Väite: Tortorella on yksi NHL:n huonoimmista päävalmentajista, jonka potkut Blue Jacketsistä ovat vain ajan kysymys
Isokoski: Näinhän tämä asia pitkälti on. John Tortorella ei edusta lähimainkaan nykyisten NHL-valmentajien eliittiä, mitä tulee osaamiseen itse pelistä ja johtamisesta. Tortorellan opit alkavat olla hyvin aikansa eläneitä, sillä pelaajille räyhääminen ja heidän suoritustensa lyttääminen maanrakoon kuuluvat aikakaudelle, jolloin NHL:ssä väkivalta oli ihannoitavaa ja fyysinen peli oli menestyksen perusta. Siksipä Tortorellan viimeisin suuri voitto valmentajana on tuolta "vihakiekon" aikakaudelta, eli kesän 2004 Stanley Cup Tampa Bay Lightningista.
Vaikka Tortorella jostain käsittämättömästä syystä onnistui voittamaan parhaan valmentajan palkinnon vain kaksi vuotta sitten, silti hänestä ei voi puhua menestyneenä päävalmentajana työsulkukauden 2004–05 jälkeisenä aikana. New York Rangersissä Tortorella sai monen vuoden aikana rauhassa rakentaa joukkuetta, jolle oli lopulta pöytä katettuna kausina 2011–12 ja 2012–13. Huimasta pelaajamateriaalista ja tuon ajan parhaasta maalivahdista (Henrik Lundqvist) huolimatta tavoite jäi pahasti piippuun.
Tortorella on saanut kuitenkin uutta nostetta uralleen Columbus Blue Jacketsistä, jossa on ollut hänelle ominaiseen taistelevaan pelityyliin soveltuva pelaajamateriaali. Sen sijaan pyörähdykset Vancouver Canucksin ja Yhdysvaltojen World Cup -joukkueen peräsimissä olivat karmeita farsseja. Blue Jacketsissä Tortorellalla on ollut käsissään valtaosan ajastaan selvästi NHL:n keskitasoa parempi joukkue, mutta silti lopputuloksena on ollut neljän vuoden aikana vain yksi voitettu pudotuspelisarja.
Tortorella valmentaa tunteella ja jonkun mielestä mediahuomio siirtyy ajoittain – tarkoituksella – joukkueesta sen valmentajaan
Tortorellan aikakauden alun piristyspiikin jälkeen näkyvää kehitystä joukkueessa ei ole juuri tapahtunut, ja Blue Jackets on jämähtänyt Itäisen konferenssin keskikastiin. Mikään asia ei viittaa parempaan tälläkään kaudella, päinvastoin. Koska joukkueen GM Jarmo Kekäläinen alkaa olla tulisilla hiilillä menestyksen suhteen, hänen on tehtävä isoja päätöksiä mestaruusunelman eteen. Tortorellasta ei ole mestaruusvalmentajaksi 2020-luvun NHL:ssä, ja siksi potkut ovat välttämättömyys tällä kaudella.
Lampinen: Lightningin kanssa voitetusta Stanley Cup -mestaruudesta on ehtinyt vierähtää jo 15 vuotta, mutta löytyy Tortorellan CV:stä muitakin positiivisia vuosia. Varsinkin kausi 2011–12 Rangersin peräsimessä oli vakuuttavaa jälkeä Tortorellan valmennusryhmältä. Rangers oli koko liigan paras joukkue runkosarjassa ja eteni aina konferenssifinaaliin asti.
Lundqvist pelasi tuohon aikaan äärettömän kovalla tasolla ja voitti pelejä lähes yksin, mutta omasta mielestäni Rangersin kokoonpanoon laatu oli muuten jopa melko heikko. Kokoonpano oli aitoa Tortorella-laatua, kun kentällä nähtiin muun muassa kapteeni Ryan Callahan, työmyyrä Brandon Prust ja jonkilaiseksi yhden kauden komeetaksi noussut John Mitchell. Rangersin olisi pitänyt edetä tuona keväänä finaaliin, mutta Tortorella oli jo ottanut joukkueesta lähes kaiken potentiaalin irti.
Lyhyt Canucks-visiitti ja World Cup -komennus olivat suuria epäonnistumisia, tästä ei kannata edes väitellä. Tortorella on kertonut avoimesti kärsineensä henkisestä romahduksesta Canucks-pestin aikana, eikä asuminen pienessä toimistohuoneessa Rogers Centerissä ainakaan helpottanut asiaa.
Tortorellan nykyinen sopimus Blue Jacketsin kanssa kattaa meneillään olevan kauden lisäksi vielä ensi kauden. Odotukset Blue Jacketsiä kohtaan ovat tällä kaudella melko maltilliset, joten uskon, että Tortorella valmentaa joukkuetta sopimuksensa päätökseen asti.
Väite: Tortorellan omintakeinen valmennustyyli helpottaa pelaajien paineita siirtämällä mediahuomion joukkueesta valmentajaan
Lampinen: "Tortsista" voi olla montaa mieltä tahansa, mutta onhan NHL viihdyttävämpi liiga Tortorellan kanssa. Vuosien varrella on nähty jos jonkinlaisia mediatempauksia, lehdistötilaisuuksia ja toimitsijakieltojakin. Tortorella valmentaa tunteella ja jonkun mielestä mediahuomio siirtyy ajoittain – tarkoituksella – joukkueesta sen valmentajaan.
Rangers-pestinsä aikansa Tortorella otti hanakasti yhteen joukkueen hovitoimittajien kanssa aiheuttaen valtavan mediahuomion itsensä ympärille. Samalla joukkueen heikohkot otteet jäivät vähemmälle huomiolle, ja pelaajat hyödynsivät paikkansa korjata joukkueen suunta. Tortorella tunnetaan myös periaatteen miehenä, eikä hän kaihda oman mielipiteensä kertomista medialle, valmentajille tai omille pelaajilleenkaan.
Samaan aikaan Tortorella on kuitenkin rehti valmentaja. Suurin osa pelaajista kunnioittaa hänen tapaansa valmentaa ja ymmärtää, miksi mies vaatii pelaajiltaan paljon. On selvää, että kaikille pelaajille tällainen valmennustyyli ei toimi – kysykää vaikka Marian Gaborikilta.
Tortorellan 704 voittoa NHL:ssä puhuvat puolestaan. Vain kuudella aktiivivalmentajalla on enemmän voittoja liigassa. John Tortorellan aika NHL:ssä ei ole vielä ohi.
Isokoski: Manhattanin kirkkaiden valojen mediamylläkässä Tortorellan tavan kiinnittää huomio itseensä kyllä ymmärsi, sillä sen ansiosta pelaajat saivat keskittyä paremmin itse peliin. Mitä Tortorellan viihdyttävyyteen tulee, kyllä maailmassa on aina tilaa väriläiskille, mutta pidemmän päälle – ja varsinkin menestyksen puuttuessa – vanhat vitsit käyvät raskaiksi.
Mielestäni Tortorellan ongelma on juuri siinä, että pelaajat joko rakastavat tai vihaavat häntä, eikä tällainen ilmapiiri ole nykyaikaa. Jos olet hyvä tyyppi mallia Boone Jenner tai Josh Anderson ja taistelet kaukalossa kuin tuomiopäivänä, ansaitset Tortorellan luottamuksen. Alexander Wennberg ja Oliver Bjorkstrand lukeutuvat puolestaan niihin pelaajiin, joiden potentiaali valuu hukkaan Tortorellan valmennuksessa.
Vaikka Tortorella pystyy helpottamaan joukkueen paineita, silti kokenut valmentaja luo taatusti omalla käytöksellään joukkueen parissa epävarmuutta. Jos media ei anna painetta pelaajille, Tortorella pitää siitä jo pelkällä olemuksellaan jokaikisessä pelissä huolen.
Väite: Tortorellan valmennusfilosofialla ei ole mahdollista taistella Stanley Cupista nyky-NHL:ssä
Isokoski: Tortorellan peli perustuu pitkälti kaksinkamppailujen voittamiseen ja uhrautumiseen joukkueen edestä. Tällainen pelityyli vaatii runsaasti tunnetta, ja sen luomisessa Tortorella on kiistatta hyvä. Kolikon kääntöpuoli on taas se, että kamppailupelaamisen korostaminen johtaa nykyään melko vanhanaikaiseen mies miestä vastaan -puolustustaktiikkaan.
Tortorellan onni on kuitenkin ollut Blue Jacketsin puolustusosasto, joka on aivan NHL:n parhaimmistoa avaamaan hyökkäyksiä ja purkamaan painetta kiekollisena. Lisäksi Sergei Bobrovskin maalivahtipelaaminen piti useasti joukkuetta pinnalla, mutta tällä kaudella tuo etu on mennyttä.
Tortorella pystyy rakentamaan itseluottamusta, mutta vielä tehokkaammin romuttamaan sitä
Näkyvin piirre Tortorellan valmennusotteessa on joukkueen suorastaan raivokas lataaminen otteluihin. Taisteluilmeen pumppaaminen on Tortorellan ehdoton vahvuus, ja sen ansiosta pelaaminen herran valmentamaa joukkuetta vastaan on monesti melko inhottavaa. Tortorellan eväät pystyy syömään kuitenkin paljon helpommin kuin erityisesti kiekkokontrolliin pyrkivien joukkueiden, joiden pelaamisesta löytyy lähes poikkeuksetta erilaisia variaatioita.
Tortorella muistuttaa valmentajana hyvin suurelta osin Raimo Summasta, joka on pelolla johtamisen malliesimerkki. Tortorella pystyy rakentamaan itseluottamusta, mutta vielä tehokkaammin romuttamaan sitä. Minua itseäni pelaajana ainakin nakertaisi kiroileva ja huutava setä, jonka mielestä kaikki vika on pelaajissa. Tällaisella tyylillä voi menestyä jonkin aikaa, mutta ei nykyisin enää koko kautta tai pudotuspelejä.
Lampinen: Vaikka Tortorella on äänekäs valmentaja, joka antaa suoraa palautetta, ei hänen valmennusfilosofiansa ole kuitenkaan täysin hyödytön. "Tortsilla" on kyky saada pelaajistaan paljon irti. Minään taktisena velhona ei 61-vuotiasta yhdysvaltalaista voida pitää, mutta mies saa motivoitua pelaajansa omintakeisella valmennustyylillään.
Tortorellan joukkueet nojaavat kurinalaiseen puolustuspelaamiseen ja iskevät usein vastahyökkäyksistä. Rangers pelasi Tortorella-vuosina uskomattoman periksiantamatonta ja uhrautuvaa jääkiekkoa. Tortorella teki Dan Girardin ja Kevin Kleinin kaltaisista puolustajista blokkausrobotteja.
Nyky-NHL:ssä pelkkä laukausten blokkaaminen ei enää kuitenkaan riitä, joten Tortorellan pelikirja kaipaa uusia sivuja. Joukkueen korkea tunnetaso on kuitenkin voimavara ja periksiantamattomuudella voitetaan otteluita. Craig Beruben St. Louis Blues on ollut hyvä esimerkki siitä, kuinka periksiantamaton NHL-joukkue voi olla.
Näettekö Tortorellan kaltaisilla valmentajilla tulevaisuutta NHL:ssä?
Lampinen: Tortorellan kaltaisten valmentajien lähtölaskenta on vääjäämättä alkanut. NHL-joukkueiden pelikirjat ovat toki kehittyneet vuosien varrella, mutta pelaajien motivointi pysyy tärkeänä taitona jokaiselle valmentajalle. Jotkut onnistuvat siinä paremmin kuin toiset − Tortorella kuuluu edellä mainittuihin.
Nuoremmat valmentajat ovat kasvaneet yhteiskunnassa, jossa nuorten pelaajien kohtelu on noussut suureen rooliin, eikä räyhäämistä ole välttämättä katsottu hyvällä.
Craig Berube antoi viime keväänä toivoa Tortorellan kaltaisille valmentajille ympäri liigaa. Joukkueen onnistunut motivointi − oikeaan aikaan − voi tuottaa hyvääkin tulosta.
Isokoski: Pelin kehitys on pitkälti muovannut NHL:n valmentajakunnan melko pelitapakeskeiseksi viime vuosina. Tortorellan aika NHL:ssä on väistämättä tulossa päätökseen jo miehen iän takia, mutta niin on myös hänen tyylistensä valmentajienkin.
Tulevaisuudessa entisestään korostuva asia NHL:ssä on edistyneisiin tilastoihin pohjautuva analytiikka, joiden pohjalta valmentajat pystyvät kehittävät pelitapojaan entistä paremmiksi. Nykyjoukkueista tällä tiellä ovat muun muassa Jared Bednarin Avalanche ja Rod Brind'Amourin Hurricanes. Tortorella ja kehitys eivät puolestaan ole parhaita synonyymejä toisilleen.
Lisäksi kun muistetaan, että kylmän sodan jälkeen syntynyt pelaajasukupolvi on tottunut muun länsimaisen yhteiskunnan tapaan ihmisläheisempään johtamiseen, Tortorellan kaltaisten vihan lietsojien ja yksinkertaiseen pelitapaan luottavien valmentajien aika on pian auttamatta ohi.