Bill Keenan tuskin on jääkiekkoilijana tuttu: yhdysvaltalaishyökkääjän ura Harvardin yliopistojoukkueessa jäi selkä- ja nilkkavammojen vuoksi vain kuuteen otteluun ja uran loppu sujui Belgian, Saksan ja Ruotsin alasarjoissa.
Kirjailijana Keenan sen sijaan saattaa olla tuttu. Hän nimittäin kirjoitti jääkiekkotaipaleestaan kirjan ”Odd Man Rush: A Harvard Kid’s Hockey Odyssey from Central Park to Somewhere in Sweden with Stops along the Way”, jonka pohjalta tehtiin myös ”Odd man rush” -niminen elokuva.
Kirja olikin mielenkiintoinen ja viihdyttävä – elokuva taas oli kehno lyhennelmä, jossa myös faktoja oli perusteettomasti muutettu.
Ennakkoluuloja vahvistamassa ja murtamassa
Keenan kasvoi Manhattanilla Central Parkin kupeessa, fanitti New York Rangersin Adam Gravesia ja janosi lähes pakonomaisesti jääkiekkoilijaksi ja NHL-pelaajaksi – paljasjalkainen newyorkilainen jopa tekeytyi kanadalaiseksi ja väitti olevansa sukua valmentajalegenda Mike Keenanille.
Keenanin kokemukset kiekkomaailmasta ovat valtavirrasta merkittävästi poikkeavia, mutta siitä huolimatta hän pystyy joukkueesta riippumatta nimeämään pelaajien arkkityyppejä ja valmentajien rutiineja. Keenan itse sen sijaan oli kaukana tyypillisestä jääkiekkoilijasta: hän oli pieni ja hintelä, kömpelö ja epävarma, avoin puhumaan tunteistaan.
Kirjan ja elokuvan nimi onkin oivaltava sanaleikki. Jääkiekossa odd man rush tarkoittaa ylivoimahyökkäystä, mutta Keenanin kohdalla sanayhdistelmä vihjaa myös ulkopuolisen tai oudon (odd) nuorukaisen kokemaa huumaa tai tunnemyrskyä (rush), minkä vain jääkiekko sai aikaan.
Juuri kirja onnistuu erinomaisesti välittämään Keenanin tunteita ja ajatuksia hänen yrittäessä löytää paikkaansa vakavien vammojen jälkeen tai kielitaidottomana uusissa ympäristöissä. Elokuva keskittyy lähes pelkästään Keenanin kiekkouran hassunhauskoihin tapahtumiin ja hahmoihin.
Huumori oli suuri vahvuus Keenanin omaelämäkerrassa, mutta kirjassa oli monipuolisesti sisältöä – elokuvassa valitettavasti ei.
Tarina ja sen kertoja
Päätyminen Harvardista puoliammattilaiseksi Euroopan pikkusarjoihin on melkoinen tarina jo itsessään, mutta hyvänkin tarinan kohdalla vähintään yhtä tärkeää on, kuinka se kerrotaan. Esimerkiksi Bobby Orr pelasi mielettömän upean uran ja käytännössä mullisti puolustajien pelaamisen, mutta hänen omaelämäkertansa oli puisevaa luettavaa.
Keenan sen sijaan kirjoittaa vivahteikasta ja elävää kieltä, viljelee mukavasti yksityiskohtia eikä epäröi laittaa itseään likoon päähahmona. Monien juttujen kohdalla on syytä epäillä värikynän käyttöä, mutta se toisaalta kuuluu tarinankertojan oikeuksiin.
Ja sitä paitsi, harva kiekkoilija on tullut vaihdetuksi rahasummaan, jolla on ostettu seuralle toimiva pesukone tai kohdannut vastustajaa, joka istui viisi vuotta vankilassa yritettyään palkata murhaajan tappamaan isänsä.
Nämä tarinat tulevat kerrotuksi elokuvassakin, mutta kirjassa pidin Keenanin kerronnassa erityisesti pieteetillä kuvatuista henkilöhahmoista ja lyhyeksi jääneestä ajasta Belgiassa.
Henkilöhahmoista ehkä mieleenpainuvin ja toimivin oli Harvard-vuosien valmentaja, entinen NHL-pelaaja ja TUTOssa työsulkukaudella 1994–95 pelannut Ted Donato, joka kuvautuu sekä vanhan liiton "hokiäijänä" että helposti lähestyttävänä mentorina.
Myös huumoria Keenan tarjoilee sopivina annoksina ja eri muodoissa – välillä huumori on brittiläisen kuivaa, välillä taas hersyvän ronskia.
Kirja vastaan elokuva
Kun sama tarina kerrotaan kirjana ja elokuvana, yleensä kirjaa pidetään parempana. Sofi Oksasen Puhdistus ja Stephen Kingin Piina tulevat ensimmäisinä esimerkkeinä mieleen kirjoista, joiden elokuvaversio mielestäni kestää vertailun kirjaan.
”Odd man rushin” kohdalla ongelma onkin siinä, että elokuva kertoo aivan eri tarinaa kuin kirja. Vuodet Harvardissa ja kamppailut terveyshuolien kanssa sekä piipahdukset Belgiassa ja Saksassa pikakelataan elokuvassa ja keskitytään Ruotsin-vuosiin. Lätkäkontekstissa tuntuu tärkeämmältä, että elokuvassa on mukana Wayne Gretzkyn poika Trevor ja Mario Lemieux’n tytär Alexa kuin noudattaa Keenanin alkuperäisteosta.
Elokuva on myös melko suoraviivainen romanttinen komedia, vaikka kirjassa Keenan tuo toistuvasti esiin kömpelyyttään ja epäonnistumistaan naisten kanssa. Elokuvassa kuvattua suhdetta on myös muunneltu kirjan versiosta reilusti eli kirja ja elokuva kertovat erilaista tarinaa Bill Keenanista.
Sama pätee myös sivuhenkilöihin: monet herkulliset hahmot puuttuvat ja mukana olevia on muokattu. Kokonaisuuden kannalta nyanssit ovat ehkä vähäpätöisiä, mutta kun on ensin lukenut mainion kirjan, alkaa elokuvan pienetkin virheet tympiä ja ärsyttää.
”Odd Man Rush: A Harvard Kid’s Hockey Odyssey from Central Park to Somewhere in Sweden with Stops along the Way” on saatavilla e-kirjana Nextory-palvelusta ja tilattavissa Amazonista. ”Odd man rush” -elokuva on vuokrattavissa Elisa Viihteessä.
Odd Man Rush: A Harvard Kid’s Hockey Odyssey from Central Park to Somewhere in Sweden with Stops along the Way (2016). Bill Keenan. Sports Publishing. 304s.
Odd man rush (2020). Doug Dearth & Bill Keenan. Slater Brothers Entertainment, Chair 10 Productions, KEMB Productions. 1t25min.
