HIFK-sentteri Anton Lundell on ensi kesän varaustilaisuutta ajatellen selkeästi suomalaisittain mielenkiintoisin nimi. Jatkoajan toimittajat ja FinnProspectsin pelaajatarkkailijat Miika Arponen ja Lassi Alanen ruotivat muun muassa Lundellin vahvuuksia ja heikkouksia pelaajana sekä sitä, kuinka hän vertautuu muihin ensi kesän kärkilupauksiin.
Alanen: Lundell lähti käynnissä olevaan kauteen selkeänä Suomen ykkösnimenä kesän 2020 varaustilaisuutta ajatellen. Suomalaissentteri oli jo edellisellä kaudella vakuuttanut paikkansa HIFK:n Liiga-miehistössä ja pelannut ikäisekseen isohkossa roolissa myös alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Suurin osa kykyjenetsintätoimistoista piti Lundellia todennäköisenä top 10 -varauksena. Miten Lundell on mielestäsi suoriutunut kuluvasta kaudesta odotuksiin nähden?
Arponen: Kokolailla odotusten mukaan. Hän on ollut juuri niin hyvä kuin ennakkoon odotinkin. Toki loppusyksyn loukkaantuminen on rajoittanut pelimäärää pahasti ja nuorten MM-kisat jäivät sen takia kokonaan välistä, mutta Lundellin taso on vain noussut kauden edetessä loukkantumisen jälkeenkin.
Alanen: Olen samoilla linjoilla. Loukkaantumisen jälkeen Lundellilla on kasassa 12 otteluun kymmenen tehopistettä. Samalla hänen vastuunsa on kasvanut, mikä näkyy keskimääräisen peliajan nousuna alkusyksystä. Tätä voidaan pitää osasyynä lisääntyneeseen pistetahtiin, mutta omien havaintojen perusteella näyttäisi myös siltä, että Lundellin pelirohkeus on kasvanut kauden edetessä. Hän on uskaltaa pitää kiekkoa enemmän, mutta on samalla totutun luotettava puolustussuuntaan.
Arponen: Hauska ilmiö on, että samalla kun Lundell saa enemmän ja enemmän vastuuta HIFK:ssa ja pistetahti kovenee, on hänen sijoituksena ensi kesän varaustilaisuutta ennakoivissa rankingeissa pudonnut tasaisesti, nyt jo kymmenen kärjen ulkopuolelle. Mistä uskot tämän johtuvan?
Alanen: Lundellin sijoitus on tosiaan pudonnut useissa listauksissa. Esimerkiksi hiljattaisella TSN:n Bob McKenzien listalla Lundell oli sijalla 11, kaksi pykälää alempana kuin syyskuussa. Tähän on vaikea löytää syytä Lundellin omista suorituksista.
Uskoisin, että yhtenä tekijänä voidaan pitää kuusi viikkoa Lundellin kaukalon ulkopuolella pitänyttä loukkaantumista, jonka vuoksi hän ei voinut osallistua nuorten MM-kisoihin. Kyseinen turnaus on kykyjenetsijöille edelleen tärkeä tapahtuma ja sen vaikutus tammikuussa julkaistaviin rankingeihin on usein liiankin suuri. Jos Lundell olisi pelannut nappikisat, hänen sijoituksensa viimeaikaisissa listauksissa olisi varmasti korkeampi.
Samaan aikaan kesän 2020 varaustilaisuutta pidetään erittäin laadukkaana ja useat jo syksyllä kärjen tuntumaan arvioidut pelaajat ovat pelanneet tahoillaan erittäin hyviä kausia. Tällaisista pelaajista mieleen ensimmäisenä tulevat esimerkiksi Tim Stützle ja Marco Rossi. Itse toki edelleen näen Lundellin selkeänä top 10 -lupauksena.
Arponen: Tulevan kesän varaustilaisuus tosiaan näyttää ainakin näin ennakkoon ajateltuna hieman keskitasoa laadukkaammalta, ja vielä kymmenen huonommallakin puolella varatuista pelaajista voi olettaa saavansa tavallista parempia pelaajia. Itse pidän Lundellia edelleen jopa top 5 -pelaajana. Tuon tason kahden suunnan peliä nähdään varausikäisiltä erittäin harvoin, siltä osin voidaan puhua jopa poikkeuksellisesta lahjakkuudesta.
Vielä kun keskushyökkääjät varataan usein ihan vain jo pelipaikkansakin takia suhteessa korkeammilla vuoroilla kuin muiden pelipaikkojen pelaajat, niin pidän Lundellin nousua kärkisijoille jopa todennäköisenä.
Alanen: Lundellin peliälykkyydestä ja puolustuspelillisestä osaamisesta ei varmaan kukaan ole eri mieltä. Hänestä keskustellessa kaksi suurinta kritiikin kohdetta tuntuvat olevan keskinkertaiset luisteluominaisuudet ja dynaamisen hyökkäyspään taidon puute. Mitä mieltä olet näistä väitteistä?
Arponen: Tätä narratiivia kuulee helposti käytettävän puolustuspäähän hyvien pelaajien kohdalla. Ihan samaahan sanottiin Aleksander Barkovista. Tuntuukin, että pidetään itsestäänselvyytenä että samaan pelaajaan eivät voisi mahtua sekä hyvät hyökkäys- että puolustustaidot.
En ole sikäli eri mieltä kuitenkaan väitteiden kanssa, että eihän Lundell aivan ikäluokkansa ykkösluistelijoisen tasolle yllä, mutta keskinkertaisuudesta on turha puhua. Luistelu on aivan riittävää huipputasolle.
Dynaamisuus on myös seikka joka erottaa Lundellin esimerkiksi länsinaapurin helmistä Lucas Raymondista ja Alexander Holtzista, mutta ei sekään ole itseisarvo, joka jokaiselta pelaajalta on pakko löytyä repertuaarista. Lundellin hyökkäyspään vahvuudet ovat nimenomaan älykkäässä pelaamisessa ja pelin rytmittämisessä, ja niillä osa-alueilla hän on kiistatta vuosiluokan kärkeä.
Alanen: Olen pitkälti samaa mieltä. Dynaamisuuden puute voi kuitenkin johtaa siihen, että Lundellista tulee NHL-tasolla todennäköisimmin kakkosketjun luotettava kahden suunnan hyökkääjä kuin selkeä ykkössentteri.
Lundell on näkemykseni mukaan yksi tulevan varaustilaisuuden turvallisimmista valinnoista todennäköisesti ensimmäisenä varattavan Alexis Lafrenièren ohella. On hyvin vaikea kuvitella, ettei Lundellista tulisi keskipitkällä aikavälillä hyvää NHL-pelaajaa. Samalla uskon, että esimerkiksi Stützlen, Rossin tai ehkä jopa Cole Perfettin todennäköisyydet nousta aivan eturivin hyökkääjien joukkoon ovat Lundellia jonkin verran suuremmat. Toisaalta en esimerkiksi pidä Perfettiä läheskään yhtä varmana NHL-pelaajana kuin Lundellia.
Arponen: Päästään siis ikuisuuskysymykseen siitä, kannattaako varata ennemmin potentiaalia vai jo todistettua lahjakkuutta. Aivan kärkipään varausvuorot ovat niin arvokasta tavaraa, että niiden käyttäminen vähänkään epävarmoihin pelaajiin on riskipeliä. Viime vuosilta hyvinä esimerkkeinä tästä ovat Alex DeBrincat ja Cole Caufield. Puhtaasti potentiaalia katsomalla molemmat olisi pitänyt varata huomattavasti toteutunutta korkeammalla numerolla.
Olen siitä kyllä kanssasi samaa mieltä, että hyvän joukkueen kakkosketjun sentteri on Lundellille melko todennäköinen lopputulema. Toki potentiaalin yläraja on silti Patrice Bergeronin kaltainen huippuluokan kahden suunnan sentteri, joka riittää vaikka Stanley Cup -voittajankin ykkössentteriksi.
Alanen: Miten Lundell mielestäsi vertautuu viime vuosien korkealla varattuihin suomalaishyökkääjiin kuten Kaapo Kakkoon, Jesperi Kotkaniemeen, Patrik Laineeseen tai Jesse Puljujärveen?
Arponen: Laittaisin aikalailla samalle tasolle Kotkaniemen kanssa. Muiden mainittujen upside on - ja erityisesti oli ennen varaustilaisuutta - vielä tätä sentterikaksikkoakin kovemmalla tasolla. Mitenkään älyttömän suurista eroista ei kuitenkaan puhuta, aivan ikäluokan kärkipelaajista puhutaan kuitenkin jokaisen kohdalla.
Alanen: Samoilla linjoilla ollaan jälleen. Pidän Lundellia tuon viisikon kokonaisvaltaisimpana pelaajana, mutta kuten sanoit, Kakko, Laine ja Puljujärvi olivat varausikäisinä edellä hyökkäyspään potentiaalin suhteen. Piste per ottelu -lukemia katsottaessa Lundell (0,68 pistettä per ottelu) tosin vertautuu varsin hyvin esimerkiksi Laineeseen (0,72 pistettä per ottelu) ja Puljujärveen (0,56 pistettä per ottelu).
Arponen: Lundell toki on mainittuun kaksikkoon verrattuna puolisen vuotta vanhempi, mikä on tuossa iässä prosentuaalisesti vielä paljon. Mutta kuten jo aiemminkin totesin, Lundellin hyökkäyspään vahvuudet ovat aliarvostettuja, ja vaikka ne eivät aivan Laineen tai Puljujärven tasolla olekaan, niin kokonaisvaltainen pelaaminen kompensoi sitä puolta huomattavasti.
Alanen: Lundell tosiaan on tähän varausluokkaan melko vanha, eikä hän ikänsä puolesta voi osallistua tämän kevään alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin. Kuinka ison painoarvon annat ylipäätään pelaajan iälle kun teet listausta varausikäisistä pelaajista?
Arponen: Varsinaisesti yritän olla antamatta sille mitään merkitystä itse listausvaiheessa, mutta kahta pelaajaa verrattaessa jopa vuoden ikäero on pakko ottaa huomioon, kehitys on tuossa iässä usein huimaa. Mitenkään automaattisesti ei ikäluokan vanhimpia pelaajia kannata kuitenkaan aliarvostaa.
Alanen: Kuinka suuri ero tällä hetkellä on Lundellin ja muiden ensi kesän suomalaislupausten välillä? Isojen kykyjenetsintätoimistojen listauksissa Topi Niemelää, Roni Hirvosta ja viime aikoina myös Eemil Viroa on näkynyt ensimmäisellä kierroksella. Toisaalta ollaan nähty myös listauksia, joissa Lundell on ainoa suomalainen ensimmäisen 50 pelaajan joukossa.
Arponen: Kyllä ero on todella suuri. Lundell on ainoa varmasti ykköskierroksella varattava suomalaispelaaja, muut joutuvat jännittämään juhannukseen asti pääsevätkö nousemaan Center Bellissä isolle lavalle vai eivät. Ja vaikka yksi tai jopa useampi suomalaisnimi Lundellin jälkeen varaustilaisuuden avauspäivänä kuultaisiinkin, on ero esimerkiksi varausvuorojen 10 ja 25 välillä joka tapauksessa suuri.
Alanen: Ehdottomasti. On hyvin mahdollista, että ensi kesän varaustilaisuus on ensimmäinen sitten vuoden 2015, kun ainoastaan yksi suomalainen varataan ensimmäisellä kierroksella.
Lundell on siis omalla listallasi viiden ensimmäisen pelaajan joukossa, mutta oma ranking eroaa usein siitä, minkä näkee todennäköisimpänä lopputuloksena itse varauspäivänä. Mikä on tämän hetkinen arviosi siitä, millä sijoilla Lundell tullaan varaamaan?
Arponen: Asettaisin haarukan sijojen neljä ja seitsemän välille. Lafrenière on laituriudestaan huolimatta kiistaton ykkösvaraus, ja senttereistä myös Quinton Byfield ja Stützle näyttävät olevan Lundellin edellä. Tämän kolmikon jälkeen peli on kuitenkin aivan avoin.
Alanen: Itse otan tähän hieman konservatiivisemman lähestymisen, ja laitan Lundellin sijoille 7-10. Veikkaan, että Lafrènieren, Byfieldin ja Stützlen lisäksi ainakin myös Raymond ja Holtz varataan ennen Lundellia. Ja koska joku korkealla varaavista joukkueista tulee todennäköisesti haluamaan juuri potentiaalisen ykköspuolustajan, asettaisin myös Jamie Drysdalen Lundellin edelle.