Englannin liigasta maailmanmestariksi – Jukka Jalosen taival on vain yksi esimerkki Jatkoajan elinkaaren aikaisista muutoksista

LIIGA, MESTIS, MAAJOUKKUE, NHL, Naisten Liiga / Artikkeli
Kaksi vuosikymmentä sitten Leijonat kamppaili Tšekin kanssa MM-finaalissa.
Kuva © Getty Images
Kahdessa vuosikymmenessä huippupelaajia on siirtynyt valmennustehtäviin – ja Jaromír Jágr on vaihtanut NHL-pelit kotimaansa pääsarjaan.

Jatkoaika-verkkolehti aloitti tammikuussa 2001. Kahdessa vuosikymmenessä niin urheilumedia kuin jääkiekkomaailmakin ovat kokeneet monenlaisia muutoksia − toisaalta moni asia tuntuu olevan myös ennallaan.

On aika poimia uuden vuosituhannen kiekkohistoriasta esimerkkejä aikojen muuttumisesta. 

Liigassa tuttuja kasvoja pelaajina ja valmentajina

Kausi 2000−01 oli Liigan ensimmäinen 13 joukkueen suljettuna sarjana − Kärpät voitti karsinnoissa vuotta aiemmin pääsarjaan nousseen Pelicansin, joka kuitenkin sai pitää liigapaikkansa. 20 vuotta sitten Liigaa hallitsi TPS, joka voitti keväällä 2001 jo toistamiseen Liigan historiassa triplamestaruuden.

Sittemmin menestys onkin ollut harvinaisempaa: keväällä 2004 saavutuksena oli hopea ja kausi 2009−10 päättyi toistaiseksi viimeiseen mestaruuteen. Tapparan keväällä 2001 hopealle valmentanut Jukka Rautakorpi puolestaan saavutti ensimmäisen liigamitalinsa, ja pronssille selvinnyt toinen tamperelaisseura Ilves ei ole päässyt mitalin makuun sen jälkeen.

Pistepörssin kärkikymmeniköstä Tony Virta on Jokereiden valmennusryhmässä ja Kimmo Rintanen TPS:n nykyinen apuvalmentaja − molemmat hyökkääjät pelasivat tuolloin TPS:ssä. Maalivahtien kärkinimistä esimerkiksi Pasi Nurminen on valmennuspestistään syrjäytetty Pelicansin pääomistaja ja Markus Korhonen on Ilveksen maalivahtivalmentaja.

Toisaalta pistepörssin kakkoseksi sijoittunut Jaroslav Bednář pelaa 44-vuotiaana edelleen Tšekin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Kaudella 2000−01 Liigassa pelanneista Toni Koivisto, Arto Laatikainen ja Markus Kankaanperä jatkavat edelleen liigauriaan − myös NHL:ään vuonna 2001 varattu Jussi Jokinen pelaa vielä Liigassa.JYP-legenda Jarkko Immonen puolestaan pelasi 20 vuotta sitten vielä Mestistä TUTOssa.

Suomen toiseksi korkein sarjataso käynnistyi Mestis-nimellä juuri kaudella 2000−01, Mestiksen ensimmäisen mestaruuden voitti Jukurit valmentajanaan Risto Dufva, joka on sittemmin noussut liigavalmentajien ottelutilastossa neljänneksi − edellä ovat vain Hannu Aravirta, Rautakorpi ja Pekka Virta.

Valmentajasektori onkin kahdessa vuosikymmenessä mullistunut melkoisesti: esimerkiksi suomalaisvalmennuksen kärkinimistä Pekka Virta pelasi vielä kaudella 2000−01 peliuransa viimeisen kauden Mestiksessä, moninkertainen mestarivalmentaja Jukka Jalonen puolestaan valmensi vielä tuolloin Englannin pääsarjassa Newcastle Jestersissä.

Sukunimikaima Kari Jalonen sen sijaan vasta aloitteli valmentajauraansa 20 vuotta sitten. Jortikan taustalla hän oli apuvalmentajana voittamassa triplamestaruutta, mutta päävalmentajana Kari Jalonen on yksi menestyneimpiä suomalaisia − Kärpissä neljässä kaudessa kolme mestaruutta ja pronssi, HIFK:n ainoa mestaruus 2000-luvulla, kaksi Sveitsin mestaruutta ja MM-hopea Leijonissa vuonna 2016.

Pekka Virran valmentajaura alkoi TUTOssa heti pelaajauran päätyttyä.
Kuva © Antti Helminen

NHL on sinivalkoistunut

NHL-kausi 2000−01 päättyi suomalaisittain iloisesti, kun Colorado Avalanchessa pelanneesta Ville Niemisestä tuli viides − Jari Kurrin, Esa Tikkasen, Reijo Ruotsalaisen ja Jere Lehtisen jälkeen − Stanley Cupin voittanut suomalaispelaaja − sittemmin määrä on yli kaksinkertaistunut, kun Teemu Selänne, Valtteri Filppula, Antti Niemi, Tuukka Rask, Teuvo Teräväinen, Kimmo Timonen ja Olli Määttä ovat päässeet nostamaan himoittua pokaalia.

Suomalaisnäkökulmasta NHL on muutenkin mullistunut parissa vuosikymmenessä. Kaudella 2000−01 vain kolme suomalaismaalivahtia pääsi tolppien väliin. Jani Hurme torjui Ottawa Senatorsin paidassa 22 pelissä, Miikka Kiprusoff San Jose Sharksissa viidessä ottelussa ja Mika Noronen sai Buffalo Sabresissa kahdesti torjuntavuoron.

Tällä kaudella jo 11 suomalaista on päässyt torjuntatöihin − näistä Columbus Blue Jacketsin Joonas Korpisalo, Boston Bruinsin Tuukka Rask ja Chicago Blackhawksin Kevin Lankinen ovat joukkueidensa kiistattomia ykkösmaalivahteja.

Lisäksi Nashville Predatorsissa Pekka Rinne ja Juuse Saros jakavat torjuntavastuun, ja Minnesota Wildissa Kaapo Kähkönen sekä Edmonton Oilersissa Mikko Koskinen taistelevat ykkösvahdin roolista kynsin hampain.

Jani Hurmeen NHL-ura oli lyhyt tämän päivän suomalaisvahteihin verrattuna, mutta kokemus listalle tarttui jopa tappelu.
Kuva © Getty Images

Kenttäpelaajista kaudella 2000−01 tehokkain suomalainen oli Selänne, joka summasi Mighty Ducks of Anaheimin ja Sharksin riveissä yhteensä 73 ottelussa 72 tehopistettä. Selänteen ohella ainoa suomalainen 100:n tehokkaimman pelaajan joukossa oli Sami Kapanen.

Vaikka suomalaispelaajien määrä NHL:ssä on kasvanut parilla kymmenellä, ei tälläkään kaudella ole 100:n parhaan pistemiehen joukossa kolmea suomalaista enempää − tosin Aleksander Barkov, Mikko Rantanen ja Sebastian Aho ovat kaikki tällä hetkellä pistepörssissä korkeammalla kuin Selänne 20 vuotta sitten.

Kaudella 2000−01 NHL:n pistepörssin voitti tšekkitähti Jaromír Jágr viimeisellä kaudellaan Pittsburgh Penguinsissa. Sittemmin Jágr on pelannut kahdeksassa NHL-joukkueessa, Avangard Omskissa KHL:ää ja sen edeltäjää Venäjän Superliigaa sekä kotikaupunkinsa Kladnon joukkueessa kahdella eri sarjatasolla.

Viime kaudella kiekkolegenda tehoili pääsarjatasolla Rytiri Kladnossa 29 pistettä 38 ottelussa ja tämä kausi on sujunut Tšekin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla − 49-vuotias Jágr taituroi edelleen kuin nuoruutensa päivinä.

NHL-kausi 2000−01 oli merkittävä myös kahden supertähden kannalta, sillä Mario Lemieux palasi NHL-kaukaloihin kolmen kauden poissaolon jälkeen ja takoi 43 pelissä hämmästyttävät 76 tehopistettä − "Super-Mario" oli ehditty jo nimetä Hockey Hall of Fameen, mutta yksi kaikkien aikojen suurimmista pelaajista jatkoi vielä uraansa pelaten viiden kauden aikana 170 ottelua tehoin 77+152.

Eric Lindros puolestaan jätti pelaamatta koko kauden 2000−01, koska hän toivoi siirtoa Philadelphia Flyersista Toronto Maple Leafsiin − kauppa ei toteutunut, mutta kesällä 2001 Lindros siirtyi New York Rangersiin.

Maple Leafsin ja William Nylanderin pitkään venyneet sopimusneuvottelut ovat tuoreessa muistissa, mutta ruotsalainen pelasi kuitenkin yli puolet kaudesta.

Muutama pelaaja on vammojen vuoksi joutunut olemaan koko kauden sivussa, mutta Lindrosin kaltainen poteroon juuttuminen sopimusneuvottelujen vuoksi on harvinaisempaa.

Hannu Aravirta ja Leijonat saavuttivat keväällä 2001 neljännen peräkkäisen MM-mitalin.
Kuva © Getty Images

Tšekin triplamestaruudesta Leijonien loistoon

Kaksi vuosikymmentä sitten Leijonilla oli yksi MM-kulta, ja Tšekki hallitsi maajoukkuepelejä − pari vuosikymmentä myöhemmin Suomi on hallitseva maailmanmestari ja muutenkin menestyneempi.

Naganossa 1998 olympiakullan voittanut Tšekki voitti keväällä 2001 jo kolmannen peräkkäisen MM-kultansa. Suomi oli finaaleissa häviävänä osapuolena vuosina 1999 ja 2001. Hannu Aravirran johdolla Leijonat oli kuitenkin ainutlaatuisessa mitaliputkessa, kun Naganon olympiapronssia seurasi MM-hopea samana keväänä Sveitsissä Ruotsia vastaan ja Tšekille kärsittyjen finaalitappioiden välissä Suomi voitti MM-pronssia Pietarissa vuonna 2000.

Tšekki voitti vuonna 2001 myös alle 20-vuotiaiden MM-kullan, Suomi joutui tyytymään hopeaan tälläkin tasolla. Kari Jalosen valmentamasta miehistöstä Toni Koivisto pelaa edelleen Liigaa ja Juha-Pekka Hytönen tällä hetkellä Itävallassa.

Vastaavasti Ville Hämäläinen on toiminut tällä kaudella SaiPan päävalmentajana lomautetun Tero Lehterän tilalla, ja Tuomo Ruutu on ollut Suomen apuvalmentajana jo kolmissa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa.

Kaikki kunnia esimerkiksi Suomen joukkueessa pelanneelle Mikko Koivulle upeasta urasta, mutta tuosta turnauksesta suurimmaksi tähdeksi nousi kuitenkin Henrik Lundqvist. Ruotsalaismaalivahti on voittanut urallaan Stanley Cupia lukuun ottamatta kaiken, mutta NHL-uran jatkuminen on toistaiseksi epävarmaa tammikuisen avosydänleikkauksen vuoksi.

Karoliina Rantamäki oli konkaripelaaja jo 20 vuotta sitten, ja peliura jatkuu edelleen.

Naiskiekon poikkeusyksilö

Ikinuori Jágr on omanlaisensa poikkeusyksilö, mutta suomalaisessa naiskiekossa on vastaava esimerkki: Karoliina Rantamäki oli kaudella 2000−01 pudotuspelien ylivoimaisesti tehokkain pelaaja Bluesin voittaessa kolmannen peräkkäisen mestaruuden. Rantamäki palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana, ja palkinto nimettiin myöhemmin hänen mukaansa.

Jo kaudella 1992−93 uransa aloittanut hyökkääjä pelaa 43-vuotiaana edelleen pääsarjatasolla yli piste per peli -tahdilla. Rantamäki on Emma Terhon ohella ainoa suomalainen naiskiekkoilija, joka on edustanut maajoukkuetta viisissä olympialaisissa.

Maajoukkueessa Rantamäki on voittanut kahdeksan MM-pronssia ja kaksi olympiapronssia. Seurajoukkueissa hän on voittanut Bluesin paidassa suomenmestaruuden kahdeksan kertaa ja Venäjän mestaruuden kaudella 2013−14 SKIF Nižni Novgorodissa.

Juttua muokattu 22.3. klo 7.16: Täsmennetty Jukka Rautakorven voittaneen ensimmäisen liigamitalinsa kaudella 2000–01.

» Lähetä palautetta toimitukselle