Lukko
Uusia pelaajia Lukko-paidassa olivat puolustajat Noel Pietilä ja Vili Saarijärvi sekä hyökkääjät Daniel Audette, Julius Mattila ja Pavol Skalický − puolustaja Luka Nyman pelasi Ässät-pelissä vain muutaman minuutin.
Mattila oli uusista hankinnoista tehokkain keräämällä neljässä Pitsiturnauksen pelissä tehot 1+1, lisäksi hän onnistui maalinteossa finaalin voittomaalikilpailussa. Audette ja Saarijärvi onnistuivat molemmat maalinteossa kertaalleen − kanadalaissentteri tosin viimeisteli kahdesti finaalin voittomaalikilpailussa ja ratkaisi jälkimmäisellä maalillaan Lukolle turnausvoiton.
Pietilän tilille kirjattiin yksi syöttöpiste, joten isokokoinen slovakkihyökkääjä Skalický oli ainoa enemmän kuin yhden pelin pelannut uusi lukkolainen, joka ei saanut pistetiliään auki. Suoraviivaisesti hän kuitenkin pelasi ja loi hyökkäysalueelle painetta. Lisäksi Skalickýn maskipelaaminen oli keskeisessä roolissa Audetten ylivoimamaalissa Sportia vastaan, vaikka tehomerkintä jäikin saamatta.
Oikealta laukova Saarijärvi toi hyökkäys- ja ylivoimapeliin lisää leveyttä ja variaatioita. Puolustussuuntaan 23-vuotias puolustaja ei ole vahvimmillaan, mutta pelin avaaminen ja hyökkäyksien tukeminen sujuivat mallikkaasti.
Yhdysvaltain yliopistosarjasta siirtynyt Mattila loi ajoittain todella vaarallisia tilanteita yhdessä Jonne Tammelan kanssa, jolla myös on kokemusta Pohjois-Amerikasta. Välillä Mattilan läsnäolon kokoonpanossa taas unohti täysin, mutta potentiaalia 22-vuotiaalla keskushyökkääjällä on pelata Liigassa hyvällä tasolla.
Lukko-pelaajista show’n odotetusti varasti ykkössentteri Audette, joka ei ainoastaan täyttänyt Justin Danforthin jättämiä saappaita, vaan nosti tosipelien odotusarvot kattoon. Pienikokoinen kanadalainen todisti pystyvänsä sekä ratkaisemaan itse että rakentamaan paikkoja muille. Erityisesti liike ja pelin rytmittäminen pistivät Audetten pelissä positiivisesti silmään.
Kun joukkueella on lisäksi reservissä Anrei Hakulinen, jolla on alla liigauransa kaksi tehokkainta kautta, näyttää alkava liigakausi Lukolle todella lupaavalta.
Sport
Sportilla oli kokoonpanossaan uusina pelaajina maalivahti Rasmus Reijola, puolustajat Marcin Kolusz, Aleksi Mäkelä ja Olli Vanttaja sekä hyökkääjät Jonne Virtanen, Niclas Lucenius, Patrik Karlkvist ja Sebastian Stålberg. Kesän hankinnoista puuttui ainoastaan NHL-taustainen puolustaja Stuart Percy.
HPK:sta siirtynyt torjuja Reijola piti molemmissa pelaamissaan otteluissa nollapelin, mutta pelit olivat vajaamittaisia ja lisäksi harjoituskauden ensimmäiset. Sinänsä mallikkaasti hän kesti varsinkin välieräpelissä HIFK:ta vastaan paineen ja venyi useisiin hyviin torjuntoihin. Vielä ei kuitenkaan kannata Urpo Ylönen -palkintoa alkaa Reijolalle suunnittelemaan.
Puolustajista puolalaiskonkari Kolusz sai tasaisimmin vastuuta, kun Mäkelän ja Vanttajan roolit vaihtelivat enemmän. Kolusz ja Vanttaja pääsivät kokeilemaan myös ylivoimaa, mutta ilman sen kummempaa tulosta. Ensimmäisessä pelissä Kolusz haparoi useasti kiekon kanssa, mutta sai turnauksen edetessä peliään paremmin haltuun.
Varsinaiselta vahvistukselta hän ei kuitenkaan vaikuttanut, ja Valtteri Viljanen sekä Juho Tommila ottivatkin johtavaa roolia Sport-puolustuksessa. Nuori Vanttaja väläytteli potentiaalia − erityisesti kiekollisena −, ja peruspuolustaja Mäkelä pelaa uhrautuvasti ja yksinkertaisesti.
Hyökkääjistä Virtanen teki kaukalossa kuta kuinkin kaikkea mahdollista: pyöritti ylivoimaa, tappeli, raatoi erikoistilanteissa, voitti aloituksia kovalla prosentilla ja oli tuotteliaan vaarallinen hyökkäyssuuntaan. Tosipeleissä konkarin rooli tarkentunee, ja Virtasta jo JYPissä valmentanut Risto Dufva tietää kyllä värikkään pelaajan vahvuudet.
Uusista pelaajista parhaat näytöt antoivat samassa ketjussa pelanneet Karlkvist, Lucenius ja Stålberg. Varsinkin Luceniuksen ja Karlkvistin välillä näkyi jo tutkaparinomaista kemiaa, ja viime kaudella HockeyAllsvenskanissa 30 maalia laukonut ruotsalainen saa Liigassakin nauttia hyvistä tarjoiluista.
Ketjun kolmas lenkki Stålberg ei päässyt tehopisteille, mutta kokeneen ruotsalaisen työmoraali ja tinkimätön asenne näyttivät Dufvaa miellyttävän, sillä Stålberg sai ykkösketjusta eniten vastuuta. Kolmikon roolituskin on jo selvillä: Stålberg kamppailee ja tekee tilaa, Lucenius syöttelee ja Karlkvist viimeistelee.
TPS
TPS esitteli faneilleen uusina pelaajina venäläismaalivahti Andrei Karejevin, puolustajat Alen Bibićin, Oliver Bohmin, Johan Ivarssonin, Elias Laitamäen ja Ruben Rafkinin sekä hyökkääjistä Topias Haapasen. Hyökkääjähankinnoista Tapparasta siirtynyt Juhani Jasu ja ulkomaalaisviisikko − Ruslan Ishakov, Timur Ibragimov, Josh Kestner, Austin Ortega ja Evan Weinger − eivät olleet Pitsiturnauksessa mukana.
KHL:stä hankittu Karejev oli varsinkin Tapparaa vastaan kovassa paineessa, mutta venyi heti debyytissään erinomaisesti. Pitsiturnauksen saldoksi jäi kaksi nollapeliä, mutta tilastojakin oleellisempaa oli 25-vuotiaan venäläisen torjuntatyöskentelyn eleettömyys ja rauhallisuus.
Valtaosan ajasta hän oli oikeaoppisesti sijoittunut ja torjui laukaukset vaivattomasti. Vain kerran Karejev joutui tosissaan venymään, kun Tapparan Teemu Suhonen oli unohdettu vapaaksi takatolpalle − venäläistorjujan sivuttaisliike kuitenkin riitti. Kahden pelin otanta on pieni, mutta Karejevin KHL-historiakin huomioon ottaen hänestä on lupa odottaa Liigan kärkiveskareita.
TPS:n päävalmentaja Raimo Helminen kierrätti miehistöään turnauksessa melkoisesti, ja hankinnoista 19-vuotias Laitamäki oli kahdessa pelaamassaan ottelussa kärkiroolissa. Myös Ivarsson sai paljon peliaikaa kahdessa ensimmäisessä pelissä ja näyttöjensä perusteella olisi auttanut turkulaisia välierässä Lukkoa vastaan.
