Entä jos Liigan pudotuspelit olisi pelattu? – Puolivälierät olisivat katkaisseet Tapparan todella pitkän mitaliputken

LIIGA / Artikkeli
HPK juhli mestaruutta viime kaudella.
Kuva © Emil Hansson www.hanssonsphoto.net
Jatkoaika tarkastelee, miltä kevään pudotuspelit olisivat näyttäneet. Ensimmäisenä selvitellään pudotuspelien ensimmäisen kierroksen voittajat sekä puolivälierien lopputulemat.

Liigan pudotuspelit jäivät tänä keväänä ensimmäistä kertaa pelaamatta koko sarjan historian aikana. Liigan edeltäjän SM-sarjan aikana kausi jäi kesken vuonna 1944 jatkosodan vuoksi, kun Kaisaniemen kenttä tuhoutui suurpommituksissa.

Mutta ei hätää, Jatkoaika kertoo, kuinka pudotuspeleissä olisi käynyt!
Pudotuspeliparien rakentuminen perustuu siihen, mikä oli Liigan runkosarjan tilanne ennen viimeistä kierrosta. Hahmotelmassa viimeinen kierros olisi luonnollisesti pelattu, minkä takia Lukko on vielä sarjassa kolmantena ja Tappara toisena.

Ennen puolivälieriä oltaisiin tuttuun tapaan pelattu pudotuspelien 1. kierros, joissa otteluparit olisivat olleet HPK–KalPa ja JYP–Ässät.

Jere Korkalainen: Kauden neljästä kohtaamisesta kolme päättyi toisen joukkueen 2-1-voittoon ja kertaalleen voittajaa haettiin ylitöiden kautta. Lyhyestä pudotuspelisarjasta tuskin olisi tullutkaan kummankaan murskajaisia, mutta selvähkö etu on helppo nähdä HPK:n puolella.

Hallitseva mestarin materiaali olisi ollut parempi, mutta myös peli olisi ollut selvästi edellä kuopiolaisvastustajaa. Molemmilla joukkueilla on ollut omat haasteensa maalivahtipelin kanssa, mutta tämän tueksi HPK:lla on heittää huomattavasti paremmin toimiva puolustuspelaaminen. Juuri tämän osa-alueen kehittäminen nosti Kerhon yhdeksi loppukauden kuumimmaksi joukkueeksi.

KalPalla olisi ollut omat hetkensä, mutta HPK jatkoon voitoin 2−0.

JYPin ja Ässien välillä kauden kaikki kohtaamiset olivat todella runsasmaalisia, kun maaleja syntyi keskimäärin kahdeksan yhtä kohtaamista kohden. Kaikkia otteluita kuvasti myös suurehkot tasoerot kaukalossa.

JYP vei syksyn kohtaamiset, Ässät kevään.

Mentaalisella puolella asetelma olisi ollut joukkueilla hyvin erilainen, sillä JYP oli hautonut pettymystään ulos kuuden sakista jäämisestä jo melko pitkään, kun taas Ässät taisteli sijoituksista viimeiselle kierrokselle saakka.

Tammikuun sukelluksen jälkeen hurrikaaniryhmän pelissä oli nähtävillä parempia viitteitä, jotka olisivat kantaneet myös tähän sarjaan. Panoksettomuus näkyi JYPin latautumisessa useampaan otteluun ja tämä puoli olisi ollut kunnossa. Ässien helmasynti on ollut voimakas tason ailahtelu 60-minuuttisten sisällä. Tämän lisäksi runkosarjan loppupuolella JYP sai erikoistilannepelaamisensa selvästi patapaitoja parempaan iskuun.

JYP jatkoon voitoin 2−1.

Kärpät–JYP

Riku Isokoski: Kärpillä ja JYPillä on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana ollut monta kiihkeää pudotuspelisarjaa, mutta tänä keväänä joukkueiden väliset voimasuhteet olisivat kääntyneet selvästi oululaisten puolelle.

Kärppien sudenkuoppana olisi ollut sen loukkaantumisista kärsinyt puolustus, mutta toisaalta hyökkäys oli runkosarjan lopulla kovassa iskussa. Lisäksi oululaisten rutiini pudotuspeleistä on täysin omassa kastissaan Liigassa.

JYPin iskukykyä olisi syönyt ennen puolivälieriä pelattu pudotuspelien ensimmäinen kierros, eikä tiivistahtinen otteluohjelma olisi ollut etenkään joukkueen konkaripelaajien eduksi.

Vaikka Kärppien peliesitykset herättivätkin kysymysmerkkejä runkosarjan lopulla, niin silti joukkueen raudanluja perustaso olisi siivittänyt sen välieriin neljän tai viiden ottelun sarjan jälkeen.

Jere Korkalainen: JYPillä olisi ollut paremman pelituntuman vuoksi iskunpaikka heti alussa Oulussa, mutta se todennäköisesti olisi jäänyt käyttämättä Kärppien tasaisen tappavan punnerruksen alla.

JYPin ase sarjassa olisi ollut hyvä erikoistilannepelaaminen ja selvä altavastaajan asema, vaikka joukkue olikin yksi Kärppien suurimpia haastajia vielä joulun tienoilla.

