnyt vain kahdesti. Kausi alkoi kahdeksan ottelun voittoputkella, ja vastustajien tasoon ei voi vedota. Detroit Red Wings oli alkupäivinä hyvässä vedossa, Chicago Blackhawks on osoittautunut todelliseksi haastajaksi, ja Columbus Blue Jacketsin voittaakseen saa aina tehdä täyden työpäivän.

Todellisia urotekoja ovat kuitenkin olleet viime aikojen paikallisottelut Tampa Bay Lightningia vastaan. Pelit ovat olleet sangen erinäköisiä: Vakuuttavaa 5–2-voittoa seurasi ruma 1–6-tappio ja sitten taas voitto runsasmaalisessa ottelussa (6–4) vuoristoratamaisen peliesityksen jälkeen. Carolina Hurricanesia vastaan Panthers selvisi henkisestä haasteesta nousemalla kahden maalin tappioasemasta voittoon. Lukemat kuvastavat hyvin nyky-Panthersin vahvuuksia ja heikkouksia.

Ei ainoastaan ykkösen varassa

Hyökkäyksessä moni tekijä on loksahtanut kohdalleen. Uudet pelaajat ovat tuoneet sangen kapeaan materiaaliin syvyyttä, ja Joel Quenneville on menestyksekkäästi erottanut Aleksander Barkovin ja Jonathan Huberdeaun toisistaan.

Barkov on edelleen Panthersin pelin sielu, mutta suomalaiskapteenin ei enää tarvitse kantaa vastuun taakkaa yksin. Kemiat Verhaeghen kanssa ovat osuneet loistavasti yksiin ja tällä hetkellä Verhaeghe johtaa joukkueen sisäistä maalipörssiä (Hurricanes-ottelussa Huberdeau nousi samaan maalimäärään -toim. huom.). Seitsemän maalia ei toki ole paljoa minkään joukkueen parhaalle maalintekijälle, mutta onnistumiset ovat jakautuneet tasaisesti.

Vähintään kymmenen ottelua pelanneista hyökkääjistä vain yksi on tällä hetkellä maaleitta – hänkin nelosketjun Noel Acciari. Tehottomuutensa kanssa tuskaillut Duclair sai vihdoin ravisteltua maalittoman apinan selästään osumalla kolmannessa Lightning-pelissä saman tien kahdesti. Onnistuminen oletettavasti vapauttaa ykkösketjun pelaamista vielä entisestään.

Huberdeau johtaa odotetusti joukkueen sisäistä pistepörssiä, vaikka hänellä meni aikansa sopeutumisessa rooliinsa kakkosketjun laidassa, kun ympärillä ei ole Barkovin ja Dadonovin kaltaisia pistenikkareita vaan duunarimainen Patric Hörnqvist.

menestyvä joukkue elää materiaalin leveydestä.

Ruotsalainen ei ole koskaan kaihtanut fyysistä peliä, ja vaikka hän onkin nimellisesti korvannut Dadonovin pelipaikan, on Hörnqvistin rooli erilainen. Hörnqvist saapui Panthersiin vaihdossa Mike Mathesoniin ja Colton Sceviouriin, ja tämän hetken valossa arvioituna kauppa oli Panthersin kannalta sarjan onnistuneimpia. Kaukalouskottavuuden lisäksi Hörnqvist on tuonut pukukoppiin kaivattua särmää. Henkisesti Panthers näyttääkin luottavaisemmalta kuin vielä viime keväänä.

Asenne on voimaa. Jonathan Huberdeau (vas.) ja Patric Hörnqvist muodostavat Panthersin kakkosketjussa väkevän tutkaparin.
Kuva © Getty Images

Kakkosketjun keskellä Alex Wennberg sen sijaan kaipaa piristysruisketta pelaamiseensa. Toistaiseksi hänen tehottomuutensa ei ole näkynyt sarjataulukossa, mutta ennemmin tai myöhemmin koittaa vaihe, jolloin Wennbergin ja Duclairin on kyettävä venymään nykytason yläpuolelle. Ei olisikaan ihme, mikäli lupaavasti kauden aloittanut Eetu Luostarinen jossain vaiheessa vaihtaisi pelipaikkoja päikseen Wennbergin kanssa.

Menestyvä joukkue elää materiaalin leveydestä, ja Panthersilla on tässä mielessä syytä optimismiin. 

Alakerta vahvistuneenakin suuri kysymysmerkki

Panthersin puolustus vuodelta 2021 oli oiva esimerkki siitä, millaista tulosta syntyy, kun joukkue kollektiivisesti nostaa tasoaan. Joukkueessa ei ole eliittitason luutijoita, ja takalinjojen ohuus on tullut muutamaan kertaan ilmi − etenkin kahdessa viimeisimmässä Lightning-pelissä.

Ykköspuolustajaparin Aaron Ekblad ja Mackenzie Weegar ovat täyttäneet ruutunsa tyydyttävästi. Ekblad on noussut joukkueen puolustuksen johtohahmoksi, mutta Weegarin on saatava suorittamiseensa tasaisuutta. Alakerran suurimmat onnistujat löytyvätkin kokoonpanon alemmilta tasoilta, josta erään pelaajan vaiheista saisi jo aikaan oman tarinansa.

Ennen kauden alkua Keith Yandle hukkasi pelihuumorinsa ja sai etsiä sitä Quennevillen koirankopista. Näissä tapauksissa on uhkana usein henkisesti nujerrettu pelaaja, mutta Yandle käänsi tilanteen edukseen. Hän meni itseensä, palasi kaukaloon ja on pelannut helmikuun aikana kuin mitään ongelmia ei olisi ollut.

Tällaisissa tilanteissa tulee parhaiten esiin hyvänä motivaattorina tunnetun Quennevillen suuruus valmentajana. Kokeneenkin pelaajan tulee oppia nöyryyttä, mutta häntä ei pidä nöyryyttää.

Kokeneenkin pelaajan tulee oppia nöyryyttä, mutta häntä ei pidä nöyryyttää.

Panthersin alakerran riesana on jo pitkään ollut jämäkän peruspuolustajan puute. Vastaus tähän oli Radko Gudas. Rouhea tšekki on tuonut Panthersin takalinjoille paitsi fyysistä myös pelillistä uskottavuutta – Gudas on joukkueen plusmiinus-tilaston kärjessä (+7) ja jäähyminuutteja on melko sopuisat 12 minuuttia. Rapea ja kulmikas pelitapa on siis ollut joukkueelle hyödyksi.

Pakisto on epätasainen ja sitä on myös maalivahtiosasto. Sergei Bobrovski on ollut epävarma, ja vastaavasti Chris Driedger on esiintynyt edukseen – etenkin kun ottaa huomioon kanadalaisen erittäin vähäisen NHL-kokemuksen. Driedgerin kohdalla todellinen taso paljastuu vasta kauden edetessä.

Jatkoa silmällä pitäen kysymys seuraavien viikkojen aikana kuuluu, miten hyvin vastustajat kykenevät eliminoimaan Panthersin uudet vahvuudet ja nouseeko materiaalin syvyydestä vielä lisää resursseja, kun permanentin pelitapa on luettu puhki. Pienten marginaalien sarjassa ratkaisevia eroja on haettava laatikon ulkopuolelta. Quenneville on tehnyt paljon oikeita päätöksiä, ja nähtäväksi jää, onko vanhalla ketulla vielä lisää suunnitelmia Panthersin peluutuksen suhteen.

» Lähetä palautetta toimitukselle