Leijonat oli päävalmentaja Pentti Matikaisen johdolla saavuttanut Calgaryn olympialaisissa 1988 hopeaa, Kanada-cupissa 1991 kolmannen sijan ja Prahan MM-kisoissa 1992 hopeaa eli ensimmäisen MM-mitalin. Kevään 1993 MM-kisat Saksassa kuitenkin päättyivät pettymykseen ja huonoimpaan sijoitukseen kymmeneen vuoteen, mikä johti maajoukkuehistorian ensimmäisiin päävalmentajapotkuihin.
Tilalle hankittiin ruotsalainen Curt Lindström, joka laittoi uusiksi sekä kokoonpanon että koko kulttuurin. Muutos tapahtui ennen kaikkea asenteessa ja itseluottamuksessa, mutta kyllä Lindström kehitti myös koko viisikon kiekonhallintaan perustuvaa pelitapaa.
Lindström palautti maajoukkueeseen konkaripelaajia, kuten maalivahti Jarmo Myllyksen, puolustaja Hannu Virran ja huipputaitavat keskushyökkääjät Raimo Helmisen ja Esa Keskisen. Lisäksi nuoret huippulupaukset Saku Koivun, Ville Peltosen ja Sami Kapasen johdolla nousivat Leijonissa suureen rooliin.
Tarkoituksena ei ollut koota absoluuttisesti parhaita pelaajia, vaan parhaiten yhdessä toimiva joukkue. Lindströmillä oli myös apunaan edeltäjänsä valmennusryhmästä apuvalmentaja Hannu Aravirta ja joukkueenjohtaja Heikki Riihiranta.
Alkulohkon ylivoimaa
Saksan MM-kisoissa pelanneista pelaajista Lindström otti mukaan olympiajoukkueeseen vain puolustajat Erik Hämäläisen, Janne Laukkasen ja kapteeni Timo Jutilan sekä hyökkääjistä Mika Alatalon, Koivun, Mika Niemisen ja Marko Palon. Lillehammerin kokoonpano olikin jo hyvin lähellä kevään 1995 MM-miehistöä, joka voitti historiallisen maailmanmestaruuden.
Maalivahdeista Pasi Kuivalainen vaihtui Ari Sulanderiin, puolustuksessa Janne Laukkasen ja Pasi Sormusen tilalle Lindström otti Globeniin nuoremmat Petteri Nummelinin ja Janne Niinimaan. Hyökkääjistä Alatalo, Mikko Mäkelä ja Petri Varis vaihtuivat mestaruusmiehistössä Raimo Summaseen, Antti Törmäseen ja Juha Ylöseen.
Lillehammerin pronssi on jäänyt unholaan, vaikka Suomi pelasi turnauksessa ennennäkemättömän hyvää jääkiekkoa.
Alkulohkossa konkareista ja lupauksista koottu ryhmä oli häikäisevän ylivoimainen, vaikka samassa lohkossa oli hallitseva maailmanmestari Venäjä ja edelliskevään pronssimitalisti Tšekki. Suomi voitti kaikki viisi peliään maalierolla 25−5. Jukka Tammi nollasi Venäjän ja Myllys puolestaan Norjan. Heti avauspelissä kaatui Tšekki 3−1, ja ainoastaan Itävalta pystyi tekemään enemmän kuin yhden maalin.
Alkulohkon voitto tarkoitti puolivälierävastukseksi B-lohkon neljänneksi jäänyttä Yhdysvaltoja, joka oli omassa alkulohkossaan onnistunut voittamaan ainoastaan Italian.
Kohtalokas Kanada-välierä
Yhdysvalloillakin oli kokoonpanossaan tulevia NHL-pelaajia, kuten maalivahdit Garth Snow ja Mike Dunham sekä hyökkääjät Todd Marchant ja Brian Rolston, jotka molemmat voittivat urallaan myös Stanley Cupin. Lisäksi joukkueen kapteenina toimi puolustaja Peter Laviolette, joka tunnetaan paremmin valmentajana ja Carolina Hurricanesin toistaiseksi ainoan Stanley Cupin luotsina.
Suomi aloitti ensimmäisen ratkaisupelin vahvasti ja siirtyi avauserässä jo kahden maalin johtoon. Yhdysvaltain kavennusmaali toisen erään alkuunkaan ei Leijonia lannistanut, vaan ottelu päättyi lopulta selvään 6−1-voittoon.
Myllys torjui Suomen maalilla erinomaisesti ja esti omalta osaltaan Yhdysvaltain kirin. Välierään Leijonat kuitenkin valitsi tolppien väliin Tammen, ja suunnitelma oli finaalissa peluuttaa taas Myllystä. Finaalisuunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet, kun semifinaalissa Kanadaa vastaan Leijonat hävisi turnauksen ainoan eränsä.
Välieräottelunkin Suomi aloitti vahvasti ja siirtyi toisen erän alkupuolella kahden maalin johtoon. Kanada kuitenkin tuli vielä tasoihin saman erän aikana ja kolmannessa erässä aiheutti Leijonille turnauksen ensimmäisen tappiotilanteen. Kolmen maalin takaa-ajo oli liikaa, ja Jere Lehtisen kavennusmaali viimeisellä minuutilla oli enää kosmetiikkaa.
Tammen piikkiin tappiota ei voi vierittää, sillä koko joukkueen peli taantui vastoinkäymisen kohdalla eikä alkulohkon itseluottamusta ja peli-iloa enää tappioasemassa nähty. Voittavan − ja tilastojen valossa turnauksen parhaan − maalivahdin vaihtaminen ratkaisupelien välillä ei kuitenkaan ole ratkaisuna tavanomaisin.
Pronssiotteluun Leijonat taas kokosi itsensä, ainakin osin hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemen motivaatiopuheen ja oman pronssimitalinsa esittelyn ansiosta. Pronssipelissä Suomi nollasi Venäjän toistamiseen − tällä kertaa nollapelin torjui Myllys.
Unohdettu saavutus
Seuraavissa olympialaisissa Naganossa 1998 NHL-pelaajat olivat ensimmäistä kertaa mukana, ja NHL-kokoonpanoilla pelatessa Suomi on jäänyt mitaleitta vain Salt Lake Cityssä vuonna 2002. Nämä maailman parhailla pelaajilla saavutetut mitalit ovat arvossaan, samoin ensimmäinen olympiamitali Calgarystä.
Niinpä Lillehammerin pronssi on jäänyt vähän unholaan, vaikka Suomi pelasi turnauksessa ennennäkemättömän hyvää jääkiekkoa. Lisäksi mitalin himmeneminen yhden hävityn erän perusteella on jäänyt harmittamaan sekä faneja että erityisesti pelaajia.
Finaalissa olisi tullut vastaan kovatasoinen Ruotsi, jonka riveissä pelasi entisiä ja tulevia NHL-pelaajia − Håkan Loob ja Peter Forsberg tunnetuimpina niminä. Ruotsin ykkösmaalivahti Tommy Salo valittiin tähdistökentälliseen, vaikka Myllys oli tilastoissa selvästi edellä.
Hyökkääjistäkin tähdistöön valittiin maalipörssin kakkonen Patrik Juhlin − joka pelasi myöhemmin myös Jokereissa − ja seitsemän maalia syöttänyt Mats Näslund. Suomalaisista puolustaja Jutila oli ainoa tähdistökentälliseen yltänyt pelaaja.
Lindströmin arvokisadebyytti oli floppikisojen jälkeen kaivattu muutos ja enemmänkin. Pelaamiseen tuli uudenlaista ilmettä ja raikkautta sekä ennen kaikkea uskoa menestykseen. Siemen reilun vuoden päästä koittaviin kultajuhliin istutettiin jo Lillehammerissa.
Tupu-Hupu-Lupu-ketju eli Koivu, Lehtinen ja Peltonen saivat runsaasti vastuuta ja Peltonen sekä Koivu olivatkin Leijonien tehokkaimpia pelaajia. Ensimmäinen MM-kulta jäi yhden rangaistuslaukauksen päähän jo samana keväänä Milanossa, mikä ruokki nälkää entisestään.
Kahdet ensimmäiset arvokisat Lindströmin valmennuksessa olivat jo erinomaista jääkiekkoa, ja keväällä 1995 työ palkittiin kultamitalilla.
Lähteet: Ylen Olympialeijonat, EliteProspects