Dialogi: Jääkiekon asema ykköslajina on uhattuna − Huuhkaja-buumi pakottaa toiminnan tarkasteluun

LIIGA, MAAJOUKKUE / Artikkeli
Suomen EM-kisapaikan ratkaissutta ottelua saattoi seurata esimerkiksi Tampereen paikallispelissä.
Kuva © Saana Hakala
Huuhkajat selvisi jalkapallon EM-kisoihin. Juuso Kokkonen ja Jere Korkalainen näkevät asian myös jääkiekon etuna, sillä se pakottaa lajiväen kehittämään omaa toimintaa.

Jere Korkalainen: Huuhkajat selviytyi ensimmäistä kertaa jalkapallon EM-kisoihin. Pitkä odotus jopa sukupolvien ajalta tuli päätökseen perjantaina, kun Suomi murskasi kotonaan Liechesteinin. Vaikka vastakkainasetteluakin halutaan hakea, tätä voitanee sanoa koko suomalaisen urheilun eduksi?

Juuso Kokkonen: Jääkiekko on saanut paistatella Suomessa seuratuimpana urheilulajina vuosikaudet. On suomalaisen urheilun, myös jääkiekon, etu, että suomalaiset menestyvät muissakin lajeissa ja pallopeleissä. Se osaltaan pakottaa muiden lajien väen tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisemmin ja toisaalta ottamaan muualta oppia. Vaikka korulauseissa puhutaankin, että pallopelien ei tulisi Suomessa kilpailla keskenään vaan elää sovussa, totuus on kuitenkin se, että kyllä sitä kilpailua lajien välillä on ja pitääkin olla. Se on tervettä. Kilpailua on ihan sieltä ruohonjuuritasolta aina yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen – ehkä ennen kaikkea siihen.

Korkalainen: Esimerkkejä voi hakea miltä yhteiskunnan alalta, kulttuurista tai harrasteesta tahansa. Kilpailu aina terävöittää tekemistä. Ja kilpailullahan emme tarkoita sitä, että meneekö Jari Helsingistä katsomaan yksittäistä Jokerien tai HJK:n peliä, vaan huomattavasti laajempaa asiakokonaisuutta. Kilpaillessa tulee aina löytää se oma myyntivalttinsa, etu kilpailijoihin.

Jääkiekossa yhdeksi eduksi jalkapalloon voinee nostaa pelin tempon ja sen mukanaan tuomat tilanteet, jotka herättävät tunteita. Lisäksi lyhyet ajat keväällä ja syksyllä, kun kotimaiset sarjat ovat samaan aikaan käynnissä, jääkiekolla on myös olosuhde-etu, kun katsoja pysyy sisätiloissa lämpimänä muutenkin kuin makkara- ja kahviövereillä.

Kehitettäviä kohteita suomalaisessa jääkiekossa voisivat olla esimerkiksi läpinäkyvämpi seuratoiminta, avoimempi kilpailu seurojen ja sarjojen välillä sekä jopa kovemmat linjaukset taklauskeskusteluun. Esimerkiksi päävammojen kitkennässä ja seurannassa jääkiekon olisi helppo olla edelläkävijä ja suunnannäyttäjä karsimalla avojäätaklauksia. Niitä kun on helpompi karsia kuin esimerkiksi jalkapallon pääpalloja.

Liigan ja Mestiksen välisestä suhteestakaan ei olla täysin rehellisiä ja avoimia. Suljetuilla sarjoilla Mestiksestä on tullut vain kasvattajasarjan kasvattajasarja, eikä sarja, jonka avulla annetaan painetta Liiga-seurojen toiminnan kehittämiselle.

Kokkonen: Olosuhdeasia on ehkä isoin tekijä, miksi jalkapallo ei ihan vielä välttämättä pysty haastamaan jääkiekkoa seuratuimpana lajina. Lokakuiset räntäkelit heikoilla nurmikentillä ja vaatimattomilla stadioneilla eivät houkuttele isoa yleisöä. Muutosta on kuitenkin tapahtumassa ja jo tapahtunut. Vaasaan ja Seinäjoelle pystytettiin kelvolliset stadionit paikallisille seuroille. Lisäksi esimerkiksi Kuopioon ja Lahteen on suunnitteilla uudet stadionit. Espoon hankkeesta on vatvottu niin pitkään kuin minä muistan. Ehkä sekin joskus toteutuu.

Olosuhteita käsitteli Jatkoajan Antti Wennström jo aiemmin kolumnissaan.

Ja kun laskeudutaan ruohonjuuritasolle, on jalkapallon olosuhteissa tapahtunut valtaisa hyppäys eteenpäin verrattuna 15 vuoden takaiseen tilanteeseen. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on jo harvinaisuus, jos peli pelataan hiekalla. Pienimpien junioreiden pelit, harrastesarjat, vitosdivarit. Kaikki pelataan pääsääntöisesti tekonurmella, joita on pystytetty kovaa vauhtia. Tavallaan poikkeuksellista on se, että kuntien ohella seurat rakentavat itse paljon kenttiä, ja Helsingissä jopa puolet tekonurmikentistä on yksityisomistuksessa, yleensä kenttäyhtöiden kautta johonkin seuraan kytköksissä. Se kertoo lajin ja seurojen kasvusta.

Jääkiekossa seuroilla ei ole samanlaista mahdollisuutta pystyttää omia olosuhteita, sillä jääkiekkohallin väsääminen on hitusen kalliimpi projekti kuin tekonurmikentän. Jääkiekko nojaa siis olosuhteissaan kovasti kunnalliseen päätöksentekoon, jossa sen on edelleen pystyttävä perustelemaan tärkeytensä.

Korkalainen: Olesuhdeasiassa on tosiaan pointtia, joka voi tulevien vuosikymmenten aikana muuttaa tilannetta jopa radikaalisti.

Myös kaksi globaalimpaa asiaa tulee voimasuhteiden muutoksessa ottaa huomioon: maahanmuutto ja ilmastonmuutos. Jalkapallon tunnettuus maailmalla on täysin eri tasolla jääkiekkoon verrattuna, ja Suomenkin maahanmuuton kiihtyessä asia korostuu entisestään. Ilmastonmuutos puolestaan ei ole läheskään samanlainen uhka jalkapallolle kuin jääkiekolle, päinvastoin. Tämä saattaa jopa entisestään parantaa jalkapallon harrastamiseen liittyviä olosuhteita, kun esimerkiksi tekonurmikentät ovat käytössä pidempiä aikoja vuodesta.

Kisapuiston jäähalli Lappeenrannassa on ollut jääkiekko-olosuhdekeskustelun kipupisteitä.
Kuva © Mikko Lieri

Entä jos ajatellaan jalkapallon kilpailuetuja jääkiekkoon jo tällä hetkellä, millaisia ajatuksia herää? Harrastajamääräthän ovat jo valtavia, joten ammennettavaa massaa on enemmän kuin jääkiekossa. Se kielii jo valtavasta potentiaalista, jota käynnissä oleva buumi tuskin ainakaan pienentää.

Kokkonen: Jalkapallo on jo Suomen harrastetuin laji. Se liikuttaa isoja massoja – lähes 140 000 rekisteröityä pelaajaa ja siihen rekisteröitymättömät päälle. Puhutaan puolesta miljoonasta harrastajasta. Parantuneet olosuhteet ruohonjuuritasolla pitävät jatkossakin harrastajamäärät korkealla. Palloliitto ja seurat ovat tehneet työtä sen eteen, että jalkapallon yhteiskunnallista vaikuttavuutta saataisi paremmin esiin. Nyt Palloliitto julkaisi konkreettisen työkalun, UEFA SROI -mallinnuksen, jonka mukaan jalkapallon harrastamisen yhteiskunnallinen arvo on Suomessa 770 miljoonaa euroa vuodessa, joka koostuu mm. terveydenhuollon säästöistä.

Jalkapallon kilpailuetu on se, että massat ovat isompia kuin jääkiekossa ja lajiväki on ottanut yhteiskunnallisen vaikuttamisen isoksi teemakseen. Jalkapallo haluaa olla yhteiskunnallisesti tärkeä asia, johon julkisyhteisöt ja yritykset haluavat satsata. Olemassaoloa ja tukemista perustellaan laajasti eri näkökulmista, kuten syrjäytymisen ehkäisemisestä, taloudellisista ja terveydellisistä. Jos ja kun tämä kehitys sen kuin voimistuu, Suomesta on tulossa kovaa vauhtia jalkapalloyhteiskunta.

Korkalainen: SROI-mallinnuksen mukaan taloudellinen vaikutus Suomelle on yli 200 miljoonaa euroa esimerkiksi kausimaksujen ja työpaikkojen kautta. Useammat Liiga-seurat ovat aiempina vuosina osakeyhtiöillään yltäneet keskimäärin viiden miljoonan euron talousvaikutukseen omalla talousaluellaan esimerkiksi työpaikkojen, palkkojen ja ottelutapahtumien kautta. Mutkia ei voi vetää täysin suoraksi, mutta siinä hieman mittasuhteita lajien välillä.

Kisapaikan varmistumisen ympärillä puhetta on riittänyt myös selvästi kasvavista resursseista ja sponsorien suuremmasta kiinnostuksesta. Massat ovat jo pitkään olleet suuria, mutta laatu vaihtelevaa. Olosuhteiden lisäksi valmennuksen laatu lienee on yksi osa-alue, johon tulee panostaa. Lisäksi jo aiemmin mainittua yhteistyömäärää muiden lajien ja lajiliittojen kanssa tulee kasvattaa. Suomessakin aletaan pienin askelin ymmärtää, että toisen menestys ei ole itseltä pois, vaan asiasta voidaan kaivaa itselle oppia.

Kokkonen: Haluaisin nostaa framille vielä seuratoiminnan. Odotan mielenkiinnolla, miten jalkapallossa seurakentällä tämä Huuhkaja-buumi osataan käsitellä. Ja osaako Palloliitto tukea tässä seuroja.

Joka tapauksessa seurakentällä on tapahtunut se iso muutos viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, miksi jalkapallo on uhkaamassa jääkiekon valta-asemaa. Seurat ovat ammattimaistuneet, ja valmennuksen laatu on parantunut. Seurat ovat kehittäneet ja vahvistaneet omaa seurakulttuuriaan ja identiteettiään. Se sitoutuminen ja side lajiin tapahtuu kuitenkin yleensä seuran kautta. Kun seurakentällä tehdään laadukkaasti asioita, ihmiset sitoutuvat lajiin ja seuraan yhä vahvemmin, mikä ehkä jollain aikavälillä näkyy myös esimerkiksi Veikkausliigan ja muiden sarjojen yleisömäärissä.

Jalkapalloseurat profiloituvat ja tarjoavat toimintaa niin matalalla kynnyksellä kuin tavoitteellisemmalla pelaajapolulla. Jalkapallo liikuttaa massoja, mutta samalla huipputoimintaan on tehty satsauksia.

Jääkiekko on menestyksellään saanut vahvan aseman Suomen ykköslajina.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Korkalainen: Iso lumipallo vyöryy, siis. Buumeilun ja seurojen tukemisen lisäksi Palloliiton pitäisi miettiä, miten Huuhkajat pidetään kansan mielessä kisoihin asti ja kisojen jälkeen. Buumit ovat syystä buumejä, eikä esim laajempi kulttuuri. Ohimenevyyden ovat kokeneet niin Naisleijonat kuin Susijengikin.

Voiko kierteellä olla myös negatiivisia vaikutuksia? Menestys ei ole suomalaisessa miesjalkapallossa saanut kuin alkusysäyksen, eikä vahvaa menestyksestä kulttuuria vielä ole. Tämän takia näen vaaran hätäisistäkin liikkeistä, kun lähdetään hakemaan pikavoittoja, vaikka järkisyyt korostaisivatkin ruohonjuuritoiminnan kehittämistä. Tässä tapauksessa jääkiekon valta-asemaa ei horjutettaisi edes lähiaikoina.

Lisäksi buumi ei saa sokaista sidosryhmiä, kuten sponsoreita ja mediaa. Järki ja kriittisyys pitää pysyä mukana. 

Kokkonen: Nostan median tähän väliin tikunnokkaan. Jääkiekossa Suomi on jo nauttinut paljon menestystä, joten median ei ole tarvinnut sitä määräänsä enempää hehkuttaa vaan on ottanut askeleita hehkutusjournalismista kohti kriittisempää journalismia. Poikkeuksia on toki esimerkiksi suomalaisten NHL-pelaajien käsittelyssä.

Jalkapallossa sen sijaan media on asettunut vielä tähän perinteiseen suomalaisen urheilujournalismin muottiin, jossa nähdään, että median tehtävä olisi ikään kuin toimia lajin ja koko kansakunnan PR-välineenä ja eheyttäjän eikä vallan vahtikoirana. Taustalla voidaan varmaan nähdä se, että menestystä ei ole jalkapallossa tullut.

Hieman epätoivoisesti seurasin, miten media käsitteli, tai jätti käsittelemättä, Suomen valmistautumisen viimeiseen EM-karsintapeliin Kreikkaa vastaan.

Korkalainen: Jääkiekko- ja jalkapallopiireissä esimerkiksi alkoholinkulutukseen näyttää olevan vallan erilainen suhtautuminen. Jääkiekkoilijoiden alkoholin käyttö on paheksuttavaa ja johtaa potkuihin, jalkapallossa asialle naureskellaan ikäänkuin veljien kesken. Tämä siitä huolimatta, että tulossa on vallan tärkeä karsintaottelu.

Kokkonen: Joo ainakin siinä, miten media käsittelee alkoholin käyttöä, on lajien välillä eroa. Kun Lukas Hradecky käy matsin jälkeen hörppäämässä Pohjoiskaarteen kannattajien oluita, tätä jopa romantisoidaan mediassa. Jääkiekossa tällainen tuomittaisi saman tien, vai mitä mieltä olet?

Korkalainen: Niin, "kuka ajattelisi lapsia?" Valtakunnallinen kohu olisi merkittävä. Asiassa tullaan myös siihen, kuinka paljon Huuhkajista kirjoittaa fanit. Suomalaisiin luonteenpiirteisiin kuuluu pienten sympatiseeraaminen, ja sellainen Huuhkajat on tosiaan ollut. Vuosikymmenten ajan Huuhkajien kannattaminen taustalla on ollut "siistiä", mutta nyt buumin kasvaessa ilmiö näyttää iskevän kasvoille voimakkaammin. Menestyksen tuomia tunteita ei osata käsitellä.

Seuraankin suurella mielenkiinnolla, montako kertaa ensi kesän EM-kisojen pressiosioissa kuullaan "Riven johdolla me mennään kisoihin.."

Kokkonen: Tässä suhteessa jalkapallojournalismi on askeleen perässä jääkiekkoa, jossa toimittajat ovat osanneet pitää tarvittavan etäisyyden lajitoimijoihin ja säilyttämään objektiivisuutensa. Tai ainakin siinä ollaan nähdäkseni menty parempaan suuntaan koko ajan. Jalkapallossa lauleskellaan Pohjoiskaarteen lauluja ja naureskellaan pelaajien kanssa ryyppytarinoille.

Huuhkajia käsitellään hienommin silkkihansikkain kuin suomalaisia NHL-pelaajia.

Terveeseen lajikulttuuriin kuuluu se, että menestyksenkin hetkellä media tarkastelee asioita asioina. Ehkä tämäkin kehittyy jalkapallossa muun ohella tulevina vuosina. Historiallinen kisapaikka taisi nyt sokaista.

Korkalainen: Niin sokaisi. Ehkä asia muuttuu, jos ja kun kisapaikoista tulee arkisempi asia. Lähtöpisteeseen sopien, se on koko suomalaisen urheilun etu.

» Lähetä palautetta toimitukselle