Aleksander Barkov on tehnyt nousun NHL:n eliittiin.
Kuva © Getty Images

Barkov, Aho, Rantanen, Selänne, Timonen, Salo... − 2010-luvun suomalaisessa NHL-tähdistöjoukkueessa näkyy kotimaisen pelaajatuotannon murros ja vanhan sukupolven viimeiset hengenvedot

Artikkeli

Kulunut vuosikymmenen on ollut suomalaisen jääkiekon pelaajakasvatuksen osalta murroksen aikaa, ja se on näkynyt erityisesti NHL:ssä pelanneiden suomalaisten kohdalla. 2010-luvun aikana moni suomalaisista NHL-legendoista lopetti uransa, mutta suomalaisten vyöry tarunhohtoiseen ei ole tyrehtynyt − päinvastoin.

2010-luvun aikana pelaajauransa lopettivat muun muassa Teemu Selänne, Saku Koivu, Jere Lehtinen, Kimmo Timonen, Olli Jokinen, Sami Salo, Tuomo Ruutu, Sami Kapanen, Toni Lydman, Niklas Hagman ja Antti Miettinen. Maalivahdeista luistimensa naulaan ripustivat muun muassa Kari Lehtonen, Miikka Kiprusoff, Nicklas Bäckström, Antero Niittymäki, Vesa Toskala, Jussi Markkanen ja Fredrik Norrena.

Suomalaisten valta maalivahdeissa on murentunut jo usean vuoden ajan, mutta kenttäpelaajien osalta asema on puolestaan vahvistunut. Tätä alleviivaa esimerkiksi se, että suomalainen kenttäpelaaja on valittu seitsemän kertaa varaustilaisuuden viiden parhaan joukossa 2010-luvulla.

Kuluneen vuosikymmenen aikana huipulle ovat nousseet Aleksander Barkov, Mikko Rantanen, Mikael Granlund, Sebastian Aho, Patrik Laine, Teuvo Teräväinen ja Miro Heiskanen. He edustavat tällä hetkellä suomalaisen NHL-pelaajatuotannon kirkkainta kärkeä. Muista pelaajista tukea tuovat muun muassa Erik Haula, Joonas Donskoi, Leo Komarov, Joel Armia, Kasperi Kapanen, Artturi Lehkonen, Markus Granlund, Rasmus Ristolainen, Esa Lindell, Sami Vatanen, Olli Määttä ja Markus Nutivaara.

Kaapo Kakko, Jesperi Kotkaniemi ja Henri Jokiharju tuovat jatkoa suomalaisten aiempaa vahvemmalle NHL-pelaajakehitykselle. Vuodenvaihteen jälkeen alkava uusi vuosikymmen ei taatusti himmennä suomalaisten NHL-pelaajien mainetta rapakon takana: pelaajatuotannon muutoksen hedelmiä korjataan myös 2020-luvulla.

Jatkoajan NHL-toimituspäällikkö Markus Suhonen sekä NHL-toimittajat Lassi Alanen ja Ville Lampinen kokoavat kohta päättyvän vuosikymmenen parhaimman joukkueen suomalaisista NHL-pelaajista. Valinnoissa keskiössä ovat pelaajan henkilökohtaiset suoritukset ja erityisesti niiden johdonmukaisuus.

Valinnoissa hyödynnettyjä tilastollisia muuttujia olivat maalien ja syöttöjen lisäksi joukkueen pelaamista tasaviisikoin tietyn pelaajan ollessa jäällä kuvaavat lukemat, kuten laukaisuyritykset ja maaliodottama. Kokonaisuuden hahmottamiseksi valinnoissa hyödynnettiin myös WAR-mallia (Wins Above Replacement), joka pyrkii ottamaan huomioon pelaajan hallinnan ulkopuolella olevien muuttujien kuten ketjukavereiden vaikutusta. Valinnoissa on arvioitu pääasiassa peliaikaan suhteutettuja lukemia, mutta erityisesti tehopisteiden osalta myös absoluuttisille lukemille on annettu painoarvoa. 

