Analyytikon aamukahvit: Vegasin onneton osumatarkkuus päättyy vielä, mutta Wild paransi asemiaan jo hillitsemällä juoksujaan

NHL / Artikkeli
Kirill Kaprizov juoksi turhaan.
Kuva © Getty Images
Minnesota Wild yllätti pudotuspelien avausottelussaan ennakkosuosikkina sarjaan lähteneen Vegas Golden Knightsin. Jatkoaika analysoi sarjan asetelmia avauspelin keskeisten tapahtumien perusteella.

Minnesota Wild voitti pudotuspelisarjansa avausottelussa Vegas Golden Knightsin jatkoajalla lukemin 1−0. Ottelun maaliodottaman vei Vegas lukemin 3.11-2.28 (lähde: Evolving Hockey). Laukaisuyritykset kirjattiin Vegasille 81-47. Voittomaalin teki jatkoajalla Joel Eriksson Ek ajassa 86.40. Sarjan toinen ottelu pelataan varhain keskiviikkoaamuna alkaen kello 5.

Wild aloitti ottelun riskialttiilla pelitavalla, joka toimi sen tappioksi

Wild pelasi avauserän selkeällä sapluunalla. Kiekkoa pyrittiin nostamaan heti riiston jälkeen eteenpäin suuntautuvalla rynnistyksellä. Yleensä kaksi miestä luisteli nopeasti kiekon kanssa ylöspäin ja kolmas tuli perässä. Tästä kiekko pelattiin usein päätyyn, missä se pyrittiin pitämään pienessä vauhdissa kolmannen pelaajan hiipiessä maalinedustalle perässä. Selkeä sapluuna ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että se olisi tuottanut tulosta. Vauhti oli sen vahvuuksiin sopiva ase, muttei juuri auttanut Vegasin kypsiä ja tarkkoja puolustajia vastaan. Suurin osa päätyyn asti saaduista hyökkäyksistä päättyi nopeasti ja pelattiin tarkasti pois.

Wildin nopeita hyökkäyksiä pyrittiin käynnistämään pitkien pelinavauksien ja viisikon venyttämisen lisäksi siten, että Wildin blokkaustoiminta Vegasin puolustajia vastaan oli sen PAPP:ssa hyvin aggressiivista. Kaksi pelaajaa seurasi lähellä voimakkaasti viivaa, ja kolmas oli vielä apuna niiden alla. Tyyli sai aikaan kiekonriistoja, muttei merkittävästi. Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana Wild ja Vegas olivat runkosarjassa kaksi ahkerimmin blokannutta joukkuetta.

Vegasin erinomainen keskikaistan puolustaminen tekee hyökkäämisestä vaikeaa

Kahden joukkueen välisessä pelaamisessa ei ole syytä väheksyä toisen joukkueen merkitystä. Omat hankaluutensa Wildin hyökkäyksien rakenteluun teki Vegasin erinomainen keskikaistan pelaaminen. Hyökkäyspäässä se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen ja toinen karvaaja saavat jatkuvasti luotua painetta peliä nurkasta avaavaan Wildin pelaajaan. Tällä saadaan etenkin ristiin avaamista pelattua täysin pois. Vaihtoehtoja jää kaksi: toiselle pakille pelaaminen päädyn kautta, mutta siinä vaihtoehdossa Vegasin karvaajat ehtivät kaartaa uudestaan peittämään syöttösuuntia. Toinen vaihtoehto on jalalla nosto tai samaan laitaan avaaminen, mutta siinä Vegasin pelaajat ehtivät keskialueelle mennessä lyömään myös painetta Wildin pelaajaan.

Vankka keskikaistan "suhaaminen" toimii myös sen oman hyökkäyspelin eduksi. Keskikaistalla on jatkuvasti tarjolla joku, joka tarjoaa nopean syöttösuunnan riiston laidassa saavalle oman joukkueen puolustajalle tai hyökkääjälle.

Pelin rytmittämisellä peliin mukaan

Avauspelin kolmanteen erään Wild näytti lisäävään kiekkokontrollinsa määrää. Sen kiekkovalmiit puolustajat kiekottelivat enemmän poikittaen, keskialueelta ja omalta siniviivalta kiekkoa palautettiin myös taaksepäin, ja sen hyökkääjät hakivat poikittaisluistelullakin keskialueelta enemmän tilaa syöttöpaikoille.

Siirtokiekkojen määrä väheni, ja Wild sai myös kuljetettua kiekkoa enemmän hyökkäysalueelle. Siellä sen vikkeläjalkaisilta pelaajilta löytyi mukavasti juonikkuutta, joihin sisältyivät myös puolustajien nousut ja paikanvaihdot. Wild käytti jalkojensa lisäksi myös päätään, ja tämä paransi sen pelaamista.

Johtopäätös: Knights yhä suosikki

Parantuneesta pelaamisesta huolimatta ottelusarjan suosikki on edelleen Vegas Golden Knights. Sen pelaaminen on jämerää ja toisteista molempiin suuntiin. Kaksinkamppailuissa se on vahvempi Wildin vikkeliä jalkoja vastaan. Wildilla oli vaikeuksia 

Wild tarvitsi avausottelun voittoon kuitenkin valtavan hyvän suorituksen sen maalivahdiltaan Cam Talbotilta, joka torjui pelissä peräti 42 kertaa. Runkosarjassa Talbot oli vähintään kymmenen ottelua pelanneista maalivahdeista vasta 45. paras, kun verrataan maaliodottamaa päästettyihin maaleihin. Mikäli Talbotin taso siis sarjan aikana hiipuu lähemmäs hänen runkosarjatasoaan, eivät vastaavat suoritukset ole todennäköisiä.

Toisessa ottelussa on kuitenkin erityisen kiinnostavaa seurata, malttaako ja kykeneekö Wild tällä kertaa rytmittämään ja määrittämään pelin virtausta enemmän alusta asti. Mikäli kykenee, paranevat myös sen todennäköisyydet toisen pelin voittamiseen.

» Lähetä palautetta toimitukselle