Finaalidialogi: Pelikaanit eivät ole untuvikkoja Tapparaa vastaan, mutta nyt haaste on yllättäjälle aivan liian kova

LIIGA / Artikkeli
Pelicans yrittää vastata kaikin keinoin Tapparan asettamaan kamppailuvaateeseen.
Kuva © Jarno Hietanen
Kokenut menestyjä Tappara kohtaa kevään sensaation Pelicansin keskiviikkona alkavassa finaalisarjassa. Pelicansin mestaruutta voisi pitää ihmeenä, mutta lahtelaisilla on silti paikkansa iskeä.

Tappara marssi odotetusti finaaleihin jo peräti kahdeksatta kertaa viimeisen 11 kauden sisään. Tampereen paikallisfinaali jäi tälläkin kertaa odotuttamaan itseään, kun tämän kevään yllättäjä Pelicans kaatoi Ilveksen välierissä.

Tappara on ylivertainen suosikki mestariksi, ja sillä on mahdollisuus voittaa toisena seurana sekä CHL:n että kansallisen sarjan mestaruus samalla kaudella. Aiemmin tässä on onnistunut Frölunda vuosina 2016 ja 2019. Tappara yrittää myös huipentaa Jussi Tapolan tähän kauteen päättyvän pestin jo hänen neljänteen mestaruuteensa seurassa.

Vaikka Pelicans onkin paperilla selvästi Tapparaa heikompi, se on kuitenkin ollut koko kauden ajan vahva, ja erinomaista työtä tehneen päävalmentaja Tommi Niemelän johdolla joukkueen kasvuprosessi on ollut hyvin johdonmukaista. Pelicans palaa finaaleihin 11 vuoden jälkeen – keväällä 2012 se taipui finaaleissa JYPiä vastaan.

Runkosarjassa voitot menivät joukkueiden kohtaamisissa tasan 2–2. Pudotuspeleissä lahtelaisjoukkue ei ole vielä koskaan kyennyt Tapparan kukistamiseen.

Jatkoajan toimittajat Riku Isokoski ja Veeti Kantoluoto arvioivat finaalisarjan lähtökohdat.

Miksi Tappara voittaa mestaruuden?

Isokoski: Tämän kauden Tappara on yksi parhaimmista seurajoukkueista NHL:n ulkopuolella. Sillä on koossa yksi seurahistoriansa parhaista pelaajamateriaaleista, ja tämä yhdistettynä 11 vuoden prosessiin ja äärimmäisen laadukkaaseen valmennukseen tekee siitä ehkäpä Liiga-historian laadukkaimman joukkueen.

Tapparasta on erittäin vaikeaa löytää heikkouksia. Tapolan pelikirjasta löytyy variaatioita joka lähtöön, ja varsinkin johtoasemassa ollessaan Tappara on ottelun paketoimisen ylivoimainen mestari. Joukkueen rutiini pudotuspelipelaamisesta on järkähtämättömällä tasolla, eikä se panikoidu vaikeina hetkinä.

Vakuuttavan perustansa päälle Tappara on päässyt nauttimaan tällä kaudella loisteliaasta yksilötaidosta liigatasolla. Varsinkin joukkueen ylivoimapeli on ollut sille huima kilpailuetu – pudotuspeleissä ylivoiman tehokkuus on ollut äimistyttävästi 36,4 prosenttia. Jori Lehterän johtama ykkösviisikko on ollut täyttä timanttia, mutta kakkosylivoimaankin on asettaa muun muassa taidokas tutkapari Anton LevtchiKristian Tanus.

Alivoimallakin Tappara on ollut täyttä terästä, sillä näissä pudotuspeleissä sille on tehty ainoastaan yksi ylivoimamaali. Yksittäisistä osa-alueista Tappara häviää Pelicansille lähtökohtaisesti vain maalivahtipelissä, mutta siinäkin ero on käytännössä mitätön, kun Christian Heljanko on jälleen loistanut panosten kasvaessa. 

Jori Lehterän syötöt ovat napsuneet kohdilleen.
Kuva © Juuso Koro / @juusokuvaa

Miksi Pelicans voittaa mestaruuden?

Kantoluoto: Pelicans on joukkue, joka on yllättänyt Liigan seuraajat toistuvasti tämän kauden aikana niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissä.

Nuoret pelaajat ovat ottaneet valtavia kehitysaskeleita, ja maalinsuulla on Liigan kirkkaimpaan kärkeen kuuluva Patrik Bartošák. Pelaajistosta huokuu valtava itseluottamus, ja se on mahdollistanut rohkean pelitavan toteuttamisen ja lukuisat onnistumiset.

Niemelä kuvasikin asetelmaa joukkueen ympärillä MTV:n haastattelussa osuvasti.

– Eihän meidän pitänyt olla pudotuspeleissä, eikä puolivälierissä, eikä missään muuallakaan, Niemelä totesi.

Toistaiseksi Pelicans onkin hiljentänyt epäilijöitä varsin kovalla tahdilla, kun viimeisimpänä joukkue kaatoi selvänä ennakkosuosikkina välieriin lähteneen Ilveksen luottamalla omaan pelisapluunaansa niin kiekottomana kuin kiekollisena. Finaalisarjan haaste tulee kuitenkin olemaan aivan toista kuin mitä välierät turkoosinutuille tarjosivat.

On vaikea aidosti perustella syitä sille, miksi Pelicans voisi mestaruuden voittaa. Sillä vaikka se oli taktisesti Ilvestä edellä, olisi Antti Pennasenkin ryhmä voinut pienien pomppujen kautta saada itseluottamuksen viimeistelyyn ja edetä finaaleihin. Tappara on kuitenkin tästä vielä aivan toisella tasolla, eikä se tule antamaan pelitavallisesti sellaista saumaa yllätykseen, minkä Pelicans Ilvestä vastaan sai.

Tapparan viisikko on huomattavasti tiiviimpi, minkä vuoksi Pelicansin suorahyökkäysten päättäminen maalille ja sitä kautta päätypeliin kiinni pääseminen tulee luultavasti olemaan hyvin vaikeaa. Ja jos hyökkäysalueaika jää vähiin, lahtelaiset eivät pääse käyttämään mainiota asettaan eli jatkopainepelaamistaan.

Ensimmäisen ottelun merkitys sarjan kannalta on hyvin suuri. Jos paremmalla pelituntumalla operoiva Pelicans onnistuu avausottelussa ryöstössä, saapuu Lahteen itseluottamusta uhkuen ja pääsee sarjassa 2–0-johtoon, on sillä todellinen mahdollisuus horjuttaa Tapparaa.

Kyseisessä skenaariossa kaiken pitäisi kuitenkin mennä aivan nappiin. Lisäksi on niin, että kotonaan Pelicans ei saa hävitä yhtäkään ottelua, mikäli se mielii nostella Kanada-maljaa ikimuistoisen kauden päätteeksi.

Sarjan avainpelaajat

Isokoski: Ensimmäistä Liiga-mestaruuttaan tavoittelevan Lehterän kevätvire on ollut vakuuttavaa seurattavaa. Lehterän peli-ilo varsinkin ylivoimalla on johtanut maagisiin oivalluksiin, joilla vastustajat on pilkottu näyttävästi pyörryksiin.

Lehterän yhteispeli etenkin Niko Ojamäen ja Waltteri Merelän kanssa on ollut kiekkotaidetta. Kätisyyksien, juonikkuuden ja suoraviivaisuuden osuessa täydellisesti yhteen jälki on ollut tuhoisaa. Myöskään edellä mainittu Levtchin ja Tanuksen yhteispeli ei jätä kylmäksi.

Taidon lisäksi Tapparalta löytyy merkittävästi kykyä Pelicansin pelihuumorin latistamiseen. Heljanko jatkaa maalilla takuuvarmasti huippuvireessä, ja muun muassa Mikael Seppälä ja Veli-Matti Vittasmäki pitävät tylysti oven kiinni parhailta maalintekopaikoilta. Nimiä voisi mainita vielä useampiakin, mutta tämä vain kertoo siitä, kuinka leveällä rintamalla Tappara jyrää kohti kultaa.

Kantoluoto: Bartošák tullee pelaamaan tasaisen varmasti, kuten hän on tehnyt läpi kauden. Puolustuksesta vaaditaan paljon venymistä ja siellä osastolla on iso vastuu, että joukkueella on mahdollisuus päästä Tapparan paineen alta pois.

Tässä avainasemassa on Teemu Eronen, joka pystyi pelaamaan välierien lopulla hyviä minuutteja oltuaan loukkaantuneena. Hänen terveenä oleminen on valtavan tärkeä asia Pelicansille, sillä Eronen on niin kopissa kuin jäällä selkeä johtajahahmo Pelicansin joukkueessa.

Pelicansin finaalipaikan mahdollistaneen Patrik Bartošákin on pidettävä huippuvireensä.
Kuva © Samuli Huikuri - https://www.instagram.com/shuikuri/

Hyökkäyksestä tehokkaimmin ovat operoineet Lukáš Jašek ja Iikka Kangasniemi, ja saman täytyy jatkua myös finaaleissa.

Lisäksi hyökkäyksestä on nostettava joukkueen luottosentteri Sakke Hämäläinen. 24-vuotias keskushyökkääjä pelaa tasaviisikoin luotettavasti, mutta erityisesti alivoimalla Hämäläinen loistaa. Erinomaisesti tilanteita lukeva Hämäläinen antaa painetta oikea-aikaisesti, sulkee syöttölinjoja ja on jatkuvasti perillä siitä, mitä seuraavaksi tulee tehdä.

Arvio sarjan lopputuloksesta

Isokoski: Tämän kauden Tappara on niin jykevää tekoa, että se ei horju suuren ennakkosuosikin roolissa samalla tavalla kuin esimerkiksi Kärpät neljä vuotta sitten finaaleissa HPK:ta vastaan. Pelicans antaa nähdäkseni kovemman vastuksen Tapparalle kuin TPS viime vuoden finaaleissa, mutta siitä huolimatta kausi päättyy kirvesrintojen mestaruuteen samoin lukemin 4–1.

Kantoluoto: Vaikea tästä on olla eri mieltä. Pelicansin tarina on hieno, mutta nyt seinä nousee jo väistämättä pystyyn. Tappara voittaa jälleen mestaruuden 4–1, ja Pelicans pääsee toteamaan, että hopea ei todella ole häpeä.

» Lähetä palautetta toimitukselle