Bohmin ja Bibićin rooli jäi pienemmäksi, eikä isokokoisista puolustajista kumpikaan sitä paitsi pelannut erityisen fyysisesti tai varmaotteisesti − varsinkin Bohm oli kiekollisessa pelissä vaikeuksissa. Molemmat ruotsalaishankinnat joutuivat tappiollisessa välieräpelissä katsomaan takaiskumaaleja lähietäisyydeltä.
Rafkinin odotusarvo on enemmän kiekollisessa pelissä, mutta 182-senttinen puolustaja kuitenkin jysäytti makoisan avojääpommin Lukko-pelaajaan kymmenisen senttiä pidemmän pakkiparinsa Bohmin sijaan.
Ainoa uusi hyökkääjä Haapanen oli varsinkin HIFK:ta vastaan elementissään muodostaen taidokkaan tutkaparin Joel Janatuisen kanssa. Viime kaudella Haapanen teki Ilveksessä ja Ässissä 45 ottelussa tehot 5+5, mutta Pitsiturnauksen väläytysten perusteella 22-vuotiaalla laitahyökkääjällä voi olla potentiaalia kovempiinkin tehoihin. Se tosin vaatisi peliaikaa, joka todennäköisesti vähenee, kun viisi ulkomaalaishyökkääjää marssii kokoonpanoon.
TPS:n kohdalla täytyy itse asiassa hieman syrjähtää tämän kesän hankinnoista, vaikka hankintapolitiikkaa edelleen sivutaankin. TPS:llä nimittäin oli Pitsiturnauksen paras ketju, joka koostui lisäksi jo viime kaudella kokoonpanossa olleista pelaajista: Markus Nurmi−Juuso Pärssinen−Lauri Pajuniemi.
Tällä kolmikolla jalka ja kiekko liikkui, pelin painopiste siirtyi vastustajan puolustusalueelle ja tulostakin tuli − Nurmen saldo kolmessa pelissä 2+1 ja Pärssisen 0+3. Pajuniemen sarakkeeseen merkittiin vain yksi syöttöpiste, mutta tässä olisi TPS:lle vahvasti turkulainen ketju, jossa on nopeutta, taitoa, kokoa ja potentiaalia.
HIFK
HIFK:lla oli uusista pelaajistaan Raumalla mukana maalivahti Niilo Halonen, puolustaja Miro Karjalainen ja hyvin pieneen rooliin jääneet hyökkääjät Elis Hede sekä Miro Väänänen. AHL-sentteri Alex Broadhurstin HIFK-debyytti jäi vielä odottamaan itseään.
Halonen pelasi alkulohkon ottelut Tapparaa ja TPS:ää vastaan ja torjui varsinkin turkulaisia vastaan mainiosti − kahdelle lähietäisyydeltä isketylle maalille hän ei voinut mitään. HIFK:n ykkösmaalivahti tulevalla kaudella on joka tapauksessa Frans Tuohimaa, mutta Halonen todisti, että on käyttökelpoinen vaihtoehto. 22-vuotiaalla torjujalla on liigakokemusta vasta 19 pelistä, joten kehittymismahdollisuuksiakin on.
HPK:stä hankittu järkälemäinen puolustaja Karjalainen oli HIFK-debytanteista näkyvin, kun avauspelissä Tapparaa vastaan syntyi tehot 1+1 ja osuma voittomaalikilpailussa. Jo kaksi yli 100 jäähyminuutin kautta pelannut Karjalainen oli HIFK-puolustuksessa pienessä roolissa, mutta positiivista oli, että hän keskittyi oleelliseen eikä ylilyöntejä nähty. Hyökkäävää puolustajaa Karjalaisesta tuskin koskaan kehittyy, mutta kovaa taklaavalle ja helppoja ykkössyöttöjä antavalle mörssärille on HIFK:n takalinjoilla kyllä aina tilaa.
Hede ja Väänänen jäivät Pitsiturnauksessa pieneen rooliin, ja runkosarjassakin rooli on oletettavasti pieni.
Tappara
Jätetään Tapparan hankinnoista ilman kommenttia Dominik Hrachovina ja Jukka Peltola, koska kaikki tietävät, millaisia pelaajia he ovat ja mitä Tappara heiltä odottaa. Niinpä kirvesrinnoissa ensiesiintymisensä tekivät puolustajat Santtu Kinnunen ja Michal Moravčík sekä tšekkihyökkääjät Jiří Smejkal ja Michael Špaček.
Lisäksi Tappara peluutti Pitsiturnauksessa 16-vuotiasta puolustajaa Tomáš Hamaraa, tulevan kauden TUTOssa pelaavaa puolustajaa Saku Salmista ja Kärppien junioreista hankittua 19-vuotiasta hyökkääjää Petteri Puhakkaa. Kesän aikana Tappara on hankkinut myös ennenkin Tampereella pelanneen kanadalaispuolustajan Blake Parlettin ja ruotsalaispuolustaja Eric Norinin.
Toiseksi viimeinen sija ja kolme tehtyä maalia kolmessa pelissä olivat joukkueelta heikko suoritus, mutta muutaman yksilön pelaaminen näytti kuitenkin lupaavalta. Esimerkiksi 21-vuotias Kinnunen oli kahdessa pelissä Tapparan eniten peliaikaa saanut puolustaja ja oikealta laukova nuorukainen pelasikin pirteästi erityisesti hyökkäyssuuntaan.
Tšekkipuolustaja Moravčík ei juuri erottunut, paitsi ylivoimalla neliön keskellä pelatessaan. B-juniori-ikäinen Hamara sen sijaan yllätti ennakkoluulottoman rohkealla pelaamisellaan, mutta peliaika liigajoukkueessa on silti kiven takana.
Hyökkäyksessä Puhakka sai yllättävänkin paljon vastuuta ja antoi sellaiset näytöt, että näytönpaikka voi irrota myös Liigassa. Tapparan tuorein hankinta Špaček pelasi kahdessa pelissä ja oli näkyvä hahmo. Liike, kiekonkäsittelytaito, pelisilmä ja maltti ovat Liigassa kovalla tasolla, ja tulosta on lupa odottaa.
Smejkal jäi ensimmäisessä pelissä maanmiehensä varjoon pelatessaan samassa ketjussa, mutta viimeiseen peliin 23-vuotias tšekki siirrettiin oman ketjunsa sentteriksi, mikä piristi tämän pelaamista huomattavasti. Isokokoisen keskushyökkääjän liike näytti välillä verkkaiselta, mutta taitoa ja luovuutta riitti. Špačekin kanssa peluuttaminen tuntuu äkkiseltään loogiselta, mutta pienen otannan perusteella Smejkal pelasi paremmin oman ketjunsa keskushyökkääjänä.
Ässät
Ässät on ollut siirtomarkkinoilla passiivinen, ja uusia pelaajia Pitsiturnauksessa olivat vain Mestiksestä Poriin palannut hyökkääjä Tommi Laakso ja puolustaja Juuso Walli, jolla on aiempaakin kokemusta Ässistä. Patapaitojen toistaiseksi tekemistä hankinnoista ruotsalaismaalivahti Linus Söderström on kiistatta mielenkiintoisin, mutta myös Bostonin yliopistosta Suomeen palannut isokokoinen puolustaja Kasper Kotkansalo on potentiaalinen vahvistus.
Ässien junioreissa pelannut Laakso sai peliaikaa yhteensä noin 14 minuuttia, ja tilastoihin jäi vain yksi koukkaamisjäähy. Wallin näkyvin hetki oli Sportin Virtasta vastaan käyty nyrkkitappelu, ja seuraavassa pelissä isokokoinen puolustaja saikin Ässistä eniten peliaikaa. Turnauksen viimeisessä pelissä Walli taas sai patapaidoista vähiten vastuuta, ja tappelusta tuomittu ottelurangaistus jäikin ainoaksi tilastomerkinnäksi.