Liigan finaaleissa kohtaavat Tappara ja TPS. Välierissä Tappara jyräsi vakuuttavalla suorituksella KooKoon yli viidessä ottelussa. TPS puolestaan oli kotonaan voittamaton, mutta Tampereella oli vaikeampaa Ilveksen vieraana.
Alkavaan finaalisarjaan luovat katsauksen Jatkoajan toimittajat Eveliina Laine ja Mika Tallskog.
Miksi Tappara voittaa mestaruuden?
Laine: Tapparan dieselkone on puskenut läpi syksyn vaikeiden vaiheiden tasaisen varmasti kohti kauden päätavoitetta.
Ennen pudotuspelejä joukkue saavutti runkosarjan voiton ja esiintyi CHL-finaalissa eikä hyytymisen merkkejä ole ollut ilmassa keväälläkään. Sekä puolivälierä- että välieräsarjoissaan joukkue kärsi vain yhden tappion, joten se on päässyt nauttimaan myös vastustajiaan pidemmistä lepoajoista sarjojen välillä.
Liigan kestomenestyjä näytti sekä Lukko- että KooKoo-sarjoissa, miksi Tampereella on lupa odottaa torijuhlia tänäkin keväänä. Molemmissa sarjoissa Tapparalla oli omat vaikeutensa, mutta joukkue onnistui yksittäisten otteluiden sisälläkin kääntämään tilanteen edukseen ja kehittämään pelaamistaan sarjan edetessä.
Parhaat pelinsä Tappara pelasi sarjojen ratkaisevissa viidensissä otteluissa, mikä kertoo joukkueen äärimmäisen kovasta suorituskyvystä painetilanteessa.
Tapparan suurimmat vahvuudet finaalisarjassa ovat tiivis viisikkopeli, materiaalin syvyys ja kokemus. Tavoite on pelaajistolla kristallinkirkkaana mielessä, ja sen eteen joukkue on valmis tekemään kaiken mahdollisen.
Joukkueesta löytyy Jukka Peltolan, Kristian Kuuselan ja Veli-Matti Savinaisen kaltaisia konkareita, jotka tietävät mitä voittaminen vaatii. Tapparalaiseen tapaan siihen kuuluu pelisuunnitelman tiukka noudattaminen ja koko viisikon vahva yhteistyö kentän molemmissa päissä.
Kaiken tämän mahdollistaa tasainen peluutus. Siinä missä finaalivastustaja TPS antaa paljon vastuuta tehokkaalle ykkösvitjalleen, vyöryttää Tappara tasaisesti kaikilla neljällä kentällisellään. Ja mikäpä on vyöryttäessä, kun nimellisestä nelosketjusta on muodostunut jopa joukkueen kulmakivi ja tehokkain tulosyksikkö.
Miksi TPS voittaa mestaruuden?
Tallskog: TPS osoitti Ilvestä vastaan tiiviin puolustuksen merkityksen, eivätkä tamperelaiset onnistuneet tekemään Turussa tasaviisikoin kuin yhden maalin. Samaa tiivistä pelaamista joukkueen pitää pystyä pelaamaan myös Tapparaa vastaan.
TPS-puolustuksella on malttia odottaa vastustajan ratkaisua, mutta mikäli on mahdollisuus, painetta annetaan heti kiekolliselle pelaajalle. Turkulaiset pystyivätkin riistämään huomattavan määrän kiekkoja Ilvekseltä heidän puolustusalueellaan. Varsinkin Topias Haapanen on kunnostautunut riistoissa.
Sekä paineistuksessa että vetäydyttäessä viisikko pysyy hyvin tiiviinä ja ohjauspeli laidoille toimii hyvin, eikä keskustaan ole helppo murtautua. Maltti onkin tarpeellista Tapparaa vastaan, joka tunnetusti jaksaa jauhaa avaamispelaamista niin kauan, että tilaa löytyy.
Kamppailupelaamisessa TPS oli vahva jo HIFK-sarjassa ja Ilvestä vastaan suorastaan ylivoimainen. On odotettavissa, että tässäkin sarjassa turkulaiset laittavat laidat ryskymään. Taklauspelaamisessa TPS-ryhmästä erottuu varsinkin nuori Eetu Liukas, joka ei fyysistä kontaktia välttele.
Turkulaisten maalilla Andrei Karejev on ollut erittäin varma, mikä antaa TPS-puolustukselle varmuuden pelaamiselleen. Puolustajien takana on maalivahti, johon voi luottaa.
TPS:n hyökkäys runkosarjaan verrattuna tuottanut hyvin maaleja. Joukkue on löytänyt useita tapoja tehdä maaleja varsinkin ykköskenttänsä esimerkillä. TPS kääntää peliä nopeasti, eikä viivelähtöjä nähdä usein. Tämä on vahvuus syvällä puolustavan Tapparan oman pelin rikkomiseen.
Sarjan avainpelaajat
Laine: Tapparan kuumimmaksi ketjuksi on hieman yllättäen noussut kapteeni Otto Rauhalan johtama "nelosvitja", jonka laidoilla hyökkäävät Petteri Puhakka ja Joona Luoto. Etenkin Luoto on ollut jopa ennätyksellisen kovassa tehovireessä ja maaleja on syntynyt niin läpiajosta, ylivoimalla kuin tasaviisikoinkin. Myös nuoren Puhakan ja periksiantamattoman Rauhalan tekemistä ja vahvaa vääntämistä on ollut ilo seurata.
Puolustuksessa Tapparalla riittää osaamista niin hyökkäys- kuin puolustuspelaamisen osalta, mutta terveystilanteen yllä leijailee pieniä kysymysmerkkejä
Välieräsarjan edetessä Tappara menetti sairastuvalle sekä Santtu Kinnusen että Joni Tuulolan, jotka ovat molemmat profiilipelaajia kirvesrintojen takalinjoilla. Kenties koko finaalisarjan fyysisimmät puolustajat Mikael Seppälä ja Brady Austin sen sijaan ovat pelikunnossa.
Viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä on nostettava esiin Christian Heljanko. Välierien kaksi ensimmäistä ottelua olivat pettymys aiemmin nähtyyn tasoon nähden, ja vahdin taakse upposi erikoisen helppoja laukauksia. Sarjan edetessä Heljanko nosti tasoaan, mutta otteita leimasi paikoitellen epävarmuus.
Finaaleissa Heljangolla on todellinen näytön paikka; kykeneekö vahti suorittamaan omalla huipputasollaan vai ovatko paineet sittenkin liikaa? Tapparan kannalta hyvä asia on, että tarvittaessa Heljangon tilalle löytyy erittäin pätevä paikkaaja Jānis Kalniņšin muodossa.
Tallskog: Markus Nurmi, Mikael Pyyhtiä ja Juuso Pärssinen. Tämän hetken ehdottomasti kuumin ketju. Ketju on tehtaillut 13 ottelussa 41 tehopistettä. Kolmikosta Nurmi johtaa pudotuspelien pistepörssiä lukemin 4+13=17 ennen Tapparan Joona Luotoa.
Ketjua on koitettu kadottaa kuvasta kovalla pelillä ja välillä koiruuksiakin käyttämällä, mutta laihoin tuloksin. Varsinkin Nurmen pää on pysynyt viileänä lämmitysyrityksistä huolimatta.
Nurmen pelaaminen on ollut erittäin vahvaa ja hyökkääjä pystyy suojaamaan kiekkoa ahtaassakin tilassa ja kamppailupelaamisessa Nurmi tulee usein tilanteesta voittajana ulos.
Tämän kauden ehdottomiin läpimurtopelaajiin lukeutuu Pyyhtiä. Pudotuspelien maalipörssin ykköspaikka on tällä hetkellä hyökkääjän hallussa kahdeksalla osumalla. Pyyhtiä sai vuoden vaihteen jälkeen hanat auki ja on ollut siitä eteenpäin joukkueen tehokkaimpia pelaajia.
Arvio sarjan lopputuloksesta
Laine: Finaalisarjasta muodostuu varmasti tasainen taistelu, jossa pienet marginaalit ja yksilöiden päivän vire ratkaisevat. Merkittävin kysymysmerkki löytyy Tapparan maalinsuulta ja paljon voi ratketa siihen, miten nopeasti valmennusjohto reagoi tilanteeseen, jos Heljangolla ei tartu koppi.
Myös TPS:n liikkuvuus ja karvauspelaaminen etenkin Turussa tulevat varmasti aiheuttamaan Tapparalle harmaita hiuksia, mutta kirvesrintojen työkalupakista löytyy pronssiotteluun sysättyä Ilvestä enemmän keinoja vastata haasteeseen. Sarjan alussa TPS on luultavasti niskan päällä, mutta pelien edetessä Tapparan tasaisuus ja materiaalin leveys kääntävät mittasuhteet Jussi Tapolan suojattien eduksi. Tappara mestariksi voitoin 4−2.
Tallskog: TPS on pudotuspeleissä Tapparan ensimmäinen kova vastus. Väheksymättä Lukkoa ja KooKoota, Tappara purjehti melko helposti finaaliin. Varsinkin välierissä KooKoolta loppui pelaajat ja polttoaine.
Mikäli TPS jatkaa yhtä vahvaa kamppailupelaamista ja samaa vauhdikasta hyökkäyspelaamista kuin tähänkin asti, on joukkueella kaikki mahdollisuudet rikkoa tamperelaisten trappipelaaminen sekä oikea aikaisella paineistuksella sekoittaa hitaat hyökkäykset. Tällöin Tappara on suurissa vaikeuksissa.
TPS tulee varmasti lyömään paljon painetta Tapparan maalille ja varsinkin Kookoo-sarjassa Christian Heljanko ei ehkä ollut kaikkein parhaimmillaan. Finaaleissa hapuiluun ei ole varaa.
Kotonaan TPS tulee olemaan vahva ja varsinkin täyteen ahdetun Gatorade Centerin antama potku siivittää turkulaisryhmän kotivoittoihin, mutta ratkaisevaa on, pystyykö joukkue ryöstämään voiton kotijoukkueelta Nokia Areenalla.
Turussa juhlitaan lopulta mestaruutta lukemin 4−2.
