Kuukauden nousijat
1) Sebastian Aho, Carolina Hurricanes
Helmikuun 13 ottelussa nuori kiekkoprofessori nakutti yhteensä 18 pistettä (11+7) jääden pisteittä vain kuukauden viimeisessä ottelussa, joka samalla katkaisi Ahon 14 ottelun pisteputken. Näillä tehoilla Aho oli helmikuun seitsemänneksi tehokkain pelaaja koko liigassa.
Carolina Hurricanesin sisäistä pistepörssiä Aho johtaa 62 pisteellä ennen perässään tulevaa Teuvo Teräväistä (60 pistettä) ja Andrei Svetšnikovia (58 pistettä). Aho kantaa entistä vahvemmin Hurricanesin pelillisen johtajan viittaa sekä raahaa muuten hyvinkin keskinkertaista joukkuetta käytännössä yksin kohti pudotuspelejä.
Tätä kirjoitettaessa Hurricanes on kolmen pisteen päässä villi kortti -paikasta, kun edellä olevalla Columbus Blue Jacketsillä on kolme ottelua enemmän pelattuna.
2) Mikael Granlund, Nashville Predators
Vaikeahkon alkukauden jälkeen Granlund on saanut peliään kuntoon, ja ensimmäistä täyttä kauttaan Predatorissa pelaava hyökkääjä paukutti helmikuussa tehot 7+4, mikä teki hänestä helmikuun kolmanneksi tehokkaimman suomalaisen heti Ahon ja Patrik Laineen jälkeen. Myös peli alakertaan on ollut esimerkillistä, sillä esimerkiksi blokattuja laukauksia kertyi 15, joka on suomalaishyökkääjistä eniten.
Peter Lavioletten potkujen jälkeen selvästi peliään piristänyt Granlund oli joukkueensa helmikuun tehokkain pelaaja ja ainoa hyökkääjä, joka teki kuukauden aikana yli kolme maalia. Läntisessä konferenssissa pudotuspeleihin pääsee verrattain helpommin kuin idässä, ja näyttääkin siltä, että Predators on raapimassa itseään mukaan kevään peleihin.
Mikäli Granlund jatkaa vahvoja otteitaan, noussee hänen arvonsa keväällä kohisten, myös tulevia sopimusneuvotteluja silmällä pitäen.
3) Kasperi Kapanen, Toronto Maple Leafs
Kasperi Kapasen kausi on ollut vähintäänkin värikäs, eikä helmikuu ollut Kapasen kohdalla poikkeus. Kapanen tehtaili helmikuun 14 ottelussa tehot 3+5, mutta huomionarvoista on selkeästi aiempaa fyysisempi pelityyli.
Viime kesänä jatkosopimuksen Maple Leafsin kanssa tehnyt Kapanen ehti helmikuun aikana myöhästyä harjoituksista, kärsiä rangaistuksensa ja tapellakin kahteen kertaan. Siirtohuhuissakin vahvasti viihtynyt pelaaja on selvästi nyt todistamassa itseään ja paikkaansa organisaatiossa.
Kapanen pelaa nyt pelipaikastaan sekä todistaa osaamistaan, ja vaikka tarpeettomia ylilyöntejä mukaan mahtuukin, on entistä intensiivisempi Kapanen ollut positiivinen yllätys.
Lähellä valintaa
Vezina-palkinnossa kaksi käsin kiinni oleva Tuukka Rask jatkoi äärettömän vakuuttavaa työskentelyä Boston Bruins -maalilla: kuusi voittoa, kaksi nollapeliä ja torjuntaprosentti 92,9. Rask on jatkanut myös kevätkaudella koko kauden kestänyttä hirmuvirettään ja on omalta osaltaan varmistamassa Bruins-ryhmälle pitkää kevättä. Olisi siis ollut suorastaan rikos olla mainitsematta savonlinnalaisen edesottamuksia tässä katsauksessa.
Myös Predatorsin muuten ailahtelevan pelin takana on nähty positiivisiakin elementtejä, sillä Pekka Rinteeltä ykköstorjujan paikan ryövännyt Juuse Saros on pelannut erittäin vahvasti: voittoja kertyi seitsemän 11 pelatusta ottelusta ja kuun torjuntaprosentiksi merkittiin 93 %.
Dallas Starsin takalinjoilla luutivasta Miro Heiskasesta ei ole pidetty suurtakaan meteliä, vaikka nuori puolustaja on pelannut keskimäärin 22.50 minuuttia ottelua kohden peruspelin ollessa lähes täydellisesti raiteillaan. Tehotilastokin oli Heiskasen eduksi +9 helmikuun 15 pelatussa ottelussa.
Columbus Blue Jacketsin puolustus kärsi lähes kohtalokkaan kolauksen Seth Jonesin loukkaantumisen myötä, mutta Markus Nutivaara on ollut elintärkeä osa haavoittuneen joukkueen takalinjaa. Hän on pelannut noin 18 minuuttia illassa ja tehnyt 15 peliin yhden maalin, antanut neljä syöttöä sekä merkkauttanut tehotilastoon lukeman +2.
Kuukauden laskijat
1) Mikko Koivu, Minnesota Wild
14 ottelua, tehot 2+5, joista molemmat maalit samassa ottelussa. Pahimmillaan jopa Wildin nelosketjuun pudotettu Koivu on ollut todella hukassa pelinsä kanssa, ja hän oli myös vahvasti mukana siirtospekulaatioissa.
Jalkavammasta toipunut Koivu ei ole koskaan lukeutunut liigan nopeimpiin hyökkääjin, ja vauhti on ollut toipumisen jälkeen edelleen hukassa. Huomioitavaa on, että Koivu on myös ollut normaalitasostaan huomattavasti jäljessä muillakin pelinsä osa-alueilla kuten aloituksissa, mistä kielii myös alaketjuihin pudottaminen ja peliajan vähentyminen. Kuukauden lopussa Koivun peli piristyi ja aloitusprosenttikin nousi 51,92:een, mutta kokonaisuutena helmikuu jäi Koivun osalta mollivoittoiseksi.
On mahdollista, että olemme nyt helmikuun aikana nähneet Mikko Koivun uran joutsenlaulun ensisävelet, sillä siirtoa ei tullut ja hänen sopimuksensakin on katkolla.
2) Joonas Donskoi, Colorado Avalanche
Donskoi pelasi helmikuussa kaikki Avalanchen 15 peliä vaatimattomin tehoin 1+2. Mikko Rantasen loukkaantumisen myötä myös Donskoin rooli kasvoi, mutta raahelainen ei pystynyt vastaamaan huutoon. Helmikuussa peliaikaa kun tuli keskimäärin noin 15 minuuttia ottelua kohden, joten Donskoilta oli lupa odottaa enemmän.
Viime kesänä ehkä jopa yllättävänkin sopimuksen tehnyt Donskoi on koko uransa kärsinyt todella rajusta epätasaisuudesta. Alkukaudesta Rantasen oltua loukkaantuneena vaikutti jo siltä, että Donskoi löysi pelinsä Nathan MacKinnonin vierellä. Nyt uusi mahdollisuus Avalanchen ylemmissä ketjuissa on osoittanut, että tasaisuuden kanssa on edelleen suuria ongelmia.
3) Erik Haula, Florida Panthers
Siirtojen takarajalla Panthersiin Hurricanesista siirtynyt Erik Haula on niin ikään pelannut oman tasonsa alapuolella. Haula pelasi siirrosta huolimatta täyden kuukauden, 13 ottelua, joista käteen jäi vain tehot 1+3. Liikaa tehopisteisiin keskittymättäkin olisi Haulalta lupa odottaa enemmän − etenkin kun Haula laukoo paljon ja pelaa keskimäärin 15 minuuttia illassa.
Haula on väläytellyt potentiaaliaan pitkin koko uransa: etenkin Vegas Golden Knightsissa vietetty jakso oli niin pelilisesti kuin pisteidenkin valossa erinomainen. Sittemmin Haulan siirryttyä ehkä hieman yllättäenkin Hurricanes-nuttuun ei tasaista suoritustasoa ole löytynyt.
Haula viettänee Panthersissa vain tämän kevään ja siirtyy sen jälkeen vapaana agenttina muualle. Tulevan sopimuksen kannalta sopii vain toivoa, että loppukausi sujuu helmikuuta paremmin.
Lähellä valintaa
Montreal Canadiensin kausi on ollut niin ikään vaikea, eikä myöskään siirtohuhujenkin kohteena olleella Artturi Lehkosella ole ollut sen helpompaa. Helmikuussa käteen jäi tehot 1+1 eikä juurikaan pelillistä kerrottavaa. Vaikuttaakin siltä, ettei Lehkonen saa potentiaaliaan ulosmitattua Canadiensin organisaatiossa.