Viimeinenkin Auroraliigan välieräjoukkue selvisi sunnuntaina, kun Ilves voitti HIFK:n ratkaisevassa viidennessä matsissa 3−2 ja jatkoi matkaansa eteenpäin samoin otteluvoitoin.
Välierät alkavat jo tiistaina ja tie finaaleihin aukeaa neljällä voitolla. Välieräsarjat mitellään siis paras seitsemästä -systeemillä. Neljän parhaan joukossa toisensa kohtaavat runkosarjan voittanut Kiekko-Espoo ja viidenneksi tullut Ilves sekä sarjakakkonen HPK ja kolmossijan napannut Kuortane.
Tässä artikkelissa käymme läpi kummankin ottelusarjan lähtökohdat, pelilliset odotukset, avainpelaajat sekä lopputulosarvion.
Kiekko-Espoo−Ilves
Lähtökohdat
Kiekko-Espoo on koko sarjan ehdoton voittajasuosikki ja runkosarjan kärkiryhmä lähtee välieriinkin ykköshevosena. Ilveksellä on allaan raskas HIFK-sarja, kun taas espoolaiset pääsivät verrattaen helpommalla Kärppiä vastaan. Joka tapauksessa välieräsarja alkaa nopealla aikataululla edellisten vääntöjen päätyttyä.
Ilves onnistui kuromaan keskinäisissä otteluissa tuloksellista eroa kiinni, mutta Kiekko-Espoo vei silti nimiinsä kaikki neljä kohtaamista. Runkosarjan lopulla pelattu mittelö päättyi sinipaidoille enää yhden maalin erolla.
Pelilliset odotukset
Lienee selvää, että Kiekko-Espoon sopii odottaa vievän peliä ja Ilveksen osaksi jäänee haastaa kiekollisesti sen minkä pystyvät. Tupsukorvillakin on kosolti pelikykyä ja taitoa, joten periaatteessa myös espoolaiset joutuvat varmasti puolustamaan aiempaa enemmän. Pelin painopiste kallistuu kuitenkin todennäköisemmin keltavihreälle puolustusalueelle.
Kiekko-Espoon ykkösketjua ei varmasti voi saada täysin kuriin, mutta Ilveksen aseet piilevät siinä, kuinka hiljaiseksi hurjan kolmikon saa − ja onnistuvatko sarjakärjen muut yksiköt tuottamaan riittävää määrää maaleja.
Ilveksellä pitäisi olla nimien puolesta vertailukelpoinen nippu Kiekko-Espooseen nähden, mutta päävalmentaja Sami Haapasen joukkojen vuosien ajan marinoitunut identiteetti ja pelityyli ovat kovaa valuuttaa tässä vaiheessa kautta. Olkoonkin, että Marjo Voutilaisen luotsaaman Ilves-ryhmän ilme parani HIFK-sarjassa huomattavasti siitä, mitä se runkosarjassa isossa kuvassa oli.
Tamperelaiset eivät saa sortua alkuunkaan sellaiseen kiekonkuskaamiseen keskialueella, mitä vielä puolivälierissä oli ajoittain havaittavissa − Kiekko-Espoo kääntää kyllä peliä riittävän terävästi eikä jätä viimeistelyä vajaaksi.
Avainpelaajat
Niin, se Kiekko-Espoon ykköskenttä − hyökkääjät Emma Nuutinen, Lisette Täks ja Karoliina Rantamäki höystettynä sarjan parhailla puolustajilla Ada Erosella ja Minttu Tuomisella on hurja sikermä. Mainittu viisikko tulee takuulla tekemään monta arvokasta maalia joukkueelleen.
Espoolaisten kannalta ratkaisevaa on, löytyykö ykkösvitjan takaa riittävää määrää ratkaisuvoimaa. Esimerkiksi hyökkääjistä Anni Montosen, Nea Katajamäen ja Aliisa Toivosen sopii odottaa tekevän pisteitä. Sillä on Kiekko-Espoon menestyksen kannalta yllättävän iso painoarvo.
Tupsukorvien tahtipuikkoa puolivälierissä heiluttivat viisi pistettä iskeneet Emma Ekoluoma ja Noora Mylläri, joista jälkimmäinen ratkaisi viidennen HIFK-kamppailun tamperelaisten eduksi kahdella kihauksellaan. Myös vikkeläkinttuinen Linnea Melotindos 2+2=4 pisteellään oli näkyvässä roolissa.
Puolustuksessa Elli Suoranta, Jenna Lehtiniemi ja Johanna Siira kantavat päävastuun kunnialla. Hyökkääjistä etenkin Matilda Nilssonilta voi odottaa nähtyäkin enemmän. Entä mikä on Ilveksen keskushyökkääjätilanne? Emilia Varpula ja Julia Kuusisto ottivat kumpikin osumaa pudotuspelien ensimmäisessä vaiheessa. Kenties Mylläri, Helen Puputti tai jopa monipuolinen puolustaja Venla Riipinen joutuvat hyppäämään keskikaistalle.
Maalivahtien kaksintaistelu käytäneen Kiekko-Espoon Tiia Pajarisen ja Ilveksen Melisa Mörösen välillä. Espoolaisten Minja Drufvakin on saanut vastuuta ja tupsukorvien Neea Pohjamo pelasi runkosarjassa hyvällä tasolla. Vaikka veskaripeli on lähtökohdiltaan rahtusen eduksi Kiekko-Espoolle, ei asetelma ole pomminvarma.
Lopputulosarvio
Kiekko-Espoon kärkiosaajien ylivertainen taitotaso ja osaaminen yhdistettynä organisaation ja joukkueen tietotaitoon voittamisesta ja yhdessä tiukoissa paikoissa venymisestä puoltavat tulosta selvästi pääkaupunkiseudun suuntaan. Toisaalta Ilves sai HIFK-sarjan voitostaan takuulla rutkasti lisäpontta ja uskoa omaan toimintaansa.
Pitkä paras seitsemästä -systeemin sarja tukee ennakkosuosikin pärjäämistä, vaikka tamperelaiset onnistuvatkin takuulla heittämään espoolaisille kovan haasteen. Kiekko-Espoo etenee Auroraliigan finaaleihin voitoin 4−1.
HPK−Kuortane
Lähtökohdat
HPK voitti runkosarjan neljästä keskinäisestä kohtaamisesta kolme. Suurin joukkueet erottanut maaliero oli kolme osumaa. Kaksikko sijoittui sarjataulukon peräkkäisille sijoille kuuden pisteen erolla toisiinsa, joten asetelma on kutkuttava. Hämeenlinnalaiset ovat materiaalinsa myötä kenties hienoinen ennakkosuosikki, mutta Kuortane on läpi kauden osoittanut olevansa yksi koko sarjan pelitavallisesti sitoutuneimmista poppoista.
Näiden kahden joukkueen kohtaamisessa erityisen lisämausteen tuo potentiaalisesti pitkä, paras seitsemästä -periaatteen sarja. Kun kummallakin joukkueella on selvä pelitapa ja kiekolliset perustavoitteet, sarjan kohtaloon vaikuttaa paljon se, kumpi pystyy toteuttamaan omaa sapluunaansa paremmin − ja kumpi pystyy haavoittamaan toisen suunnitelmia etevämmin ja kenties pakottamaan vastustajan muutoksiin kriittisillä hetkillä.
Pelilliset odotukset
HPK:lla on kokoonpanossaan ehdottomasti taitavampia yksilöitä, oikeita kiekkovirtuooseja. Kuortaneen ryhmä sen sijaan on läpeensä sitkeä, yhteen hiileen puhaltava ja kurinalainen orkesteri, joka ei pelkää ketään eikä mitään. Kylmäksi koneeksi joukkuetta ei voi kuitenkaan luonnehtia, sillä sen verran intensiivisesti se asiaansa suhtautuu.
Vaikka hämeenlinnalaiset ottaisivatkin kiekonhallinnan itselleen suuressa osassa ottelusarjan käänteitä, ei Kuortaneen konsepti siitä hajoa. Joukkue pystyy paineistamaan, pitämään pakkansa tiiviinä ja iskemään vastaan nopeasti. Kuortane taitaa myös pitkät päätyrallit ja käyttää puolustajien siniviivapeliä etevästi edukseen.
Jos HPK pääsee irti vastustajansa prässistä, pystyvät joukkueen huippupelaajat iskemään paikoistaan tarvittavat maalit sarjan voittamiseen. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan sanottua, että piirun ylemmäs sarjataulukossa sijoittunut oranssipaitainen pumppu kykenisi jatkuvasti rullaamaan raikasta peliään läpi kovan Kuortaneen.
Molemmilla ryhmillä on omat ominaispiirteensä, mutta se, mitkä niistä tulevat välieräsarjan aikana kirkkaimmin näkyviksi ja kumman eduksi, on tässä vaiheessa hykerryttävän jännittävä ajatusleikki.
Avainpelaajat
Puhuttaessa taitavista HPK-yksilöstä ensimmäisenä tulevat mieleen tietysti Kiti Seikkula, Barbora Juříčková, Júlia Matejková ja kumppanit. Listaa voisi jatkaa luotettavilla Ella Välikankaalla ja Ines Lukkarilalla. Puolustusta on Heta Seikkulan ollessa sivussa johtanut Mikaela Saukkonen. Kokenutta Jutta Stoltenbergiä ei voi missään nimessä laskea ulos tältä listalta.
On mielenkiintoista nähdä, onko HPK:n teho-osasto oikeasti niin laaja kuin paperilta luetteleminen antaa ymmärtää. Vain neljä pelaajaa teki neljä ottelua kestäneessä TPS-sarjassa yli kaksi tehopistettä. Seikkula painoi tauluun 4+4=8 pistettä, eli keihäänkärki on terävä.
Kuortane on läpi kauden voinut nojata rajussa iskussa olevaan puolustukseensa. Tuuli Tallinen, Aino Krook ja Hannele Tarkiainen ovat mättäneet kovia pisteitä ottelu toisensa jälkeen. Myös Jennika Ojala pelaa isoja minuutteja Tallisen parina, joskin hän on profiililtaan puolustavampi puolustaja − hyvä sellainen.
Hyökkäyksessä Kuortaneella on tähtenä Sofia Kari, joka on vaarallinen aina kentällä ollessaan. Hän on kuitenkin toistaiseksi ollut varsin hiljainen tuloksen puolesta pudotuspeleissä ja muut hyökkääjät Abigail Byskatan, Kerttu Lehmuksen ja Raili Mustosen johdolla ovat nostaneet osakkeitaan. Tämä kehitys lupaa joukkueelle hyvää, sillä aiemmin kaudella hyökkäysosasto on operoinut melko kapealla tulospohjalla.
Maalivahtien asetelma sarjassa on kiehtova. Maajoukkuevahti Anni Keisala kantaa itseoikeutetusti HPK:n ykköstorjujan viittaa, mutta Kuortaneen riveissä Kerttu Kuja-Halkola ja Lilia Huovinen ovat jakaneet vastuun toistaiseksi puoliksi. Keisala ei onnistunut vetämään TPS-sarjaa aivan ykköstasollaan, mutta konkari tuskin jättää välierissä mitään arvailujen varaan. Jatkuuko Kuortaneen tandemveto, vai ottaako jompi kumpi selvän vastuunkantajan roolin?
Lopputulosarvio
Kliseisesti ilmaistuna ja karkeasti yksinkertaistettuna sarjassa on kyse HPK:n taidosta ja Kuortaneen sitkeydestä. Laveammin tarkasteltuna molemmilla joukkueilla on äärimmäisen paljon taitoa riveissään − se vain ilmentyy jään tasolle hyvin eri tavoilla. Kaksikon välisestä sarjasta on lupa odottaa pitkää vääntöä, josta ei käänteitä puutu.
HPK on päässyt nykyisellä rungollaan aivan viime vuosina todella lähelle SM-mitalia, joten Hämeenlinnassa tiedetään, kuinka näillä hetkillä menestytään. Kuortaneen koko kauden tarina on uskomatonta luettavaa. Hienon ja vivahteikkaan kissa ja hiiri -leikin päätteeksi HPK etenee Auroraliigan finaaleihin otteluvoitoin 4−3.
Molemmissa välieräsarjoissa varmasti eteen tulevia pelipäiviä ovat tiistain lisäksi tämän viikon torstai, lauantai ja sunnuntai. Tarvittaessa kamppailuja jatketaan seuraavan viikon keskiviikkona, lauantaina ja sunnuntaina.