Joukkueen muodostamisessa ei lähtökohtaisesti katsota koostumusten yhteensopivuutta eikä pelipaikkojen täsmällisyyttä vaan yksittäisen pelaajan absoluuttista hyvyyttä suhteessa muihin. Siksi esimerkiksi Aho ei ole merkittynä keskushyökkääjän paikalle vaan laitahyökkääjäksi. Heiskanen on pelannut urallaan vasta 120 NHL:n runkosarjaottelua, joten hän jäi 200 ottelun rajauksen ulkopuolelle. Tarkastelujakso alkaa kaudesta 2009−2010 ja päättyy kauteen 2019−2020.

Hyökkääjät:

1. Sebastian Aho − Aleksander Barkov − Mikael Granlund

Suhonen: Granlund, Barkov ja Aho erottuvat suomalaisista NHL-hyökkääjistä selvästi, koska kukin on 2010-luvun aikana noussut liigan huippuhyökkääjien joukkoon. Aho on nuoresta iästään huolimatta noussut hyvin suoraviivaisesti NHL:n absoluuttiseen eliittiin ja on seuransa kiintotähti. 278 ottelussa on syntynyt 231 tehopistettä, ja Hurricanesin nousu on tapahtunut käsi kädessä Ahon nousun kanssa. Suomalaisen vaikutus Hurricanesin pelaamiseen on merkittävä, ja hän erottuu sen lisäksi myös hyökkäyspanoksellaan.

Alanen: Granlundin kohdalla silmiinpistävää on tasaisen vahva suorittaminen. Suomalaishyökkääjä ei ole kertaakaan NHL-urallaan rikkonut 70 tehopisteen rajapyykkiä, mutta erityisesti viimeisinä Wild-vuosinaan hän oli kokonaisvaltaista pelaamista katsottaessa erinomainen. WAR:lla mitattuna Granlundin kausi 2016−2017 oli koko 2010-luvun toiseksi paras yksittäinen kausi suomalaispelaajalta. 

Lampinen: Koko kolmikko pelaa omissa joukkueissaan isoja minuutteja vastuullisissa rooleissa. Ahon nousu liigan kärkihyökkääjien joukkoon on ollut hienoa katseltavaa. Barkov on pelaajien keskuudessa erittäin arvostettu hyökkääjä, jonka työmoraali on illasta toiseen ihailtavalla tasolla. Panthersilla on myös kova luotto Barkovin johtajakykyihin, tästä osoituksena on rintaan ommeltu C-kirjain. Barkov hätyytteli jo viime kaudella 100 tehopisteen rajapyykkiä runkosarjassa.

Barkov on nuoresta iästään huolimatta suomalaisten NHL-keskushyökkääjien kärkeä koko 2010-luvulla.
Kuva © Getty Images

2. Jussi Jokinen − Mikko Koivu − Teuvo Teräväinen

Suhonen: Jokinen teki vuosikymmenen aikana 137 maalia ja 391 pistettä. Hän sijoittuu molempien osalta suomalaisista neljän parhaan joukkoon. Jokinen oli 2010-luvun alkupuolella Hurricanesin kärkipelaajia. Sen jälkeen hän nousi niin Pittsburgh Penguinsissa kuin Florida Panthersissakin johtavien pelaajien joukkoon, mutta vain yksittäisiksi kausiksi. Jokisen NHL-uran loppupuoli ei ollut mairitteleva. Se ei kuitenkaan poista hyökkääjän pelillisiä ansioita. Vaikka Jokinen ei erottunut kirkkaasti yksittäisillä ominaisuuksillaan, hän oli laitahyökkääjänä kokonaisvaltainen ja toi joukkueidensa avainpelaajille tulitukea.

Alanen: 1 000 NHL-ottelun rajapyykin vastikään ylittänyt Koivu ei yllä peliaikaan suhteutetuissa pistemäärissä nuoremman sukupolven tähtihyökkääjien tasolle, mutta erityisesti puolustuspelillisiä mittareita katsottaessa suomalaissentteri nousee omalle tasolleen. Koko uransa Minnesota Wildia edustanut Koivu onkin kenties koko 2010-luvun paras puolustava hyökkääjä koko NHL:ssä. Koivun tekemät 516 tehopistettä 719 runkosarjaottelussa vuosina 2009−2019 kielivät myös siitä, että Wild-kapteeni oli erityisesti uransa parhaina vuosina varteenotettava uhka myös hyökkäyspäässä. 

Lampinen: Teräväinen on tehnyt tähän mennessä NHL-urallaan 94 maalia ja 283 tehopistettä. Jokereista taalakaukaloihin noussut hyökkääjä voitti Blackhawksin kanssa mestaruuden keväällä 2015. Joukkue vaihtui kesällä 2016 Carolina Hurricanesiin, jossa Teräväinen on yhdessä Sebastian Ahon kanssa noussut koko liigan tehokkaimpien tutkaparien joukkoon. Teräväiselle on helppo povata pitkää ja menestyksekästä NHL-uraa. 

3. Mikko Rantanen − Valtteri Filppula − Teemu Selänne

Suhonen: Rantanen on ollut Avalanchen johtavia pelaajia, ja siitä osoituksena on kaksi perättäistä yli 80 tehopisteen kautta. Hän on 2010-luvun aikana kerännyt 60 minuuttia kohden suomalaisista parhaiten ykkössyöttöjä ja tehopisteitä, mutta kunnia siitä menee osittain myös Nathan MacKinnonille. Rantanen on saanut pelata yhdessä NHL:n parhaimmista ketjuista, joka tuottaa hyökkäyspeliä tehokkaasti. Maaleja ja tehopisteitä syntyy, mutta puolustussuunnassa ja kokonaisuudessa Rantasella on vielä parannettavaa. Hän on vasta 23-vuotias, joten hyökkääjän asema nousee vielä 2020-luvulla.

Alanen: Vaikka Selänteen uran huippuvuodet eivät ulotu 2010-luvulle, hän yltää silti helposti listalle hyökkäyspelillisillä saavutuksillaan. Selänne iski päättyvällä vuosikymmenellä peliaikaan suhteutettuna suomalaispelaajista toiseksi eniten maaleja, ykkössyöttöjä sekä tehopisteitä – uskomaton saavutus ottaen huomioon, että hän oli 39-vuotias vuosikymmenen alkaessa. Heikommat lukemat kokonaisvaltaisen pelaamisen saralla estivät Selänteen pääsyn kärkiketjuihin. 

Lampinen: Filppula on pelannut koko 2010-luvun omalla hyvällä tasollaan. Viittä eri joukkuetta edustanut hyökkääjä on ollut jokaisessa joukkueessaan vastuullisessa roolissa. Filppula on ylittänyt kaikilla täysillä kausilla 30 tehopisteen rajapyykin. NHL-ura lähestyy 1 000 ottelun rajaa, ja hyökkääjä toimii täten myös tärkeänä henkisenä johtajana nuoremmille pelaajille. Palasi täksi kaudeksi Red Wingsiin, josta NHL-ura lähti menestyksekkäästi liikkeelle. 

4. Joonas Donskoi − Jori Lehterä − Patrik Laine

Suhonen: Laine on noussut nopeasti NHL:n huippumaalintekijöiden joukkoon, ja häneltä odotetaankin nykyään paljon. Tasonvaihtelut ja vaikeudet kokonaisvaltaisen pelaamisen hallitsemisessa pudottavat hänen asemaansa muihin suomalaishyökkääjiin nähden. 123 maalia 271 ottelussa ja kärkipaikka 60 minuuttia kohden tehdyissä maaleissa ovat osoitus Laineen erikoislahjakkuudesta, mutta kokonaisuus on huomioitava. Laine ei istu ennalta asetettuun muottiin vaan hänen arvoonsa vaikuttaa myös peluutus. NHL-ura on kuitenkin alussa, joten aikaa urotekoihin on runsaasti.

Alanen: Lehterän listalle nostaa erityisesti hänen suorituksensa puolustuspäässä. Peliaikaan suhteutetut maali- ja pistemäärät ovat listan pelaajista selvästi heikoimmat, mutta kahden suunnan pelaamista kuvaavien mittarien valossa Lehterä nousee esiin positiivisessa valossa. Lehterän NHL-ura jäi lopulta viiden vuoden mittaiseksi ja rooli pieneni nopeasti, kun hänet kaupattiin Philadelphia Flyersiin. 

Lampinen: Donskoin debyyttikausi San Jose Sharkissa oli räjähtävä, ja mies otti suurta roolia myös pudotuspeleissä. Hyvät esitykset jatkuivat seuraavat kolme vuotta Sharksissa ennen siirtymistä täksi kaudeksi Colorado Avalancheen. Kova luistelija, joka tekee töitä kaukalon molemmissa päissä. 150 tehopistettä 319 runkosarjaottelussa on hyvä näyttö suomalaisen taidoista. Jos Donskoi saa viimeistelyynsä vielä vähän tarkkuutta, tehopisteet kasvavat huomattavasti.

Lähellä valintaa: Erik Haula

Teemu Selänne teki vielä uransa loppupuolella tulosta seuratoverinaan Saku Koivu.
Kuva © Getty Images

Puolustajat:

1. Olli Määttä − Sami Vatanen

Suhonen: Suomalaisten NHL-puolustajien taso on ollut vuosikymmenen aikana heikohko. Absoluuttista joukkuettaan kantavaa tähtipelaajaa ei ole ollut, vaan joukko silloin tällöin erottuvia rivipelaajia, jotka tekevät pyyteetöntä työtä erityisesti puolustussuuntaan. Miro Heiskanen tuonee tähän poikkeuksen. Määttä ja Vatanen ovat olleet hyviä peruspuolustajia, joilla on ollut osuutta myös hyökkäyspelaamisessa. He ovat välillä olleet joukkueensa parhaimmistoa, mutta yksittäisillä aikajaksoilla.

Alanen: 2010-lukua voidaan pitää varsin kehnona suomalaisten puolustajien osalta. Määttä ja Vatanen ovat molemmat olleet tasaisia ja käyttökelpoisia yleispuolustajia omissa joukkueissaan. Vatanen oli erityisen vahva NHL-uransa alkuvuosina Anaheim Ducksin paidassa ja toi lisäarvoa myös ylivoimapelaamisellaan. Määttä puolestaan pelasi isoja minuutteja kaksi Stanley Cupia voittaneen Penguinsin takalinjoilla. 

Lampinen: Molemmat, Määttä ja Vatanen, ovat kuuluneet joukkueidensa vakiokokoonpanoon jo pidemmän aikaa. Määttä oli kantava voima Penguinsin kahdessa mestaruudessa, Vatanen on ottanut koko ajan aiempaa keskeisempää roolia Devilsin puolustuksessa. 

2. Kimmo Timonen − Esa Lindell

Suhonen: Timosta voidaan tässä yhteydessä pitää suomalaispuolustajista kiekollisesti parhaimpana. 2010-luku ei ollut hänen kulta-aikaansa, mutta tehopisteitä syntyi. Maalit jäivät vähiin, ja Timonen kunnostautuikin enimmäkseen hyökkäysten tukijana ja alullepanijana. Uran kruunasi Stanley Cup, vaikka pelillinen taso putosikin nopeasti. Lindell on ollut Dallas Starsissa hyvä peruspuolustaja, jonka yksittäiset vahvuudet ovat liigan kärkeä. Tehojakin on siinä samassa syntynyt, mutta hänen roolinsa ei ole tuottaa hyökkäyspelaamista. Lindellin jopa odotusten vastainen urakehitys on ollut hieno.

Alanen: Timonen pelasi vielä uransa viimeisen vuosikymmenen alkupuolella useita kausia erittäin korkealla tasolla Flyersin alakerrassa. Parhaimmillaan Timonen oli erinomainen niin kiekollisena kuin kiekottomanakin ja toi lisäarvoa osaamisellaan ylivoimalla. Lindell on kaivertanut itselleen ison roolin Starsin puolustuksesta olemalla tasainen suorittaja. Lindellin vahvuudet ovat ennen kaikkea alivoimapelaamisessa ja keskialueen puolustuspelaamisessa, mutta myös tehopisteitä on kertynyt kiitettävä määrä.

Lampinen: Lindell on kerännyt kehuja pelaamisestaan niin Starsin valmennusjohdolta kuin omilta joukkuekavereiltaankin. Peruspakki, jonka työmoraali on korkealla illasta toiseen. Edustaa Miro Heiskasen kanssa Starsin puolustajien vahvaa suomalaispanosta. Timosen NHL-ura päättyi unelman täyttymiseen Blackhawksissa, ja mies pelasi hyvällä tasolla erittäin pitkään.

