Brian McGrattan pelasi NHL-uransa viimeiset kaudet Calgary Flamesissa. NHL-pelejä kertyi kymmenen kauden aikana yli 300 ja tappeluita yli 80. Kanadalaishyökkääjän nimissä on myös AHL:n yhden kauden jäähyennätys kaudelta 2004−05. Kauden saldo oli 39 tappelua ja 551 jäähyminuuttia.
Sportsnetin haastattelussa McGrattan kertoo sekä peliuransa aikaisista vaikeuksista että nykyisestä roolistaan Flamesin toimistolla.
Kaudella 2008-09 McGrattan pelasi Phoenix Coyotesissa ja joulukuussa 2008 hän lukitsi itsensä makuuhuoneeseensa ja ilmoitti valmentajalle olevansa sairas. Todellisuudessa hän oli käyttänyt viisi päivää putkeen kokaiinia ja kaikkea mahdollista alkoholia. Lopulta hän soitti äidilleen ja kertoi tarvitsevansa apua.
McGrattan ei ole varma, halusiko hän tuolloin kuolla, mutta ei hän välittänyt elääkään. Tämän oivaltaminen säikäytti McGrattanin hakemaan apua. Päätöksensä ansiosta hän on nyt aviomies ja isä sekä lisäksi ainutlaatuisessa työssä Flamesin organisaatiossa.
Keskusteluapua pelaajille
Puolustettuaan vuosikymmenen ajan joukkuekavereitaan nyrkein McGrattan tarjoaa nyt apuaan pelaaja-avun vastaavana − samanlaista roolia ei ole tällä hetkellä kenelläkään NHL:ssä. McGrattan ei ole terapeutti eikä lääkäri, vaan kutsuu itseään pelaajien kaveriksi tai isoveljeksi.
Hänen tehtävänsä on puhua luottamuksellisesti NHL-pelaajien ja sopimuksenalaisten junioreiden kanssa kaikesta. Tavoitteena on varmistaa, ettei kukaan vajoa McGrattanin tavoin pohjalle.
Vaikeimpia asioita McGrattanin työssä on arvioida, koska lähestyä pelaajaa, jonka kokee tarvitsevan apua. Hänen kohdallaan se ei koskaan toiminut, kun joukkuekaverit tai valmentajat yrittivät tarjota apuaan. Niinpä McGrattan tekee harvoin aloitteen. Useimmiten hän odottaa, että pelaaja on valmis puhumaan.
"Tavoite on ennaltaehkäistä mahdolliset ongelmatilanteet ja kannustaa pelaajia puhumaan ennen kuin on liian myöhäistä."
McGrattan kertoo pelaajille omaa tarinaansa, joka tekee hänestä sekä ainutlaatuisen että samaistuttavan. Tappelijan rooli ei ollut luontainen, parhaalla kaudellaan OHL:ssä McGrattan pelasi lähes piste per peli -tahdilla.
Hän piti tappelemista välttämättömänä saadakseen paikan NHL-kokoonpanossa. Lähes kaksimetriselle ja yli satakiloiselle hyökkääjälle hanskojen pudottaminen tuntui sopivalta tavalta, vaikka aluksi hän ottikin enemmän iskuja kuin antoi.
− Olin todella surkea, McGrattan irvistää.
Hän sai tappelutaitoihin apua seurakaveri Dennis Bonvielta, joka on jäänyt historiaan eniten jäähyminuutteja jääkiekon ammattilaissarjoissa saaneensa. McGrattan ja Bonvie pelasivat kausilla 2002−04 yhdessä AHL:n Binghamton Senatorsissa.
Kolmannella ammattilaiskaudellaan McGrattan voitti 43 tappelustaan jo 40. Hän oli löytänyt kykynsä erottua massasta, mikä mahdollisti pääsyn NHL-kokoonpanoon. Paikkansa hän vakiinnutti voittamalla yhdessä ensimmäisistä NHL-tappeluistaan legendaarisen Tie Domin, joka oli myös McGrattanin lapsuuden idoli.
− Taistelin itselleni kymmenen vuoden NHL-uran, äärimmäisten vaikeuksien kautta.
Komennukset kokoonpanon ulkopuolelle tai sarjatasoa alemmas aiheuttivat McGrattanille ahdistusta, jota hän lievitti alkoholilla ja huumeilla. Osansa päihteidenkäytöllä oli myös kovanaaman imagolla ja sillä tosiasialla, ettei McGrattan pystynyt lopettamaan.
