Juha Oinonen: Jukka Rautakorven kohdalla huomionarvoista on, että tuomareiden arvostelu on jatkuva toimintamalli – varsinkin tappioiden jälkeen. Vika ei ole koskaan omassa joukkueessa eikä varsinkaan omassa tekemisessä. Tuomareiden ei toki pidä olla kritiikin yläpuolella, mutta ei Rautakorvenkaan. Vastustajan paremmuus ja oma epäonnistuminen kuuluvat kaikkeen urheiluun.
Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ollut edes kritiikistä, vaan henkilökohtaisesta loukkauksesta, joka on aina ja kaikkialla tuomittavaa, mutta erityisesti työtehtävässä. Valmentajan kaltaisessa julkisessa työssä vapaa-aikakin voi olla suurennuslasin alla, mutta yleisesti ottaen kotioloissa saa olla sika, kunhan hoitaa hommansa. Rautakorpea kuvaillaan usein mukavaksi ihmiseksi työn ulkopuolella, mutta töissään hän ei osaa käyttäytyä asiallisesti.
Liigaseuran pikkutakki ei kuitenkaan ole mikään vapaudu vankilasta -kortti. Liigan olisi pitänyt sanktioida Rautakorpea ja Tapparaa tuomarikritiikistä jo aiemminkin, mutta viimeistään henkilöön menevät solvaukset ylittävät rajan, jonka jälkeen kurinpitodelegaatiossa ei voida enää ummistaa silmiä. Jos Liigassa halutaan säilyttää minkäänlaista uskottavuutta, on Rautakorven oltava toimitsijakiellossa ainakin puolivälierien aikana.
Irtoaako Rautakorven törkeyksille mitään puolustuspuhetta?
Riku Isokoski: Ei Rautakorpi toki ole ainoa valmentaja Liigassa, joka on tällä kaudella käyttäytynyt epäasiallisesti tuomareita kohtaan. Hänen kohdallaan asia kuitenkin korostuu, koska hän tuntuu aina löytävän syitä tuomaritoiminnasta – vaikka oma joukkue olisi voittanut ottelun.
Itse tiistain tilanteen aivan lähietäisyydeltä nähneenä en voi kuin hämmästellä, kuinka palava halu Rautakorvella näytti olevan lytätä Kova täysin maanrakoon. Todella lapsellista käytöstä mieheltä, jolta elämänkokemusta löytyy jo reippaasti.
Tämä on kuitenkin tuntunut olevan Rautakorven toimintamalli hänen pitkän valmennusuransa aikana. Sitä ei tietenkään käy kiistäminen, että Rautakorven tulokset valmentajana ovat todella kovat, mutta viime kausina käyrä on osoittanut vahvasti alaspäin. On aiheellista kysyä, että onko Rautakorpi pääsyy Tapparan heikkoihin esityksiin?
"Tänä päivänä Tappara ottaa liigajoukkueista eniten laukauksia vastaan kolmannessa erässä ja omien laukausten suhde vastustajan vetoihin on Liigan selvästi huonoin"
Oinonen: Kieltämättä tämä johtopäätös nousee mieleen – varsinkin kun Tapparan tavaramerkiksi tämän vuoden puolella on muodostunut tapa menettää johtoasema kolmannessa erässä. 2000-luvun alussa Rautakorven valmentama Tappara olisi ollut valmis kuolemaan ennen kuin päästämään vastustajan rinnalle.
Tänä päivänä Tappara ottaa liigajoukkueista eniten laukauksia vastaan kolmannessa erässä ja omien laukausten suhde vastustajan vetoihin on Liigan selvästi huonoin. Tämä on hyvin kaukana voittavan joukkueen saati mestarisuosikin suoritustasosta – ja siihen nimenomaan päävalmentajan odotetaan vaikuttavan.
Tappara saa vuodesta toiseen jalkeille huippujoukkueen, ja seitsemänä viime keväänä joukkue on saanut kauden päätteeksi mitalin kaulaan. Kausina 2013–18 Tappara pelasi finaaleissa, Rautakorven saldo näistä on kolme hopeaa. Vertailun vuoksi Tapparan tuleva päävalmentaja Jussi Tapola onnistui kolmen päävalmentajakautensa aikana johdattamaan joukkueen kahdesti mestaruuteen, Rautakorven ainoa liigamestaruus on vuodelta 2003.
Ei finaalisarjojen tuloksia toki voi pelkästään päävalmentajan niskaan kaataa, mutta Tapolan valmennuksessa kirvesrintojen pelaaminen oli kokonaisuutena raikkaampaa. Rautakorpi on kyllä vienyt sekä Tapparan että HPK:n finaaleihin, mikä on jo sinänsä kunnioitettava saavutus. Onko Tappara kuitenkaan Rautakorven luotsaamana todella mestarisuosikki?
Isokoski: Vielä lokakuun lopulla näytti, että Tappara on tämän kauden suurin mestarisuosikki. Hyytymisen merkit alkoivat kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen joulua, ja on lähes käsittämätöntä, miten joukkueen pelaamiseen taso on laskenut alkukauteen verraten. Vastavuoroisesti useat muut joukkueet ovat pystyneet kehittämään peliään kauden aikana, mikä pienentää entisestään Tapparan menestysmahdollisuuksia.
On melko harvinaista, että runkosarjan loppupuolella kyntävä joukkue etenee kovin pitkälle pudotuspeleissä. Tapparan alavire on vieläpä johtanut siihen, että varmalta näyttänyt runkosarjan kakkospaikka luiskahtaa käsistä runkosarjan lopuksi. Tässä tapauksessa Tapparan todennäköinen vastustaja puolivälierissä on joko HIFK, KooKoo tai Ilves, jotka kaikki pelaavat selvästi raikkaampaa jääkiekkoa kuin Rautakorven miehistö.
Omaan silmään jopa näyttää siltä, että Tappara vain odottaa Tapolan paluuta päävalmentajaksi, eikä sen saavutustarve näytä olevan seitsemän perättäisen mitalipelikevään jälkeen paras mahdollinen. Ongelmien summa alkaa olla sitä luokkaa, että edes runsas kokemus pudotuspeleistä ei pelasta Tapparaa putoamiselta välieristä.
Oinonen: Tappara ei viime viikkojen otteilla tosiaan vaikuta mestarikandidaatilta. Aiemmin juuri kevät on ollut Rautakorven joukkueiden etsikkoaikaa, mutta nyt Tappara kyntää syvällä. Esimerkiksi ylivoimapeli on tuskaista Jere Karjalaisen ennätysmaalin hakemista, ja Patrik Virralla ei ole loukkaantumisen jälkeen kokoonpanoon palattuaan enää tiikerinsilmä, vaan silmissä eksynyt katse ja harteilla tuskan viitta.
"kaivattua energiaa on kyllä vaikea repiä jo pelkästään pakiston rakenteesta johtuen, sillä siinä on yksinkertaisesti liikaa raskasjalkaisia pelaajia"
Positiivista joukkueen pelissä on kuitenkin ollut nelosketju. Varsinkin Olavi Vauhkosella olisi kykyjä isompaankin rooliin, mutta nykyinen koostumus Otto Rauhala–Juhani Jasu–Vauhkonen tuo mieleen Rautakorven ainoan mestaruuskevään nelosketjun, kun Kimmo Koskenkorva, Arto Kuki ja Marko Mäkinen paitsi puolustivat esimerkillisesti myös loivat vaarallisesti painetta vastustajan päätyyn.
Jos nykyinen pelillinen ja tuloksellinen lama jatkuu, nelosketjulle voi antaa lisää vastuuta ja santapaperiosasto kyllä tuo peliin energiaa. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, mutta juuri energiaa Tapparan pelaaminen tällä hetkellä kaipaa.
Isokoski: Pelillisesti Tappara näyttää pelaavaan aivan liian passiivisesti, mikä ei nykyaikana johda kummoiseen menestykseen. Lisäksi Tappara tuntuu olevan liian paljon muutamien kärkipelaajiensa varassa, ja joukkueen potentiaalia hukkuu liikaa pelitavallisten ongelmien takia. Kapteeni Kristian Kuusela on toki pelannut erinomaisen kauden ja konkari näyttää ottelusta toiseen esimerkkiä taistelusta. Myös maalivahti Michael Garteig on pelannut hyvin tappioista huolimatta, ja voi hyvinkin napata tämän kauden parhaan torjujan pystin.
Sen sijaan Valtteri Kemiläisen pitkään jatkunut loukkaantuminen on näkynyt liian rajusti Tapparan puolustuksessa, minkä johdosta se ei nykyisellään ole kovinkaan kummoisella tasolla kilpakumppaneihin nähden. Sitä kaivattua energiaa on kyllä vaikea repiä jo pelkästään pakiston rakenteesta johtuen, sillä siinä on yksinkertaisesti liikaa raskasjalkaisia pelaajia.
Oinonen: Yksittäinen peli ei sinänsä ole kovin luotettava mittari, mutta tässä vaiheessa kautta siitäkin voi vetää mielenkiintoisia johtopäätöksiä. JYPiä vastaan Rautakorpi nimittäin peluutti sinänsä leveästä puolustuksestaan jatkoajalla vain Teemu Suhosta, Veli-Matti Vittasmäkeä ja Alexander Ytterelliä – Kemiläisen spekuloitu paluu pudotuspeleihin toki taas keikuttaa asetelmia. Hyökkääjienkään peluutus ei ole kovin tasaista.
Äsken mainitsemani energian kannalta ylikuormittaminen ei ole suotuisa toimintatapa, varsinkaan kun eniten peliaikaa saavat pelaajat eivät ole optimivireessään. Toisinaan runsas peliaika parantaa suoritustasoa, mutta Tapparan viime viikkojen otteiden perusteella tämä ei vaikuta todennäköiseltä