Tällä hetkellä tauolla oleva NHL-kausi näyttää jäävän kesken. Edellinen vajaa kausi Pohjois-Amerikassa oli 2012–13, kun työsulun vuoksi kausi käynnistyi vasta tammikuussa. Mestaruus sen sijaan jäi ratkomatta keväällä 2005, kun koko kausi jäi välistä samaisesta syystä.
Työsulkuun johtivat riidat esimerkiksi palkkakaton käyttöönotosta, jota pelaajayhdistys vastusti. Sopua haettiin pitkälle vuodenvaihteen yli, mutta lopulta ilmoitus koko kauden jättämisestä väliin tuli helmikuussa 2005.
Pelaamattoman kauden ohella ykköspuheenaiheena oli tuleva varaustilaisuus ja erityisesti yksi pelaaja. Sidney Crosby oli pelaaja, josta oli kohistu jo useamman vuoden ajan. Hän oli päivänselvä varaustilaisuuden ykkösnimi, jonka jokainen seura halusi itselleen.
Samalla, kun NHL:ssä riideltiin siitä, pelataanko kaudella ollenkaan, nuori Crosby hurmasi QMJHL:n Rimouski Océanicissa iskien 62 otteluun 168 tehopistettä. Pistetehtailu johti sarjan pistepörssin voittoon 52 tehopisteen erolla joukkuekaveri Dany Roussiniin.
Tuolloin 17-vuotias Crosby säväytti myös alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa, kun Kanada katkaisi kolmen vuoden mittaisen hopeaputkensa kaatamalla loppuottelussa Venäjän. Toiset nuorten MM-kisansa pelannut Crosby iski yhteensä yhdeksän tehopistettä ja oli kisojen seitsemänneksi tehokkain pelaaja.
Erityisen huomion kauden alla sai myös vuotta aiemmin varatuksi tullut Aleksandr Ovetškin, joka odotteli NHL-debyyttiään. Venäläishyökkääjä iski samaisissa nuorten MM-kisoissa 11 tehopistettä ollen pistepörssin kolmas. Maalipörssin voiton hän jakoi Jeff Carterin ja Rostislav Oleszin kanssa, kun kolmikko iski seitsemän maalia mieheen.
Venäläinen maalintekijä oli se, joka esiintyi puheissa Crosbyn rinnalla. Ovetškin oli päätynyt vuotta aiemmin Washington Capitalsiin, ja siitä joukkueesta, joka Crosbyn saa, oli tulossa luonnollisesti suuri kiistakumppani kotkapaidoille.
Lopulta ykkösvaraajan paikasta olivat taistelemassa Mighty Ducks of Anaheim ja Pittsburgh Penguins. Kuten nykyään tiedämme, onni suosi jälkimmäistä.
Jo aiemman kahden vuoden varaukset Marc-Andre Fléuryn ja Jevgeni Malkinin muodossa olivat loistavia kiinnityksiä Pensille, mutta Crosbyn saaminen oli aivan toisen luokan kiinnitys. Valtavan pelillisen arvonsa lisäksi Crosbylla oli huima markkina-arvo, jolla oli mittaamaton merkitys talousvaikeuksissa rypeneelle pingviinilaumalle, sillä hän oli koko liigan tuleva keulakuva.
Pingviinilaumalle, jonka olemassaolo oli vastikään pelastunut Mario Lemieux'n ja sijoittajajoukkion ansiosta.
2000-luvun alku oli ollut Pennsylvanian keltamustalla puolella karmea, mutta nyt perusta oli valettu uudelle tulemiselle.
Entä jos Crosbyn vierellä olisikin ollut Teemu Selänne?
Koska kesän varaustilaisuuden varausjärjestystä ei voitu rakentaa kauden menestyksen ympärille, varausjärjestys piti ratkoa toisella tavalla. Päädyttiin koko sarjan levyiseen varausvuoroarvontaan, jota myös nykyään käytetään ratkomaan 15 pudotuspelien ulkopuolelle jääneen joukkueen varausjärjestys.
Kuten nykyäänkin, eri joukkueilla oli eri todennäköisyydet ykkösvaraukselle. Todennäköisyyslaskennassa huomioon otettiin jokaisen joukkueen neljän edellisen kauden ykkösvarausten määrä sekä selviytymiset pudotuspeleihin kolmelta edelliseltä kaudelta. Joukkueet, jotka eivät olleet päässeet kertaakaan pudotuspeleihin tai varanneet ensimmäisenä, saivat kolme palloa. Jos vain toinen ehdoista täyttyi, arpajaisiin sai kaksi palloa. Muissa tapauksissa joukkueen summaksi jäi yksi pallo.
Penguins oli toki varannut kaksi vuotta aiemmin ensimmäisenä, mutta varausvuoro oli hankittu vaihtokaupassa Florida Panthersilta. Näin ollen Fleuryn varaaminen ei estänyt Pensiä saamasta kolmea palloa.
Lopulta neljä joukkuetta sai kolme palloa, kymmenen joukkuetta kaksi palloa ja loput yhden pallon. Kolmen pallon joukkueilla oli siis 6,25 prosenttiyksikön todennäköisyys varata ensimmäisenä.
Todennäköisyys oli verrattain pieni verrattuna esimerkiksi siihen, että nykyään NHL:ssä viimeiseksi jäävä joukkue varaa ensimmäisenä 18 prosenttiyksikön todennäköisyydellä. Nykyään kuuden prosentin todennäköisyyden ykkösvaraukseen saa kahdeksanneksi viimeiseksi jäänyt joukkue.
Varaustilaisuuden järjestys arvottiin siten, että ensin kerrottiin sijalla 30 varaava joukkue, josta yksi kerrallaan koko kierroksen järjestys selvisi.
Toisen varausvuoron saanut Mighty Ducks of Anaheim varasi lopulta Bobby Ryanin.
Ajatusleikki: Miltä olisikaan näyttänyt Crosbyn ja Teemu Selänteen tutkapari, jos arpaonni olisikin suosinut ankkapaitoja? Selänne palasi juuri kesällä 2005 Anaheimiin.
Kolme joukkuetta jossittelee, huippuvahteja yllinkyllin
Kärkikolmikon täydensi Jack Johnson, joka ei kuitenkaan pelannut otteluakaan hänet varanneessa Carolina Hurricanesissa ennen siirtymistä Los Angeles Kingsiin. Muita merkittäviä kenttäpelaajia olivat esimerkiksi Anze Kopitar, James Neal ja Paul Stastny.
Myöhemmillä kierroksilla Penguins nappasi myös toisen mielenkiintoisen nimen riveihinsä, kun kolmas kierros alkoi Kris Letangin varaamisella.
Jälkikäteen vuoden 2005 varaustilaisuus muistetaan myös huippuvahtien määrästä, kun varaustilaisuudessa huudetuksi tulivat niin Carey Price, Tuukka Rask, Jonathan Quick kuin myös Ben Bishop.
Penguinsin lisäksi kolme muuta kolme palloa arvontaan saanutta joukkuetta olivat New York Rangers, Buffalo Sabres ja Columbus Blue Jackets. Crosbysta haaveilleen kolmikon haaviin ensimmäiseltä kierrokselta tarttuivat Marek Zagrapan, Gilbert Brule ja Marc Staal.
Tasapäiset mahdollisuudet Penguinsin kanssa ja saalis on tämä. Vaikka Staal onkin pelannut komean uran Rangersissa, koko kolmikko voi todeta, etteivät nallekarkit aina mene tasan.