Atlantin divisioonan haastajat: Karu arki koittaa Montréalissa, Sabres asettaa uudet standardit huonoudelle

NHL / Artikkeli
Tim Stützle on Senatorsin uuden tulemisen tärkeimpiä tekijöitä. Jeff Petryn taakka puolestaan kasvaa Canadiensin takalinjoilla.
Kuva © Getty Images
Atlantin divisioonassa haastajilla on kova työ selviytyä pudotuspeleihin – jopa viime kauden finaalijoukkueella. Detroitissa ja Ottawassa kehitystyö alkaa vähitellen tuottaa hedelmää, sen sijaan Buffalossa kriisinappula on lyöty jälleen täysillä pohjaan.

NHL:n viime vuosien alakuloisin seura löytyy Atlantin divisioonasta, jossa Buffalo Sabres yrittää räpeltää alkavan kauden jossain määrin kunnialla läpi kaikkien kriisiensä keskellä. Siinä missä Sabres lähtee jälleen rakentamaan uudestaan, Ottawa Senatorsin ja Detroit Red Wingsin prosessit ovat edenneet siihen vaiheeseen, että sarjan kellarikerros pitäisi jo hyvästellä.

Viime kauden pudotuspelien jättiyllättäjä Montréal Canadiens on finaaleihin pääsystä huolimatta edelleen haastajajoukkue Itäisessä konferenssissa. Viime keväälle ei kannata antaa liian suurta painoarvoa kokonaiskuvan hahmottamisessa, ja kaiken lisäksi Canadiens koki kirveleviä menetyksiä tälle kaudelle. 

Buffalo Sabres – katastrofin synonyymi

Sabresin vuosi 2021 on tyhjentävästi määriteltävissä sanalla fiasko. Joukkue jäi viime kaudella divisioonansa jumboksi ja keräsi tynkärunkosarjasta huolimatta maalieroonsa pakkasta peräti 61 osuman verran.

Voi kuitenkin olla, että olemme nähneet seuran uudesta kärsimysnäytelmästä vasta esinäytöksen, sillä Sabres lähtee uuteen kauteen edellistäkin heikompana ja ilman tärkeintä yksittäistä palastaan Jack Eichelia.

Tapaus Eichel on ollut Sabresia sivuavien keskustelujen ykköspuheenaihe ja seuran alennustilan huipentuma, eikä vielä ole tiedossa, milloin lääkärintarkastuksensa reputtanut tähtipelaaja on taas pelikuntoinen. Viimeisenä hutunkeittona Sabres vielä riisti häneltä kapteeniuden.

Eichelin lisäksi riveistä uupuvat tyytymättömyytensä seuran toimintaan osoittaneet ja muualle kaupatut Sam Reinhart ja Rasmus Ristolainen. Vaihdossa joukkueeseen saapuivat peruspuolustaja Robert Hägg sekä lukuisia varausvuoroja mutta ennen kaikkea ikäkausimaajoukkueissa vahvoin ottein esiintynyt kanadalaismaalivahti Devon Levi.

Kesällä saapui myös Will Butcher, jonka ura on tarponut paikallaan mutta jolla on nähdysti eväät yli 40 pisteen kauteen. Sabres-puolustuksen ongelmat henkilöityvät ykkösnimi Rasmus Dahliniin: parempaan olisi rahkeita, mutta kun ei. Yhdeksi seuran johtotähdeksi kaavailtu Dahlin ei ole onnistunut siirtämään Euroopassa nähtyä dominointia taalajäille, lisäksi aikanaan tehokas kiekollinen puolustaja Colin Miller on kadonnut kuvasta. Mark Pysyk ja Henri Jokiharju sentään puurtavat totutuissa rooleissaan.

Sabresin viimeiset kymmenen vuotta voisi kiteyttää tähän kuvaan.
Kuva © Getty Images

Hyökkäyskin on lähes olematon, sillä ainoa täsmäase Eichelin ollessa sivussa lienee tarkka-ampuja Victor Olofsson. Potentiaalia toki hyökkäyksestä löytyy, ja Kanadan U20-joukkueen kapteenina ihastuttaneesta Dylan Cozensista voi odottaa kauden valopilkkua. Muutaman vuoden takaisella huippulupauksella Casey Mittelstadtilla on käsissään viimeinen mahdollisuus osoittaa kykenevänsä johtavaan rooliin. 

Arttu Ruotsalaisella ja Rasmus Asplundilla on niin ikään saumat nousta urallaan seuraavalle tasolle, ja silmällä pidettäviä nousevia nimiä ovat myös Anders Bjork ja Tage Thompson. Konkarit taasen ovat lähinnä syvyyspelaajia, ja Jeff Skinnerin kohdalla odotetaan enää vain sitä, milloin kallis sopimus ostetaan ulos.

Maalivahtiosaston jättäneet Carter Hutton ja Linus Ullmark korvattiin yksivuotisin minimisopimuksin värvätyillä Craig Andersonilla ja Aaron Dellillä. Dell passitettiin AHL:ään, joten Andersonin aisaparina toimii viime kaudella joukkueessa 13 NHL-ottelua pelannut Dustin Tokarski. Kaksikko on yksi liigan heikoimmista maalivahtitandemeista, ja on melkoisen kuvaavaa, että ykkösvahtina aloittaa jo 40-vuotias Anderson, joka pelasi viime kaudella vain kuudessa ottelussa. Onkin todennäköistä, että Sabres ajaa hiljalleen sisään viime kaudella NHL:ssä debytoinutta Ukko-Pekka Luukkosta.

Kesken viime kauden päävalmentajaksi nostetulla Don Granatolla on käsissään täysin keskeneräinen joukkue – tai savuava raunio. Sabresissa aloitellaan taas uutta uudelleenrakennusta ja pudotuspelitön putki venyy käytännössä varmasti jo 11 vuoden pituiseksi. Täten sille ei pysty lupaamaan tälle kaudelle vähäisintäkään menestystä. Kyyti on jääkylmää alusta asti.

Sabres jää suurella todennäköisyydellä Atlantin divisioonan viimeiseksi.

Detroit Red Wings – Yzerplan jatkaa edistymistään

Detroitissa alkaa seuralegenda Steve Yzermanin kolmas kausi GM:nä, ja Yzerplaniksi kutsuttu ikonisen seuran kunnianpalautus on edistynyt lupaavin askelin. Viime kaudella Red Wings palautti itsensä uskottavaksi NHL-joukkueeksi, mutta siitä huolimatta pudotuspelipaikka jäi vielä kauas ulottumattomiin.

Seuran viime vuosien räpellyksestä huolimatta päävalmentaja Jeff Blashill aloittaa jo seitsemännen perättäisen kautensa punasiipien peräsimessä. Red Wingsissä on selvästi kova luotto Blashilliin, sillä yhdysvaltalaisvalmentaja sai keväällä jatkosopimuksen.

Pelaajiston puolella huomattavimmat muutokset liittyvät pitkäaikaisten Red Wings -konkarien poistumiseen joukkueesta. Valtteri FilppulaDarren HelmLuke Glendening ja Frans Nielsen saivat jatkaa matkaansa, mikä omalla tavallaan symboloi seurassa tapahtuvaa nuorentumista ja parempien aikojen koittamista. 

Red Wingsin kesän tärkein hankinta oli maalivahti Alex Nedeljkovic, joka hieman yllättäen jätti hienon tulokaskauden jälkeen Carolina Hurricanesin. 25-vuotiaasta Nedeljkovicista odotetaan Red Wingsin kauan kaipaamaa pitkäaikaista ykkösvahtia. Nedeljkovicin aisaparina toimii saksalaiskonkari Thomas Greiss, joka on yhä hyvän tason kakkosvahti.

Puolustuksessa katseet kiinnittyvät tällä kaudella saksalaiseen huippulupaukseen Moritz Seideriin. Odotuksia 20-vuotiaan Seiderin kohdalla nostattavat huikea viime kausi SHL:ssä sekä erinomainen MM-turnaus. Nyt häneltä odotetaan vahvaa läpimurtoa NHL:ssä, mitä ei voi pitää viime kausien kehitys huomioiden ihmeenä.

Moritz Seiderista odotetaan Red Wings -puolustuksen pitkäaikaista johtajaa.
Kuva © Getty Images

Yzerman vahvisti kesällä puolustusta New York Islandersista hankitulla Nick Leddyllä, joka todennäköisesti saa ison vastuun. Alakerran ykkösnimi on kuitenkin tšekkiläinen Filip Hronek, joka on erityisesti ylivoimapelissä tärkeä tukipilari. Jämäkkyyttä omaan päähän tuo konkari Marc Staal, joka solmi jatkosopimuksen seuran kanssa.

Red Wingsin hyökkäys on kokenut paljon muutoksia, ja se lähtee kauteen nuorten pelaajien johtamana. Kapteeni Dylan Larkinilta odotetaan selvää parannusta, kun taas keväällä hankittu Jakub Vrána osoittautui erinomaiseksi vahvistukseksi. Vrána tosin menettää ainakin runkosarjan ensimmäisen puolikkaan olkapääleikkauksesta toipuessaan, mikä on ankara takaisku. Tyler Bertuzzi on puolestaan toipunut pelikuntoon, mutta harmia tuottaa hyökkääjän kieltäytyminen koronarokotteesta.

Monilta nuorilta hyökkääjiltä voi odottaa vahvaa kehitystä. Tšekkilaituri Filip Zadina on jo väläytellyt osaamistaan aiemmilla kausilla, kun taas Michael Rasmussenin pitäisi todistaa olevansa luottamuksen arvoinen. Vuoden takainen kärkivaraus Lucas Raymond saanee peliaikaa NHL:ssä, vaikka Red Wingsin perinteitä kunnioittaen hänkin joutunee marinoitumaan AHL:ssä.

Parantuneiden peliesitysten ja nuorten pelaajien kehityksen myötä Red Wingsiltä voi odottaa kohtuullista kautta ja pohjalta nousun jatkumista. Kovatasoisessa divisioonassa pudotuspelipaikka on kuitenkin vielä vaikeasti saavutettavissa.

Red Wings pelaa Atlantin divisioonassa sijoista 6–7.

Montréal Canadiens – paluu maan pinnalle

Canadiensin viime kausi oli kaksijakoinen. Alku oli mainio, mutta esitys runkosarjassa jäi lopulta melko vaisuksi. Joukkue selvisi kuitenkin niukasti pudotuspeleihin, jossa haastajan roolissa pelannut ryhmä eteni sensaatiomaisesti finaaleihin asti, mutta Tampa Bay Lightning oli lopulta selvästi vahvempi.

Uuteen kauteen Canadiens lähtee kuitenkin melko samoista lähtökohdista kuin edelliseen. Menestyksekkäille pudotuspeleille ei voi antaa liikaa painoarvoa, sillä Canadiens joutuu todistamaan tasonsa uudelleen. Lisäksi viime kauden heikosta Pohjoisen divisioonasta saatu etu on nyt mennyttä.

Kesällä ovi kävi molempiin suuntiin. Merkittävimmät muutokset tapahtuivat keskikaistalla. Vastuullisessa puolustavassa roolissa loistanut Phillip Danault lähti vapaana agenttina Los Angeles Kingsiin, ja Jesperi Kotkaniemi sai puolestaan hurjan sopimustarjouksen Carolina Hurricanesilta, johon Canadiens ei vastannut.

GM Marc Bergevin reagoi nopeasti ja hankki Christian Dvorakin Arizona Coyotesista. Vaikka Dvorak on laadukas hankinta ja nuorelta Nick Suzukilta voidaan odottaa suuria, pelipaikan leveys ja suorituskyky on arvoitus.

Laidoilla merkittävimmät lähtijät olivat Tomáš Tatar ja Corey Perry, ja poistuneita tehoja tuotiin paikkaamaan maaliahne Mike Hoffman. Paluun kokoonpanoon tekee viime kauden lopun henkilökohtaisten syiden takia poissa ollut Jonathan Drouin. Näyttävästi NHL-kokoonpanoon murtautuneeseen Cole Caufieldiin kohdistuu isoja odotuksia hyökkäyksen uutena tähtenä. Suomalaiset Joel Armia ja Artturi Lehkonen jatkavat tutuissa rooleissaan alempien ketjujen työmyyrinä.

Cole Caufield on kauden alla yksi vahvimmista suosikeista voittamaan parhaan tulokkaan palkinto Calder Trophy.
Kuva © Getty Images

Vaikka Canadiensin pelaajia ei todennäköisesti nähdä pistepörssissä kärkipaikoilla, maaleja odotetaan laajalta joukolta. Josh Anderson ja Tyler Toffoli pelasivat tehokkaasti viime kaudella, ja samaa odotetaan nytkin. Brendan Gallagherin rooli johtavana pelaajana korostuu, kun kapteeni Shea Weber on sivussa lähtökohtaisesti koko kauden.

Weberin poissaolo muuttaa puolustuksen marssijärjestystä. Viime kausina profiiliaan merkittävästi nostanut Jeff Petry on nyt alakerran selvä johtaja. Finaalivastustaja Lightningista saapuneella David Savardilla on myös tilaisuus ottaa vastuullinen rooli.

Joukkueen puolustus on iso ja ilkeä, mistä pitävät huolen Savardin ohella Joel Edmundson ja Ben Chiarot. Weberin jättämän kiekollisen aukon paikkaajaksi toivotaan nuorta Aleksandr Romanovia, joka väläytteli osaamistaan debyyttikaudellaan.

Maalivahtiosasto on Canadiensin suurin vahvuus ja lähtökohtaisesti se on yksi NHL:n parhaista. Viime kausina runkosarjassa tasoaan hakenut Carey Price oli pudotuspeleissä yllättävän menestyksen kulmakivi. Jake Allen on laadukas tuuraaja, mikä on tärkeää varsinkin kun ikääntyvä Price tarvitsee entistä enemmän lepoa huipputason säilyttämiseksi.

Kesken viime kauden Claude Julienin korvannut Dominique Ducharme sai oikeutetusti palkinnoksi vakituisen päävalmentajapestin seuraavaksi kolmeksi kaudeksi. Asetelma ei ole aivan suotuisa, sillä paineet ovat Montréalin tapaan kovat ja Ducharmen pitäisi todistaa kykynsä nyt myös pitkässä runkosarjassa. Materiaalinsa puolesta Canadiensin pitäisi tavoitella pudotuspelipaikkaa.

Canadiens pelaa Atlantin divisioonassa sijoista 4–5.

Ottawa Senators – nuorison esiinmarssi nostattaa toiveita

Ottawa Senatorsilla ja omistaja Eugene Melnykillä on lupausten lunastamisen aika. Kun joukkue jokunen vuosi sitten revittiin maan tasalle ja kaikki myytäväksi kelpaava kaupattiin, Melnyk lupasi, että kaudesta 2021–2022 alkaen seuraavat viisi vuotta tuovat vertaansa vailla olevaa menestystä.

Tällä hetkellä eniten kengässä hiertää Brady Tkachukin tilanne. Rajoitettu vapaa agentti ei osallistunut harjoitusleirille, sillä jatkosopimusta ei ole syntynyt. Nuorukainen on kannattajien suosikki ja periksiantamattomalla tyylillään valmennuksen mieleen, mutta hänelläkin on vielä paljon kehitettävää pelissään. Silti hän on Senatorsin tärkein hyökkääjä ja potentiaalinen kapteeni.

Kanadan pääkaupungissa on viime vuosina vallinnut sekasorto, mutta Tkachukin tilannetta lukuun ottamatta suunta näyttää kääntyneen parempaan. Suurimmat sekoilut vaikuttavat toistaiseksi jääneen historiaan ja laadukas nuoriso-osasto nostattaa toiveita kirkkaasta tulevaisuudesta. Kärkiketjuihin Senatorsilla on laittaa nuoria lupauksia kuten Tim StützleAlex Formenton ja Josh Norris. Kokeneempaa kaartia edustavat Chris TierneyNick Paul ja Connor Brown.

Puolustuksessa kenties suurin yllätys on Erik Brännström, joka ei näytä mahtuvan kokoonpanoon. Viime kaudella 30 otteluun tehot 2+11 nakutelleen ruotsalaisen potentiaali ei ole kadonnut, mutta sitä ei ole saatu lunastettua käyttöön toivotulla tavalla. Harjoituspelien perusteella Thomas Chabot'n vierellä paikan ykkösparista ottaa Artjom Zub.

Erik Karlssonin lähdöstä saakka puolustuksen johtajaksi soviteltu Chabot on kärsinyt viime kausina hieman pakkiparistaan, joten Zubin kanssa kehityskäyrän pitää kääntyä takaisin ylöspäin. Aivan edellisen kauden tapaan kehäraakkeja pakistoon ei tuotu, mutta vapailta markkinoilta naarattiin Michael Del Zotto ja hyökkääjä Jevgeni Dadonovista saapui vastineena Nick Holden.

Brady Tkachuk seurannee kauden alun kotisohvalta vaikeiden sopimusneuvottelujen takia.
Brady Tkachuk seurannee kauden alun kotisohvalta vaikeiden sopimusneuvottelujen takia.
Kuva © Getty Images

Hyökkääjä Drake Batherson kirjoitti nimensä kuuden vuoden sopimukseen ja häneen kohdistuvat isot odotukset lupaavan kauden jäljiltä. Muita pidempiä kiinnityksiä ovat hyökkääjä Colin White, puolustaja Nikita Zaitsev ja maalivahti Matt Murray, jotka kaikki vaikuttavat peliesityksiinsä ja palkkaansa nähden riippakiviltä.

Maalivahtiosasto on täysi kysymysmerkki, mikä jarruttaa Senatorsin lupaavaa nousua. Epävarman Murrayn takana vuoroaan odottavat ruotsalaiset Anton Forsberg ja hyviä otteita vähissä peleissään osoittanut nuori Filip Gustavsson

Valmennusvastuussa jatkaa kolmannelle kaudelleen D.J. Smith, jonka alaisuudessa Senators on esiintynyt ailahtelevasti ja usein melko heikosti. Osansa tässä on ollut pelaajamateriaalilla, ja etenkin viime kaudella otteet paranivat loppua kohti, kun alisuorittaneiden konkarien tilalle otettiin nuoria todistamaan kykyjään.

Oli Tkachuk mukana kauden alkaessa tai ei, ihmeisiin Senators ei kykene. Jotta pudotuspeleistä voisi puhua tosissaan, joukkue tarvitsisi aitoja vahvistuksia. Nuorisolta löytyy lahjakkuutta, mutta kaikkien onnistuminen ja nouseminen huipputasolleen yhtä aikaa ei ole realismia. 

Senators pelaa Atlantin divisioonassa sijoista 6–7.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös