Erikoistilanteiden on toimittava, mikäli Jokerit aikoo pelata pitkän kevään

KHL / Artikkeli
Nicklas Jensenin one-timer ei ole hyökkääjän suurin vahvuus.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com
Helsingin Jokerit aloittaa keskiviikkona KHL:n pudotuspelit. Jokerit pelaa kaikki pudotuspeliottelut vastustajiensa halleissa, joten paluuta Suomeen ei tämän kauden osalta enää ole luvassa. Pudotuspeleissä erikoistilanteet nousevat normaaliakin suurempaan arvoon.

Helsingin Jokereilla on KHL:n pudotuspeleissä vielä normaaliakin suurempi työtaakka edessä, sillä joukkue pelaa jokaisen ottelun vastustajan hallissa. Yleisö luo energiaa pelaajiin ja se on apuvalmentaja Tony Virran mielestä hyvä asia.

— Me koetaan hyvänä, että menemme Venäjälle, kun täällä ei ole faneja hallissa, joille tätä peliä pelataan. Venäjällä on kuitenkin tunnelma hallissa ja on se ihan eri pelaajillekin pelata, Virta toteaa.

muut joukkueet usein yrittävät sekoittaa pakkaa

Jokereiden kokenut puolustaja Sami Lepistö näkee Virran tavoin positiivisia puolia Venäjän reissussa.

— Positiivista on pelata yleisön edessä. Hartwall Arenalla on ollut aika kolkkoa ja hiljaista. On ollut todella vaikeaa pelata kotona. Pudotuspeleissä päästään ainakin tiivistymään entistäkin tiiviimmäksi ryhmäksi.

Peluutusetu käytettävä entistä paremmin hyödyksi

Helsingin Jokerit pelaa kotiottelunsa vieraskentällä. Vaikka katsomossa ei todennäköisesti kuulu Jokereiden kannatushuutoja, pääsee valmennusjohto peluuttamaan aina "kotipeleissä" vastustajaa vastaan.

Jokainen kivi on Jokereiden käännettävä, mikäli voittoja on tullakseen.

— Varmasti jossain peleissä sitä tehdään ja ollaan tehtykin. Riippuu siitä, ketä tulee vastaan ja ketä vastaan sitten halutaan peluuttaa. Heti, kun vastustaja selviää, suunnitelmat tehdään, Virta taustoittaa.

— Dinamo Moskovaa vastaan on esimerkiksi helppo peluuttaa, kun ne eivät siihen reagoi, mutta muut joukkueet usein yrittävät sekoittaa pakkaa.

Peluutusedulla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että Jokerit pyrkii peluuttamaan itelleen mieluisia pelaajia ja etenkin puolustajia vastustajien parhaita vastaan.

Ylivoimassa toivomisen varaa

Jokerit oli KHL:n runkosarjan alkupuolella yksi sarjan parhaista erikoistilannejoukkueista. Sittemmin yli- ja alivoima ovat heilahdelleet, mutta runkosarjan päätyttyä ylivoimaprosentti on 20,9 ja alivoimaprosentti 82,2.

Lukemat ovat KHL:n ylempää keskikastia, mutta parannettavaa kummassakin on. Ylivoimapelaaminen on ollut Jokereille viime viikkoina todella vaikeaa, eikä sitä ole joukkueelle ollut liiaksi tarjolla. Erikoistilanteiden merkitys kasvaa entisestään pudotuspeleissä.

Jokereissa ylivoimaviisikot ovat hakeneet muottiaan. Puolustaja Lepistö ei ole tyytyväinen joukkueensa ylivoimapelaamiseen.

— Vähän on vaihdelleet koostumukset. Se on ollut melkoista hakemista. Välillä toimii ja välillä ei. Nyt se ei toki ole ollut siinä kunnossa, missä halutaan ylivoimapelaamisen olevan.

— Erikoistilannepelaamisessa ne erot pudotuspeleissä kuitenkin tehdään. Se on heitellyt aika paljon, enkä ole oikein tyytyväinen siihen mitä se on, kokenut puolustaja arvioi.

Viasatin tv-lähetyksissä Jokereiden entinen huippupuolustaja Antti-Jussi Niemi toteaa usein, että laukaus luo suunnan ylivoimalle. Tämän kokenut Lepistökin allekirjoittaa ja avaa, miksi laukominen maalille usein on niin vaikeaa.

— Ei ole niin simppeliä, että laukoo vain ja kiekko menee sitten maaliin. Riippuu paljon kätisyyksistä, kuka rakentaa peliä ja miten vastustaja pelaa. Helposti voi sanoa, että oli vetopaikka, mutta sitä se ei todellisuudessa aina ole, kun vastustaja on laukaisulinjan edessä.

Paljon näistä pelaajien kanssa keskustellaan

— Veto on vaikea saada miehestä läpi. Vedon kautta ylivoima lähtee aina liikkeelle ja siitä tulee irtokiekko, mikä avaa lisää tilaa maalille, Lepistö summaa.

Jokereiden apuvalmentaja Virta vastaa pääsääntöisesti hyökkääjien peluuttamisesta ja ylivoimasta. Loppupeleissä valmennusjohto tekee yhdessä päätökset, mutta keskusteluja käydään myös pelaajien kanssa.

— Kyllä näitä mietitään, keskustellaan ja harjoitellaan. Ei väkisin yritetä jotain tiettyä juttua. Jos joku ei toimi, pitää löytää joku toinen ratkaisu.

— Paljon näistä pelaajien kanssa keskustellaan ja viime kädessä valmennusjohdon kanssa päätetään, kuka missäkin pelaa. Mutta toki meidän pitää tuollaisia huippupelaajia kuunnella, eikä niitä voi laittaa mihinkään tiettyyn muottiin tietyissä tilanteissa. Yhdessä tätä tehdään ja pelaajia kannattaa myös kuunnella, Virta pohtii.

Jokereiden paras maalintekijä viimeisen neljän kauden aikana on ollut tanskalaishyökkääjä Nicklas Jensen. Tällä kaudella vasemmalta laukova laitahyökkääjä jakoi sisäisen maalipörssin voiton Jordan Schroederin kanssa 18 täysosumalla.

Jensen pelaa usein ylivoimassa vasemmalla puolella, eli lapa kohti laitaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Jensen ei ole uhka suoraan syötöstä laukoessa. Usein kysymyksiä on herättänyt se, miksi juuri näin tehdään. Virralla on siihen yksinkertainen vastaus.

— Jensenin one-timer ei ole mikään kummoinen. Hän kokee mielekkäämmäksi pelata ylivoimaa lapa ulkona ja laukoa suoraan luistelusta. Se ei ole ollut tällä kaudella kuitenkaan tehokas tapa ja Jensen on pelannut enemmän toisella puolella.

Viime aikoina Jokereiden ykkösylivoimassa on pelannut kolme oikealta laukovaa pelaajaa, kun puolustaja Alex Grant on siniviivalla, Brian O'Neill oikealla kaarella ja Schroeder vasemmalla.

— Toisessa ylivoimassa on myös O'Neillin lapa ulospäin, mutta se on vain siksi, että hänen on helpompi syöttää joko viivaan Grantille tai neliön läpi Schroederille, ja luoda näin maalintekopaikkoja, Tony Virta kertoo.

» Lähetä palautetta toimitukselle