Analyytikon aamukahvit: Tilastojen perusteella Leafs oli Canadiensia vahvempi ja joukkueen räjäyttäminen olisi panikointia − pahimmat hudit toimiston puolella

NHL / Artikkeli
Leafs konttasi jälleen pudotuspelien avauskierroksella.
Kuva © Getty Images
Toronto Maple Leafs lähti jälleen nopealle kesälomalle. Panikointiin ei ole perusteita, mutta heikkouksia ja parannettavia osa-alueita löytyy. Jatkoaika niputti Canadiens-sarjan numerot ja vilkaisee seuran onnistumisia ja epäonnistumisia sekä arvioi kesän aikana tehtäviä muutoksia.

Montreal Canadiens kukisti Toronto Maple Leafsin ensimmäisen kierroksen ottelusarjan seitsemännessä ottelussa lukemin 3−1 ja vei ottelusarjan nimiinsä voitoin 4−3. Leafsin onneton putki pudotuspeleissä sai jatkoa, sillä se ei ole voittanut ottelusarjaa sitten vuoden 2004.

Sarjojen katkaisupeleissä joukkueella on nyt kahdeksan perättäisen tappion putki. Jatkoaika arvioi sarjaa ja Maple Leafsin tulevaisuudennäkymiä sekä kesän mahdollisia muutoksia. Leafsissa joudutaan ahkeroimaan kesällä, mutta miten?

Pelillisesti parannettavaa

Maple Leafsin pelaamisessa oli viime kaudella ja oli tällä kaudella aukkoja. Kaudella 2019−20 Leafs pelasi hurlumhei-kiekkoa, jossa paikkoja syntyi runsaasti molempiin päihin, ja pudotuspeleissä pelit pysähtyivät kurinalaisella viisikkopelillä taistelleeseen Columbus Blue Jacketsiin. Kausi 2020−21 käynnistyi samaan tyyliin, mutta edistyneiden tilastojen todistamana joukkue sai tasakentällisin tiivistettyä puolustustaan, kun maaliodottamaa onnistuttiin haukkaamaan 0.35 maalia per ottelu hyökkäyksen pysyessä samalla tasolla.

Leafs lähti ottelusarjaan Canadiensia vastaan vedonlyöntitoimistojen todennäköisyyksissä noin 70-prosenttisena suosikkina. Sitä se myös maalilukujen takana olevien numeroiden takana oli. Leafs loi kaikissa otteluissa enemmän maaliodottamaa kuin Canadiens, mutta tällä kertaa suoritus ei riittänyt jatkoonpääsyyn.

Leafsilla oli tälläkin kertaa vaikeuksia hyökkäysten tukitoimien, viisikon venyttämisen ja äärimmäiseen taitotasoon luottamisen kanssa − viimeksi mainitun nostaessa vaaraa pelin kääntämiselle. Pitkitetyt syötöt ja paineen alla hyökkääminen eivät olleet sen pelaamisen laatua nostava seikka. Lisäksi sen hyökkääjät ajoivat kolmisin ajoittain liian syvälle altistaen itsensä vaarallisille vastahyökkäyksille.

Hyökkäys tuotti kyllä paikkoja. Viimeistelyn laatua söi se, että etupainoisesta hyökkäyksestä yksi tähdistä (John Tavares) loukkaantui ja putosi pelistä, ja kun Mitch Marnerin ja Auston Matthewsin maalinteko tökki, ei tukijoukoista löytynyt riittävästi paikkaajia.

Tätä kaikkea pitää tarkastella tietyllä varauksella. On toistettava, että pelillisistä heikkouksistaan huolimatta Leafs loi joka ottelussa enemmän maaliodottamaa kuin Canadiens. Sitä ei saa unohtaa miettiessä joukkueenrakentamisen jatkoa. Huolellisuus, kurinalaisuus, vielä parempi maalivahti ja puhdas onni käänsivät kuitenkin sarjan Canadiensin voitoksi.