Hän pelasi krapulaisena ja tappeli, mikä toi tunteen ylivertaisuudesta. Sisältä hän oli kuitenkin rikki.
− Jälkikäteen arvioituna en ymmärrä, kuinka olen selvinnyt, McGrattan sanoo päätään puistellen. Nuorena tuntee itsensä voittamattomaksi, mutta samaan aikaan elämä alkaa murentua, eikä sitä itse huomaa. Lopulta tajusin, että päihteidenkäytön jatkaminen olisi tappanut minut.
Esimerkkinä muille organisaatioille
McGrattan arvioi, etteivät muut NHL-seurat tarjoa tarpeeksi tukea pelaajiensa henkilökohtaisiin ongelmiin. Muilta joukkueilta puuttuu erityistyöntekijä, joka vastaa vain pelaajien hyvinvoinnista.
− En ole saarnaava tyyppi, mutta toivottavasti Flamesin malli tarttuu muihinkin organisaatioihin.
Flamesin sijoitus sarjataulukossa ei McGrattanin mukaan ole sattumaa. Pelaajien hyvällä kohtelulla on hänen mielestään yhteys myös peliesityksiin, minkä hän näkee esimerkkinä muille.
McGrattanilla on oma toimistontapainen Flamesin kotihallilla, Scotiabank Saddledomella. Itse asiassa kyseessä on pieni työpöytä apulais-GM Craig Conroyn työhuoneessa, jossa McGrattan tekee pelaajatarkkailuun liittyviä paperitöitään.
Valtaosa työstä tapahtuu kuitenkin jäähallin ulkopuolella. Pelaajat puhuvat arkaluontoisia asioita yleensä puhelimessa tai kahvilassa. McGrattanin työ alkaa heti, kun pelaaja liittyy organisatioon.
Pelaaja-avun vastaava vierailee lupausten luona ja viettää viikkoja kerrallaan farmijoukkue Stockton Heatin mukana. Hän vie pelaajia pienissä ryhmissä syömään tai kahville ja selittää samalla oman roolinsa.
− Olen tavoitettavissa koska tahansa, kun kellä tahansa on asiaa. Parisuhde- tai perheongelmia, ahdistusta, riippuvuutta, mitä tahansa. Minun tehtäväni on kuunnella ja keskustella. Kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia.
"McGrattan on joukkueelle valtavan tärkeä, muutkin voisivat ottaa oppia. Hän haluaa todella auttaa."
Nykyisessä tehtävässään McGrattan on jo toista kautta, mutta hän arvelee auttaneensa jo peliuransa aikana yli kymmentä pelaajaa henkilökohtaisissa ongelmisssa − joskus jopa tietämättään.
Yhdeksisen vuotta sitten Los Angeles Kingsiä edustaneen Rich Clunen piti lähteä päihdevieroitukseen, mutta tuli toisiin ajatuksiin. Hän sattui kuitenkin näkemään tv:stä McGrattanin haastattelun.
− Se antoi minulle valtavasti rohkeutta ja toivoa, että pystyin samaistumaan johonkuhun. McGrattan oli silloin pelaaja, jota todella ihailin − iso ja kova NHL-tappelija. Niinpä ajattelin, että mennään sinne vieroitukseen, nykyään Toronto Marliesissa AHL:ssä pelaava Clune kertoo.
Ensimmäisessä vieroituksessaan Clune kesti neljä päivää, mutta raitistui vuotta myöhemmin. Kahdeksan kuukauden kuluttua siitä hän otti yhteyttä McGrattaniin ja halusi jutella.
− Tein kaiken, mitä vieroituksessa opetettiin. Kävin AA-kerhossa, mutta olin epätoivoinen. Minulta puuttui todellinen vertaistuki.
McGrattan ja Clune juttelivat tuolloin 45 minuuttia ja ovat olleet ystäviä siitä lähtien.
Vertaistuki ja samaistuminen olivat keskeisin syy, miksi Flamesin GM Brad Treliving päätti joukkueen tarvitsevan pelaaja-avun vastaavaa. Treliving ei muutama vuosi sitten tiennyt tarkalleen, millainen tuleva tehtäväkuva olisi, mutta tiesi McGrattanin sopivan siihen täydellisesti.