Kimmo Timonen toimi ennen kaikkea pienikokoisten NHL-puolustajien tienraivaajana.
Kuva © Getty Images

3. Sami Salo − Rasmus Ristolainen

Suhonen: Ristolainen on tehnyt suomalaispuolustajista 2010-luvulla eniten pisteitä, mutta hänen pelillinen tasonsa ja roolinsa eivät ole kohdanneet. Pisteitä on syntynyt ylivoimalla roppakaupalla, mutta tasaviisikoin hän on jäänyt pimentoon. Myös puolustuspelaamisessa on ollut aukkoja, eivätkä pelkästään tehopisteet niitä paikkaa. Salo oli puolustuspelaamisen tukipilari ja sisukkuuden ruumiillistuma. Hänen panoksensa ulottui myös kahden suunnan pelaamiseen.

Alanen: Salon uran parhaat vuodet ajoittuvat 2000-luvulle, mutta myös tämän vuosikymmenen alussa hän pelasi useita kohtuullisen hyviä kausia. Salo jäi lopulta yhden voiton päähän Stanley Cupista Vancouver Canucksin hävittyä Boston Bruinsille kevään 2011 finaaleissa. Ristolaisen tehopistelukema on komea, mutta pelaaminen tasaviisikoin on jättänyt paljon toivomisen varaa.

Lampinen: Ristolainen pelaa järkyttävän kovia minuutteja illasta toiseen Sabresin takalinjoilla. Perustaso on hyvä, mutta parannettavaa riittää puolustuspelaamisessa. Hiukan nykyistä pienempi kuormitus voisi näkyä myös pisteiden valossa. Salo oli suomalaisen NHL-puolustajan muotokuva: taisteleva ja oman roolinsa hoitava peruspakki. 

Lähellä valintaa: Toni Lydman

Maalivahdit:

1. Tuukka Rask

Suhonen: Raskin torjuntaprosentti tasaviisikoin koko vuosikymmenen ajalta on vähintään 200 ottelua pelanneista suomalaisvahdeista paras. Lisäksi hän on ehkäissyt 60 minuuttia kohden suomalaisista NHL:n keskitasoon nähden eniten maaleja. Hän on ollut Bruinsin menestyksen avaintekijöitä, eikä hänen suoritustasonsa ole heilahdellut kokonaisuuden kannalta paljoakaan.

Alanen: Rask on kokonaisuutta katsoen helppo valinta tähän kohtaan. Raskin suoritustaso ei juurikaan vaihdellut, vaan hän on ollut tasaisen hyvä koko vuosikymmenen ajan. Bonuksena hän on ollut erinomainen pudotuspeleissä. 

Lampinen: Helppoakin helpompi valinta. Rask on kuulunut liigan huippumaalivahtien joukkoon jo pidemmän aikaa ja tästä osoituksena palkintokaapista löytyy myös parhaan maalivahdin Vezina Trophy. Opetteli liigan tavoille Tim Thomasin takana ja nousi ykkösmaalivahdin paikalle kaudella 2012−2013. Yksi Boston Bruinsin kantavista voimista viime vuosikymmenen aikana. 

2. Pekka Rinne

Suhonen: Rinteen ero Raskiin ei ole suuri, ja hänkin on ollut Nashville Predatorsin tuki ja turva jo vuosia. Rinne on pelannut vuosikymmenen aikana suomalaisista eniten ja vienyt suurella pelimäärällä joukkueensa kahdeksan kertaa pudotuspeleihin. Hänen torjuntaprosenttinsa on hyvällä tasolla, ja suomalaisista hän on ehkäissyt 60 minuuttia kohden toiseksi eniten maaleja NHL:n keskitasoon verrattuna.

Alanen: Jos Rask oli helppo valinta joukkueen ykkösvahdiksi, Rinne on vielä helpompi valinta luukulle. Rinteen taso on heitellyt Raskia enemmän, mutta hän on myös pelannut suomalaisvahdeista parhaan yksittäisen kauden, kun hän ehkäisi peräti 30,42 maalia liigan keskitasoon verrattuna kaudella 2010−2011.

Lampinen: Rinteen NHL-saavutusten lista on hienoa luettavaa. Vezina Trophy tuli vihdoin keväällä 2018 neljännellä yrityksellä. Tämän lisäksi Rinne on valittu liigan tähdistöotteluun neljä kertaa. Predators on saanut nauttia Rinteen torjuntatyöstä jo 12 kauden ajan, eikä loppua vielä näy. 58 nollapeliä kertoo paljon Rinteen taidoista. 

Lähellä valintaa: Kari Lehtonen

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös