Dokumentti Avalanchen ja Red Wingsin vihanpidosta on upeasti rytmitetty kuvaus kaukaloväkivallasta, josta kukaan ei ota vieläkään täyttä vastuuta

NHL / Artikkeli
Claude Lemieux on dokumentin keskeisessä osassa.
Kuva © Getty Images
Unrivaled-dokumentissa itse peli ja iso osa supertähdistä jäävät pimentoon.

ESPN:n julkaisema "Unrivaled" (Vertaansa vailla) on kesäkuussa 2022 Pohjois-Amerikassa ensi-iltansa saanut dokumentti Detroit Red Wingsin ja Colorado Avalanchen vuosikausia kestäneestä vihanpidosta kyseisten joukkueiden välillä. Kaksikko voitti kausien 1996−2002 välillä seitsemästä mahdollisesta mestaruudesta viisi; Avalanche kaksi ja Red Wings kolme.

Dokumentti keskittyy nimensä mukaisesti useamman kerran veriseksi yltyneeseen kamppailuun keskinäisestä paremmuudesta. Näkökulma on kahden suuren joukkueen kannalta perusteltu, ja tietynlaisesta yksipuolisuudesta huolimatta täyttää tehokkaasti yli kahden tunnin kestonsa. Kaukaloväkivallalla jopa herkutellaan, vaikka samaan aikaan myös seuraukset vyörytetään verisesti katsojan silmille.

Väkivaltaa ja NHL:n varjopuolia ei esitellä erityisesti ylistäen eikä toisaalta moralisoiden. Haastattelut paljastavat ristiriitoja ja katkeruutta, mutta myös paljon kaiken tuon brutaalin kilpailun ja väkivallankin suorasanaista ihannointia.

Dokumentin päättyessä on itse aikakaudesta sekä sen tähdistä nostalginen olo, mutta selväksi käy, etteivät kaikki osapuolet ole vieläkään täysin sinut tapahtumien tai omien tekojensa kanssa. Osa taas kiertelee yhä omaa vastuutaan kokonaisuudesta. NHL:n haluttomuus hillitä väkivaltaa on selkeä.

Aikakauden kuvaus, muttei kaikkien puolien

Dokumentti tarttuu juonessaan vihanpidon taustoihin ja sen keskeisiin käänteisiin. Valinta toimii, vaikka kertomatta jääkin paljon kyseisten vuosien NHL:stä. Koko sarjan historian kannalta veristen tapahtumien merkitystä jopa liioitellaan.

Sarjan herruudesta mittelivät keskeisesti tuolloin juuri nämä joukkueet, mutta apajilla oli toki muitakin: jos aikakautta laajentaa vuoden eteen- ja taaksepäin, New Jersey Devils voitti ajanjaksolla kolme mestaruutta ja oli kerran finaalissa häviävänä osapuolena.

Tämä on varsin epäolennainen huomio aiheen sivusta, mutta esimerkki siitä, kuinka yli kahden tunnin dokumentissakin on tehtävä tiukkoja valintoja siitä, mitä kaikkea sarjaan liittyvää käydään läpi.

Toinen merkittävä asia on tähtipelaajien jääminen taka-alalle. Steve Yzerman, Joe Sakic ja Peter Forsberg pääsevät kyllä ääneen useamman kerran, mutta lähes kaikki keskittyy dokumentin pääaiheeseen, vähemmän taitavien pelaajien peliin. Toisaalta tämä kuvastaa aikakauden todellisuutta: vuosituhannen vaihteen molemmin puolin kahvaaminen, vääntö ja tilan tukkiminen sekä hakkaaminen olivat liian suuressa roolissa pelin potentiaaliin nähden.

Fyysisellä pelillä on oma viihdearvonsa, mutta osa aikakauden peleistä on pari vuosikymmentä jälkeenpäin melko raskasta katsottavaa. Jäähyjä alettiin viheltää hidastavasta estopelistä kunnolla vasta puoli vuosikymmentä Avalanchen viimeistä mestaruutta myöhemmin.

Ottaako kukaan vastuuta?

Vaikka lähes kaikki dokumentin tapahtumat ovat aikakauden NHL:ää seuranneelle tuttuja, on mukana myös herkullisia yksityiskohtia itse tapahtumista ja nykyajasta − osa ensimmäistä kertaa. Kaikkea paljastamatta toiset ovat itseensä ja osapuoliin tyytyväisiä, toiset eivät. Osa katuu rehellisenoloisesti tyhmyyksiään.

Intiimiltä tuntuvat haastattelut vaikuttavat hyvin leikatuilta, kun eleetkin paljastavat vaivaantumista, vihaa ja muita tunteita. Osa Kris Draperin kommenteista kouraisee sydämestä asti.

Selkeässä pääosassa ovat aikakautensa kovimpiin ja ilkeimpiin hämmentäjiin kuuluneen Claude Lemieux'n teot ja tekemättä jättämiset sekä hänen suhteensa Draperiin ja Darren McCartyyn. Katsojan arvioitavaksi jää, onko Lemieux vielä velkaa tapahtuneesta jollekin.

Kurinpitäjänä tapahtumien alkuvuosina toiminut Brian Burke ja liigan komissaari Gary Bettman selittävät osuutensa lyhyesti historialla ja ilmapiirillä. He pääsevät vastuurooliinsa nähden turhan helpolla. Toisaalta dokumentti kuvaa hyvin, kuinka koko jääkiekkomaailma Pohjois-Amerikassa janosi väkivaltaa osana peliä. Edes oikeiden pommien pelko ottelun alla ei ollut riittävä syy huutaa "seis".

Nykytieto aivovammoista sivuutetaan dokumentin hengessä: liigan johtokaksikkoa ei kyseenalaisteta kyseisestä näkökulmasta lainkaan. Eivät heidän osuutensa toki varsinaisesta puolustuspuheenvuorostakaan käy. Ongelma oli etenkin tuolloin suurimmassa vastuuroolissakin olevia laajempi, koko maskuliinista jääkiekkomaailmaa koskeva.

Konstantinov ja sivuroolin esittäjät

Dokumentti on valtavan ammattimainen taidonnäyte hyvin rytmitetystä yhdistelmästä pelitallenteita, haastatteluja ja arkistomateriaalia. Aikajana etenee vauhdikkaasti, mutta tapahtuneessa pysyy mukana. Tässäkin on tehty selkeä valinta: vaikka dokumentti periaatteessa kuvaa tapahtumia vuoteen 2002 asti, on sisällön painopiste pitkälti vuosissa 1996−98.

Yhdessä osassa siirrytään luonnollisesti vihanpidosta pois. Kun tapahtumissa edetään lukuisia kertoja nähtyyn Vladimir Konstantinovin kohtaloon, löytyy siihenkin tuoreita haastatteluja ja häkellyttävää uutta arkistomateriaalia auto-onnettomuutta edeltäneistä tunneista.

Onpa mukana myös uutta perspektiiviä vihanpidon kertaamisessa. Etenkin valokuvaajien, lääkärien sekä apuvalmentajien osuudet tuovat kiehtovaa lisäsyvyyttä pelitapahtumiin. Kun hektisiä pelitilanteitä näytetään kuvaajan tai lääkärin näkökulmaan videolla, kommenteilla sekä kuvaajan kyseisestä suunnasta ottamilla kuvilla, syntyy herkullista perspektiiviä lukemattomia kertoja nähtyihin palasiin kiekkohistoriaa.

Tämä erottaa hyvän leikkauksen usein toistuvasta huonosta tavasta tehdä dokumenttia: jokaista tilannetta ei yliselitetä jokaisesta näkökulmasta jokaisen osapuolen suulla, vaan välillä tapahtuma vain vaihtaa sujuvasti kertojaa, ja sitten mennään eteenpäin.

Unrivaled (ESPN, Yhdysvallat 2022).

» Lähetä palautetta toimitukselle