Treliving tunteekin McGrattanin pitkältä ajalta. Hän oli Coyotesin apulais-GM, kun kovanyrkkinen hyökkääjä hankittiin joukkueeseen. Tuohon aikaan seurajohtaja jopa uskoi McGrattanin valheet siitä, että kaikki on hyvin eikä hänellä ole ongelmaa päihteiden kanssa.
− Kun ensimmäisen kerran puhuimme tästä, vitsailimme, että kotiaan turvaamaan kannattaa palkata siellä jo käynyt murtovaras, koska hänellä on paras tieto, Treliving sanoo.
− McGrattanin tehtävä ei kuitenkaan ole ilmiantaa pelaajia. Tavoite on ennaltaehkäistä mahdolliset ongelmatilanteet ja kannustaa pelaajia puhumaan ennen kuin on liian myöhäistä.
"Tilastollisesti yksi viidestä ihmisestä kärsii mielenterveyden ongelmista. NHL:ssä on noin 700 pelaajaa, joten aika moni kamppailee yksin ilman ketään kelle puhua."
Treliving uskoo McGrattanin pystyvän näkemään merkkejä, että joku on ajautumassa väärälle polulle.
− Ei odoteta tulipalon syttymistä vaan järjestetään resursseja ennaltaehkäisyyn ja huolehditaan pelaajista.
McGrattanin aloitettua Flamesin toimistolla viisi tai kuusi muuta GM:ää on tiedustellut Trelivingiltä pelaaja-avun vastaavan roolin hyödyistä ja toimivuudesta. Flames-GM ei halua neuvoa kollegoitaan vaan keskittyä omaan työhönsä, mutta ihmettelee kuitenkin, että McGrattan on edelleen NHL:n ainoa omassa roolissaan.
− Tilastollisesti yksi viidestä ihmisestä kärsii mielenterveysongelmista. NHL:ssä on noin 700 pelaajaa, joten aika moni kamppailee yksin ilman ketään kelle puhua, Treliving kommentoi.
− Merkittävä osa NHL-urasta tapahtuu pelaamisen ulkopuolella, joten miksi emme järjestäisi pelaajille apua arkeen? McGrattan lisää.
Erityisesti tulokkaalla voi olla vaikeuksia sopeutua NHL-pelaajan elämäntapaan, kuten Dillon Dubé todistaa. 20-vuotias hyökkääjä teki NHL-debyyttinsä tällä kaudella ja kuvaa siirtymää juniorisarjasta maailman kovimpaan ammattilaissarjaan hulluksi.
Pelaajan pitää totutella uuteen kaupunkiin ja oppia NHL-tason peliä, palkkaakin tulee yhtäkkiä paljon. Pelatessaan viime kaudella Stocktonissa Dubé sai McGrattanilta paljon apua.
− McGrattanin kanssa oli helppo puhua verrattuna seurajohtajiin. Hän on käynyt samoja asioita läpi ja tietää, mistä puhuu. Hänellä oli aikaa pelaajille, ja hän sai oloni tuntumaan helpommalta.
McGrattanin oma pelaajatausta toki auttaa, mutta entinen tappelija on myös muuhun seurajohtoon verrattuna hurjannäköinen ilmestys ja voisi suuttuessaan hakata kenet tahansa. Dubé myöntää aluksi pelänneensä McGrattania ja erityisesti tämän karhun tassun kokoisia käsiä.
− Pelkäsi minua? McGrattan naurahtaa. Nyt hän tietää, että voi jutella kanssani koska tahansa.
McGrattanin työnkuvan takana on toinen entinen NHL-tappelija
Brantt Myhres oli juuri ilmoittautunut viidenteen vieroitukseensa. Kaikki vaatteet mahtuivat kiekkokassiin, ja tilillä oli alle 100 dollaria. Raittiita tunteja oli kasassa vielä vähemmän, ja hänen ensimmäinen lapsensa oli syntymässä niin viikon sisällä.
Takana oli kymmenen kautta ammattilaiskiekkoilua Pohjois-Amerikassa. 154 NHL-pelin saldo oli kahdeksan tehopistettä ja lähes 700 jäähyminuuttia. Vielä kovempi jäähytahti oli ollut IHL:ssä, jossa 72 pelissä kertyi 396 minuuttia. Lyhyesti sanottuna, Myhres oli tappelija.
Vajottuaan pohjalle Myhres päätti NHL:n tarvitsevan jonkun huolehtimaan pelaajien hyvinvoinnista. Hän alkoi jo samana iltana laatia ehdotusta, jonka lähetti vuoden kuluttua sekä NHL:n että pelaajayhdistys NHLPA:n johdolle.
− Aloin miettiä pelikavereitani, joilla on ollut ongelmia ja ajattelin, että haluan saada jotain aikaiseksi NHL:n hyväksi, Myhres kommentoi tänä päivänä. Ajattelen myös, että jos pysyn raittiina, ideoimaani työtä voisi olla tarjolla jossain.
Kyseessä oli todellinen käännekohta Myhresin elämässä. Kolme päivää ennen vieroituksen alkua poliisit hakivat Myhresin tämän siskon luota. Hän ei muista rikkoneensa lasipöytää tai yrittäneensä tapella siskonsa aviomiehen kanssa.
Tuolloin elettiin helmikuuta 2008, pari vuotta aiemmin Myhres oli antanut viidettä kertaa positiivisen huumeseulan. Joka kerta hän oli kärähtänyt kokaiinin käytöstä. Viimeisen NHL-pelinsä hän oli pelannut kaudella 2002-03. Myhres tiedostaa saaneensa NHL:ltä runsaasti tukea.
Myhres ei voi kertoa, kuinka montaa pelaajaa hän ehti auttaa. työsuhteen aikana Kingsillä ei kuitenkaan ollut yhtään pelaajaa päihde-ohjelmassa.
Pidätystä seuraavana päivänä Myhres sai tarjouksen, jonka mukaan NHL maksaisi seitsemän kuukauden laitoshoidon. Tarjoukseen sisältyi kuitenkin kysymys, oliko Myhres lopulta valmis irtautumaan päihteistä. Tällä kertaa hänellä ei ollut vaihtoehtoa.
NHL oli jo kustantanut Myhresille neljä vieroitusjaksoa, maksaisi myöhemmin tämän paluun opintoihin sekä antaisi kuukausittaisen lahjoituksen hätärahastosta auttaakseen häntä pääsemään jaloilleen. Myhres on ikuisesti kiitollinen NHL:n kärsivällisyydestä ja sinnikkyydestä, mutta näki toiminnassa vielä kehitettävää.
Myhres oli retkahtanut useasti ja pysynyt raittiina korkeintaan kaksi vuotta kerrallaan, joten oli vaikea pitää häntä luotettavana tai ottaa hänen ehdotuksensa vakavasti. Viidennellä kerralla Myhresin vieroitus kuitenkin onnistui, ja kuutisen vuotta idean lähettämisen jälkeen hänelle soitti Kingsin silloinen GM Dean Lombardi, joka tarvitsi apua.
Kingsin tähtihyökkääjä Mike Richards oli hieman aiemmin pidätetty Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla oksykodonin hallussapidosta. Samalla kaudella toista Kings-pelaajaa Jarret Stollia oli epäilty kokaiinin ja ekstaasin hallussapidosta.
Hahmotelmansa pohjalta Myhres viimeisteli yhdessä Lombardin kanssa pelaaja-avun vastaavan työnkuvan. Kauden 2015−16 alusta Kingsistä tuli NHL:n ensimmäinen organisaatio, joka otti käyttöön kyseisen toimenkuvan ja Myhresistä tuli ensimmäinen tehtävään palkattu.
Seuraavan kolmen kauden ajan Myhres vietti 20 päivää kuussa Kings-miehistön kanssa. Vapaapäivinään hän oli Edmontonissa tyttärensä Chloen luona.
− Mielestäni oli keskeistä, että olin tiiviisti joukkueen mukana − koskien sekä pelaajia että koko henkilökuntaa. Kun tavoitteena on rakentaa luottamusta, ei voi tulla piipahtamaan pari kertaa kuussa.
Myhresin yhteistyösuhteet olivat luottamuksellisia, joten hän ei voi kertoa, kuinka montaa pelaajaa hän ehti auttaa. Hänen työsuhteensa aikana Kingsillä ei kuitenkaan ollut yhtään pelaajaa päihdeohjelmassa.
− Se tarkoittaa, että hoidin oman hommani, Myhres toteaa.
Myhresin kohdalla täytyy käyttää mennyttä aikamuotoa, sillä Rob Blaken tultua Lombardin tilalle GM:ksi, Myhresin sopimusta ei enää jatkettu. Näin McGrattan on tällä hetkellä ainoa pelaaja-avun vastaava koko NHL:ssä.
Myhres on kiitollinen Kingsiltä saamastaan mahdollisuudesta ja toteaa vain organisaation visioiden muuttuneen. Kingsillä on tällä hetkellä pelaajien terveydestä vastaava, lääkäri John Meyer. Organisaatio kertoo tarvittaessa käyttävänsä ulkopuolisia palveluja räätälöidäkseen yksilöllistä apua henkilökohtaisiin ongelmiin.
Muutosta on tapahtunut ja tapahtuu edelleen
Myhresin ja McGrattanin mielestä apua tarvitsevien pelaajien tavoittamisessa auttavat sekä pelaajatausta että oma kokemus vastaavista ongelmista. Myhres on ollut raittiina 11 vuotta ja toivoo jonkin NHL-seuran tarjoavan hänelle työtä.
− Pelaaja-avun vastaavan pitäisi olla yhtä luonnollinen asia kuin kotivakuutus. NHL-organisaatiot ovat kymmenien miljoonien dollarien arvoisia, mutta tällä hetkellä vain yksi organisaatio huolehtii tärkeimmästä pääomastaan eli pelaajista.
McGrattan oli juuri päässyt NHL-kokoonpanoon Ottawa Senatorsissa, kun hän sai kuulla NHL:n tarjoamasta avusta henkilökohtaisiin ongelmiin. McGrattan oli kuitenkin siinä vaiheessa jo riippuvainen alkoholista, ja palkan kasvaessa myös kokaiini tuli mukaan kuvioihin.
Joukkuekaverit yrittivät huolehtia ja kysyivät, onko kaikki kunnossa, mutta McGrattan ei vielä myöntänyt ongelmaansa, vaan käski muita jättämään hänet rauhaan. Lopulta NHL:n ja pelaajayhdistys NHLPA:n yhteinen päihdeohjelma tuli apuun.
"Pelaaja-avun vastaavan pitäisi olla yhtä luonnollinen asia kuin kotivakuutus. tällä hetkellä vain yksi organisaatio huolehtii tärkeimmästä pääomastaan eli pelaajista."
NHL ja NHLPA tarjoavat monenlaista apua sekä pelaajille että omaisille. Lisäksi organisaatioiden lääkintähenkilöstöt ovat laajentuneet ja monipuolistuneet. Ajatus pelaajien kovuudesta istuu kuitenkin tiukassa, mikä on vaikeuttanut avun tarjoamista ja vastaanottamista.
− Alamme on perinteisesti ollut konservatiivinen, kommentoi Toronto Maple Leafsin apulais-GM Laurence Gilman.
Maple Leafs otti tälle kaudelle ison askeleen palkkaamalla lääkäri Meg Popovicin urheilullisen hyvinvoinnin vastaavaksi. Popovicin vastuulla on auttaa kaikkia psyykkisistä ongelmista tai riippuvuuksista kärsiviä, kuin myös kaikista muista terveysongelmista kärsiviä.
Gilmanilla on toimistokokemusta Winnipeg Jetsistä, Arizona Coyotesista ja Vancouver Canucksista, ja hän sanoo kokeneensa molemmat ääripäät tarjotun mielenterveysavun kirjosta.
− Mielestäni voi sanoa, että useimmat NHL-joukkueet eivät panostaneet pelaajien mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Peli on kovaa, ja samaa odotettiin pelaajilta. Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin parempi kuin koskaan aiemmin.
− Muutosta tapahtuu koko ajan läpi liigan, mutta se vie aikaa. Popovicin palkkaaminen Maple Leafsiin ja McGrattanin Flamesiin ovat tätä kehitysprosessia.
Muissa lajeissa kehitys on ollut paljon nopeampaa. Baseballin pääsarja MLB on jo 18 vuoden ajan edellyttänyt, että jokaisella seuralla on palkkalistoillaan terveydenhuollon ammattihenkilö. Joissain seuroissa ex-pelaajat, joilla on vaadittu koulutus, ovat täyttäneet roolin. Tehtävänimikkeenä on esimerkiksi elämäntaitojen koordinaattori.
Myös NBA edellyttää jokaiselta seuralta työntekijää elämäntaparooliin, nimike tosin vaihtelee joukkueiden välillä. NFL:ssäkin on useimmissa joukkueissa pelaajista vastaava työntekijä, joissakin tehtävää hoitaa entinen pelaaja.
NHL:n apulaiskomissaari Bill Dalyn mukaan lääketieteen ammattilaisten mielestä keskitetty koko liigan laajuinen lähestymistapa − mahdollisesti muutamalla poikkeuksella − on paras pelaajien henkilökohtaisten ongelmien hoitamiseen. Dalyn mukaan toimintamalli on toiminut hyvin jo jonkin aikaa.
McGrattan toivoo NHL:n etenevän kohti NFL:n mallia, jossa jokaisella joukkueella on henkilökunnassaan elämäntapavastaava. Flamesin hän mieltää olevan NHL:ssä esikuva. McGrattanin uniikin toimenkuvan lisäksi joukkueen henkilökuntaan kuuluu henkinen valmentaja, lääkäri Matt Brown.
Pidetty työntekijä
McGrattan on kokenut käytännössä kaiken ja osaa vakuuttaa tarinankerronnallaan. Apua hakeneet pelaajat kuvaavat McGrattania kuitenkin vielä paremmaksi kuuntelijaksi. Kesällä 2017 Flamesin nuori hyökkääjä Émile Poirier jutteli McGrattanin kanssa päivittäin.
Jääkiekosta he puhuivat harvoin, kalastuksesta silloin tällöin, mutta useimmiten elämästä ja tunteista. Vuonna 2013 ykköskierroksella varattu Poirier kamppaili alkoholismin kanssa ja oli juuri aloittanut hoidon.
"Jääkiekko on toissijaista. Jos pelaaja huolehtii itsestään, perhe-elämä, ura ja kaikki loksahtavat paikoilleen."
− Hän oli tukenani eikä tuominnut, kehuu pian kaksi vuotta raittiina ollut Poirier.
Keskustelun lisäksi Poirier sai McGrattanilta tervettä esimerkkiä.
− Hänellä on vaimo ja lapsi, oma talo ja elämä järjestyksessä. Se antaa uskoa ja toivoa omaan tilanteeseeni.
McGrattania kehuvia kommentteja irtoaa helposti.
− McGrattan todella auttoi minua löytämään ilon ja turvallisuudentunteen. Hän on valtavan tärkeä organisaatiollemme, muutkin voisivat ottaa oppia. Kaikki hänen kanssaan jutelleet ovat tykänneet. McGrattan haluaa todella auttaa, kehuu Tyler Parsons, joka jätti harjoitusleirin väliin aivotärähdystä seuranneen masennuksen vuoksi.
McGrattan muistaa viimeiseltä Flames-kaudeltaan tapauksen, kun päävalmentaja Bob Hartley tuli hänen luokseen aamujäiden jälkeen ja pyysi tulemaan toimistoonsa. McGrattanilla oli vielä puolet varusteista yllään, kun hän meni valmentajan huoneeseen ja näki tulokashyökkääjä Micheal Ferlandin itkuisena.
Ferland oli juuri kertonut Hartleylle kamppailevansa alkoholismin kanssa, ja valmentaja jätti pelaajat juttelemaan keskenään. 45 minuutin keskustelun aikana molemmat kertoivat omista vaikeuksistaan, ja McGrattan ilmaisi Ferlandin saavan tukea käytyään päihdehoidon läpi.
Ferland on pysynyt raittiina heidän keskustelustaan asti ja on mennyt eteenpäin myös jääkiekkoilijana.
− Hän on onnistunut luomaan itselleen kelpo elämän.
Myös Flamesin organisaatiossa on onnistuttu luomaan paljon hyvää pelaajien eteen, mistä McGrattan tuntee syystäkin ylpeyttä. Hän tietää kuitenkin onnellisuuden löytyvän jäähallin ulkopuolelta.
− Jääkiekko on toissijaista. Jos pelaaja huolehtii itsestään, perhe-elämä, ura ja kaikki loksahtavat paikoilleen.
McGrattan on Flames-organisaatiossa tekemässä kaikkensa, että näin tapahtuisi.