Kärpät ja JYP olisivat olleet toisilleen tutut vastustajat aiemmista pudotuspeleistä.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Kärpät on kuitenkin useaan otteeseen osoittanut, ettei se hievahdakkaan ennakkosuosikin asemasta puolivälierävaiheessa. Laaja materiaali, selvempi pelitapa sekä maalivahtietu olisivat tuoneet otteluvoitollisesti selvän sarjavoiton, vaikka yksittäisissä otteluissa JYP olisi pystynyt olemaan ikävä piikki lihassa.

Suoraan neljässä pelissä en kuitenkaan olisi uskonut oululaisten laannuttavan hurrikaania, vaan katkaisu olisi tapahtunut kotiyleisön edessä viidennessä pelissä. JYPin suurin kompastuskivi olisi ollut maalivahtipeli, sillä Eetu Laurikainen on ollut läpi kevään kaukana parhaasta kunnostaan, eikä Markus Ruusun tasaisuus riitä sarjavoittoon.

Tappara–HPK

Jere Korkalainen: Viime kevään välieräpari olisi kohdannut tällä kaudella vaihetta aiemmin. Kauden runkosarjassa HPK vei kauden kohtaamiset voitoin 3-1 ja runkosarjan loppu oli myös kirvesrintoja vahvempi.

Tapparan kausi onkin ollut äärimmäisen mielenkiintoinen. Jukka Rautakorven suojattien kausi alkoi iloisella hyökkäyspelaamisella, mutta päättyi ahdistuneen oloisiin sulamisiin, jotka maksoivat lukuisia pisteitä.

Laskusuhdanteista käyrää on haasteellista kääntää kovan painetilan pudotuspeleissä. Tamperelaisten materiaalista olisi toki revittävissä runsaasti irti, mutta katseet kääntyvät erityisesti Rautakorpeen.

Tämän kauden runkosarjan ja viime kauden pudotuspelien perusteella Antti Pennasella on hänestä vahva ote. Pitkä hyökkäyspelaaminen on kuin tehty iskemään tamperelaisten virheisiin ja puolustuspäässä parantanut yksi vastaan yksi-pelaaminen auttaa pitämään maalinedustaa tiiviinä. Kun mukaan otetaan HPK:lle todistetusti sopiva altavastaajan asema, hämeenlinnalaiset eivät olisi jättäneet mahdollisuuttaan käyttämättä.

HPK jatkoon kuudessa tai seitsemässä pelissä.

Tapparan menestystoiveet olisivat levänneet vahvasti Kristian Kuuselan harteilla.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Riku Isokoski: Keväästä 2013 lähtien Tappara on selviytynyt joka kerta mitalipeleihin ja peräti kuuden vuoden pituinen finaaliputki katkesi vasta viime keväänä – juurikin HPK:n kustannuksella.

Eräänlainen kulminaatiopiste tässä Tapparan menestystarinassa oli kevään 2017 mestaruus, jonka kirvesrinnat veivät lähes ylivoimaisella esityksellä. Tämän jälkeen Rautakorven palattua päävalmentajaksi Tapparan trendikäyrä on osoittanut alaspäin.

Tappara vaikutti kevätkaudella joukkueelta, joka vain odotti pääsevänsä eroon Rautakorvesta. Samalla myös tuntui, että menestykseen tottuneen nykyisen pelaajarungon suurin saavutustarve oli jäänyt jo edellisen vuosikymmenen puolelle.

HPK olisi ollut Tapparalle tähän saumaan melkoisen viheliäinen vastustaja, vaikka myös Kerhosta paistoi tietty tyytyväisyyden tunne mestaruuskauden jälkeen. Tässä sarjassa Pennanen olisi kuitenkin vienyt taktisesti Rautakorpea mennen tullen ja siksi Hämeenlinnassa olisi pelattu jälleen välieriä.

Lukko–HIFK

Riku Isokoski: Tämä ottelusarja olisi ollut todellista herkkua kiekkoihmisille ympäri Suomen. Tässä parissa vastakkain olisivat olleet pelaajamateriaaleiltaan kaksi todella hyvää joukkuetta, joilla kummallakin olisi ollut hyvät mahdollisuudet mestaruuteen asti.

HIFK on profiloitunut viime vuosina joukkueeksi, joka nostaa tasoaan selvästi pudotuspeleissä monesti alakanttiin menneen runkosarjan jälkeen. Tälläkään kertaa punaisten runkosarja ei mennyt odotusten mukaisesti, ja kuudetta sijaa voi pitää suurena pettymyksenä pelaajiston laatuun nähden.

Lukon ja HIFK:n pudotuspelisarjasta ei olisi puuttunut fyysisyyttä.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com

Iso avaintekijä HIFK:n viime vuosien pudotuspelikeväissä on ollut kokemus, ja nytkin sitä olisi löytynyt runsaasti. Toisaalta Lukkokaan ei olisi tällä osa-alueella kalvennut helsinkiläisille.

Lukko olisi ollut ennakkosuosikki tähän ottelusarjaan ennen kaikkea todella väkevän kevätkautensa ansiosta. Lähtökohdiltaan melko tasaisen sarjan olisi lopulta vienyt nimiinsä Lukko kotietunsa turvin, luultavimmin täyden seitsemän ottelun sarjan jälkeen.

Jere Korkalainen: Lukko oli runkosarjan viimeisen kuukauden kuumin joukkue ja se lähteekin pudotuspeleihin erinomaisista asetelmista. Pekka Virran johtaman joukkueen selkärankaan on iskostunut voittoon vaadittava nöyryys peliä kohtaan ja tätä sapluunaa johtaa Justin Danforth, Liigan todennäköisesti paras pelaaja.

Jarno Pikkaraisen kädet olisivat olleet täynnä töitä, jotta Lukon hyökkäyspeli olisi pystytty hyydyttämään. Olisiko HIFK:n maltti riittänyt keskialueen tukkimiseen, jolla Lukon hyökkäyspelin edukkuutta olisi syöty pois? Ja olisiko tätä kyetty toteuttumaan riittävän laadukkaasti?

Tämän pelisapluunan laadukkaasta toteuttamisesta löytyy esimerkkejä esimerkiksi Kärppiä vastaan. Nöyryys erityisesti kotiotteluissa olisi ollut kuitenkin kyseenalaistettavissa.

Myös HIFK:n hyökkäyspeliin olisi liittynyt isoja kysymysmerkkejä. Melko yksilövetoista pelitapaa toteuttaa toki laadukas joukkue, mutta pelin pelaaminen on myös erittäin kuluttavaa. Materiaalipuolella Teemu Turusen harteilla olisi todella suuri painolasti.

Lukolla olisi muutaman vuoden tauon jälkeen ollut edessä ensimmäinen välieräsarja. Samalla olisi herännyt kysymys: näkeekö Jarno Pikkarainen ensi syksyn HIFK:n päävalmentajana?

Ilves–KooKoo

Jere Korkalainen: Ilves vei kauden kohtaamiset voitoin 3–1. Tämän lisäksi tupsukorvien kauden päätös oli vakuuttavampi, kun todisteita tuli erityisesti ehyestä viisikkopelistä.

KooKoon leirissä maalinteko sujui, mutta ongelmia alkoi tulla puolustamisen saralla. Myös lukuisat poissaolot toivat omia murheita Jussi Ahokkaalle.

Kahden kokemattoman joukkueen kohtaamisessa paineensietokyky olisi noussut suureen rooliin. Sarjasta olisikin voinut tulla luonteeltaan erilainen kuin kolmesta muusta sarjasta, sillä maaleja olisi saatettu nähdä enemmän, ja peli muutenkin olisi voinut olla mukaansatempaavampaa.

Ilveksen nuorten johtavien pelaajien kohdalla olisi ollut isoja kysymysmerkkejä siitä, kuinka hyvin kokonaisvaltainen pelaaminen sujuu pieniä yksityiskohtia myöten. Bandwagoniin kovaa tunkua olisi saanut Ilves, joka olisi edennyt välieriin seitsemän pelin sarjan jälkeen.

Riku Isokoski: Vielä helmikuun puolella KooKoo olisi ollut omissa papereissa selvä suosikki jatkoon tästä parista, mutta tämän kauden ehdottoman sensaatiojoukkueen otteissa alkoi jo näkyä laskusuhdanteen merkkejä runkosarjan lopulla.

Se on kuitenkin selvää, että kiekkokiima olisi ollut Kouvolassa huipussaan ja otteluliput olisi myyty loppuun alta aikayksikön. Tällöin myös odotukset joukkuetta kohtaan olisivat nousseet merkittävästi, mikä ei olisi välttämättä ollut hyvä asia tutkan alla pelanneelle joukkueelle.

Ilves–KooKoo olisi ollut nopean tempojääkiekon juhlaa.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Ilveksen lokakuun alusta jatkunut vahva ote näytti jo lipsuvan helmikuun lopulla, mutta runkosarjan viimeiset ottelut olivat kuitenkin vahvoja näyttöjä tupsukorvilta. Ilveksellä olisi ollut myös muistissa viime kevään puolivälieräsarja Kärppiä vastaan, jonka joukkue hävisi lupaavista esityksistä huolimatta suoraan neljässä ottelussa.

Vaikka KooKoo pelasikin koko runkosarjan todella vahvasti, niin sen aika ei olisi ollut vielä tänä keväänä. Ilves olisi ollut kasvuprosessissaan siinä vaiheessa, että siltä olisi jo vaadittu menestystä. Ilves olisi palannut mitalipeleihin 19 vuoden tauon jälkeen kuuden tai seitsemän ottelun sarjan jälkeen.

Arvioidemme perusteella Liigan tämän kevään välieräparit olisivat olleet Kärpät–HPK ja Lukko–Ilves. Jatkamme peruuntuneiden pudotuspelien spekuloimista huhtikuun alussa, jolloin välierien oli tarkoitus käynnistyä.

» Lähetä palautetta toimitukselle