Leafsin nykyisen miehistön merkittävimmät vahvuudet ja heikkoudet

Pelaajiston osalta joukkueen merkittävimpiä heikkouksia on hyvin vaikea nimetä. Käytännössä puutteita on vain potentiaalin osalta, kun etupainotteisen joukkueen munat ovat kärkikoreissa ja alempia ketjuja täytetään useammilla veteraaneilla. Näiden onnistuessakin on osa jatkuvuudesta syöty, kun perustason parantamisen sijaan suunta vetää alaspäin.

Joukkueen menestystä hihkuessa seura on syönyt osan potentiaalistaan kauppaamalla kahden ensimmäisen kierroksen varauksia peräkkäisinä kausina Brian Boyleen, Tomas Plekaneciin, Jake Muzziniin ja tällä kaudella Nick Folignoon. Näistä vain Muzzinin jatkosopimuksineen voidaan sanoa onnistuneen.

Samaan aikaan varaaminen on vaikuttanut Leafsin tekemiseen heikosti. Viimeisten viiden varaustilaisuuden poiminnoista on Matthewsin jälkeen eniten pelejä pelannut 37 ottelun Rasmus Sandin. Carl Grunsdtrömin 75 ottelua on pelattu Los Angeles Kingsissä pelaajakaupan jälkeen.

Sandin ja Nick Robertson saattavat olla ensi kauden miehistössä vakiokokoonpanoa, minkä lisäksi Timothy Liljegren havittelee hiljalleen paikkaa NHL:stä, mutta lukuisten muiden kohdalla tulevaisuus taalaliigassa on mennyt tai täysin auki. Se vähentää luontaista kilpailua pelipaikoilla, jotka on pakko täyttää Alex Galchenyukin kaltaisilla entisillä lupauksilla.

Pitääkö Marner kaupata?

Joukkueen ja koko NHL:n kalleimpiin pelaajiin kuuluva Mitch Marner jäi maaleitta pudotuspeleissä toista kertaa peräkkäin. Vuosi sitten viisi ottelua tuottivat 0+4 ja nyt seitsemän ottelua saman verran. Alisuorittiko Marner? Kyllä. Voidaanko puhua flopista? Miksipäs ei. Pitääkö Marner kaupata?

Perusteita tälle pitäisi keksiä väkisin, eivätkä numerot kerro samaa kuin tappion herättämät tunteet. Tarinallistetussa muodossa voidaan sanoa, että Marner piiputti ratkaisevilla hetkillä, maila tärisi, tai kasetti ei kestänyt. Kovien paineiden vaikutusta ratkaisevien hetkien suorittamiseen ei pidä aliarvioida, mutta siitä huolimatta Marner oli sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä erittäin hyödyllinen joukkueelleen.

Ottelusarjan vaaralliset maalipaikat kirjattiin Marnerin ollessa tasakentällisin kaukalossa Leafsille 25−12. Laukaisuhallinta oli lähes 55-prosenttista. Täysosuma ja joukkueen tason nostaminen ratkaisupeleissä puuttuvat vielä. Marnerin ikä huomioiden täysosumaa ovat pudotuspeleissä kuitenkin odottaneet lukuisat supertähdet myös ennen häntä. Ikää tarkastellen on myös todennäköisempää, että Tavaresin sopimus käy aiemmin joukkueelle rasitteeksi.

Marnerin merkittävän palkkasumman voisi ihanteellisessa tilanteessa jakaa paremmin kahden pelaajan välillä. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että mikään pelaajakauppa tuottaisi Leafsille yhtä tehokasta vastinetta kuin Marner itse on.

Johtopäätös: hienosäätöä, ei dynamiittia

Intohimoisen kiekkokaupungin polttopisteessä Maple Leafs -GM Kyle Dubasilta odotetaan kesän aikana kovia liikkeitä, jotka luovat uskoa flopin välttämiseen ensi kaudella. Dramaattisinta, mitä Leafsille pelin perusteella voisi suositella, on valmennuksen kierrättäminen pää- tai apuvalmentajien osalta. Viisikkopelin rakenteissa on ongelmia, jotka ilmenevät varsinkin sitkeimpiä trap-joukkueita vastaan pelatessa. Tässä Sheldon Keefen valmennusryhmän tulee jatkaa pelin kehittämistä tai valmennusta on vaihdettava.

Vapaiden agenttien suhteen merkittävimmät ongelmat liittyvät Zach Hymanin jatkosopimuksen neuvotteluun. 2,25 miljoonan dollarin vuosikohtaiseen sopimukseen on selvät korotuspaineet, mutta palkka ei saisi nousta liikaa palkkakaton alla pyristellessä. Tätä asiaa helpottaa Fredrik Andersenin sopimuksen päättyminen ja Jack Campbellin onnistuminen.

Andersen lukeutui vuosia joukkueen parhaisiin pelaajiin, mutta Campbell lunasti tämän kauden näytöillään paikan kiistattomana ykkösenä. Canadiensia vastaan Campbell ei ollut Carey Pricen tasolla, mutta vaikka sarjan loppupään ottelut eivät olleet hänen vahvimpiaan, olisi perusteetonta hakea väkisin uutta ykkösvahtia tänä kesänä Campbellin ollessa vielä ensi kauden 1,65 miljoonan dollarin vuositaksalla.

Samaa voi sanoa puolustuksesta. Ihannemaailmassa takalinjoilta löytyisi yksikin häikäisevä supertähti, mutta toisaalta pakisto on yhä hinta-laatusuhteeltaan osaava ja monipuolinen. Keskeisten palasten vaihtaminen toiseen olisi lähinnä onnenkauppaa, joka saattaisi myös heikentää. Ensisijaisesti parannusten pitää tulla kiekolliseen peliin ja paineen alla pelaamiseen, ja se onnistunee sisältäpäin Sandinin kehittyessä. Myös Travis Dermott on yhä käypä ja kehittyvä vaihtoehto takalinjoille ja Liljegren puskee ylöspäin.

Veteraanipelaajien suhteen Dubasin kannattaa pitää päänsä kylmänä ja uskaltaa myös sanoa hyvästi. Joe Thornton ja Jason Spezza operoivat lähes minimipalkalla kohtalaisesti, mutta ensisijaisen tärkeää seuralle olisi saada ajettua nuorempaa voimaa sisään vakiokokoonpanoon. Kun Thorntonin ja Spezzan lisäksi kokoonpanossa olivat nyt myös Nick Foligno ja Wayne Simmonds, on todettava junan puksuttavan ainakin suurimman osan kohdalla eteenpäin.

On riskialtista odottaa lukuisten nuorten tekevän läpimurtonsa yhden kauden aikana kiireellä, ja hyökkäykseen farmissa on vähemmän valmiita vaihtoehtoja, mutta siivun enemmän nuorta verta pelaajisto kaipaa − lisää tulivoimaa kärkimiesten taakse. Ehkä sitten kierrättämällä osalle paikoista muita veteraaneja vapailta markkinoilta.

Keitä tilalle jatkossa?

Hyökkäyksestä veteraanien pelipaikkoja ovat tulevilla kausilla viemässä Robertsonin ohella huhtikuussa tulokassopimuksen tehnyt Rodion Amirov ja Nick Abruzzese. Kaksikosta ensimmäinen totuttelee todennäköisesti Pohjois-Amerikan vauhtiin ensin farmissa ja jälkimmäinen vielä yliopistokiekossa.

Tulevan kesän varaustilaisuudessa Leafsilla on vain kolme varausoikeutta. On mahdollista, että Dubas aiempien vuosien tapaan kauppaa vuoroaan useampaa alempana olevaa vuoroa vastaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle