Analyytikon aamukahvit: Tilanteita laadukkaammin tunnistava Olli Jokisen Jukurit on edelleen inhottava vastustaja

LIIGA / Artikkeli
Jukurit on tehnyt 24 maalia.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti
Toista kautta Jukureita valmentava Olli Jokinen on ajanut kuluneella kaudella tiettyjä muutoksia joukkueen pelaamiseen sisään, mikä lupaa hyvää jatkoa ajatellen.

Sarjataulukossa kuudennella sijalla majaileva Jukurit on aloittanut toisen kautensa Olli Jokisen alaisuudessa tuloksellisesti varsin hyvin. Pelillisellä puolella jotkin asiat toimivat ja joissain on luonnollista viilaamista, mutta yksi fundamentaalinen muutos sarvipäiden pelaamiseen on tullut. Se on selvästi laadukkaampi tilanteiden tunnistaminen viisikkona.

Päävalmentaja Jokinen niputtikin torstain Pelicans-ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa hyvin eron tämän hetken Jukurien ja viime kauden Jukurien välille.

– Kyllä meillä on iso tahtotila ollut tähän vuoteen, että me pystyttäisiin pelaamaan kiekon kanssa paljon enemmän ja nimenomaan tunnistaa niitä tilanteita, milloin mennään nopeasti ja milloin ei.

Tästä on nimenomaan kyse. Ja toisaalta kun Jukurit on tunnistanut tilanteita paremmin, niin ennestäänkin vahvat osa-alueet ovat toimineet entistä paremmin. Viime kauden ja osin kuluneen kauden allakin Jukureita vaivasi se, että vahvuudet muuttuivat heikkouksiksi, kun niitä pelattiin kategorisesti eikä sen mukaan, mitä peli kulloinkin pyysi.

Avauspelaaminen

Jukurit tunnetaan aktiivisena joukkueena, joka kääntää kiekollisena peliä nopeasti pystyyn, mikä kieltämättä on yksi joukkueen vahvuuksista. Esimerkiksi torstain Pelicans-pelissä sarvipäät loi neljä maalipaikkaa suorista hyökkäyksistä, ja näistä kaksi päättyi maaliin.

Avauspelaamiseen on kuitenkin tuotu muitakin ulottuvuuksia kuin ylöspäin pelaaminen. Tämän hetken Jukureilla on selvä pyrkimys vaihtaa kiekolla, kontrolloida pelivälinettä ja hallita myös sitä kautta pelin virtausta.

Juhamatti Aaltonen kantaa Jukurien kultakypärää.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Viime kaudelta tutut NHL-tyyppiset viivelähdöt, missä puolustaja lämää kiekon keskialueelle toivotaan toivotaan -hengessä on jäänyt unholaan. Nyt koko viisikko hakee alhaalta ja peliä lähdetään avaamaan rintamana. Jukurien kontrollilähdöissä puolustajat lähtevät usein nostamaan pelin ja pelaavat päätykiekon, johon hyökkääjät kirmaavat perään.

Kaksivaiheisuus kiekottomana

Toinen kiistaton vahvuus, millä Jukurit aiheutti viime kaudella vastustajalle harmaita hiuksia oli prässipelaaminen. Ja se toimii yhä. Kun kahdesta kolmeen Jukurit-hyökkääjää painaa päälle, ei vastustajan puolustajilla ole yleensä liiemmin aikaa operoida kiekon kanssa.

Ongelma prässipelaamisen kanssa on ollut ensinnäkin siihen pyrkiminen liian kaukaa ja toisaalta paineistavien ja varmistavien pelaajien välinen etäisyys toisiinsa nähden. Jukurit on saattanut paineistaa siten, että vastustaja on yksinkertaisella syöttöketjulla ohittanut kaksi tai kolme pelaajaa ja saanut käytännössä ilmaiseksi tasa- tai ylivoimaisen hyökkäyksen.

Tällä hetkellä kaksivaiheisuus toimii huomattavasti laadukkaammin ja viisikko tunnistaa kiekottomana, milloin mennä ja milloin pelataan keskialueen ohjauspeli. Tosin sekin on hieman erilainen verrattuna moneen muuhun Liiga-seuraan.

Jukurien trap-muodostelma vaihtelee jonkin verran riippuen pelaako Jokisen ryhmä tolppatrapin vai hieman alempaa, mutta yhtä kaikki se on usein 2-3-muodostelmassa perinteisemmän 1-2-2- tai 3-2-muodostelman sijasta. Kahden hyökkääjän kärki ikään kuin kärkkyy koko ajan paikkaa, jos vastustajalle sattuu esimerkiksi heikko syöttö, mihin iskeä.

Tätä kautta Jukurit on esimerkiksi pakottanut vastapuolen pelaamaan pitkän kiekon, kun kiekon kanssa on tullut kiire.

Viilattavaa hyökkäyspelaamisessa ja maalinsuulla

Kehitettävää Jukureilla on muun muassa hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa, joka ei tällä hetkellä tuota järin paljoa maalipaikkoja. Useasti viivatoimituksiin päättyvät päätypelit eivät ole tuottaneet vastustajille suuria haasteita. Ylipäätään Jukureilla on ollut haasteita pysyä pitkiä aikoja kiekossa yhtäjaksoisesti hyökkäyspäässä.

Omalla alueella Jukurit pelaa yksi vastaan yksi -sapluunalla melko laadukkaasti, ja joukkue on pystynyt pitämään vastustajan luomat maalipaikat sitä kautta maltillisina. Kysymysmerkki omissa löytyykin puolustuspelin sijaan maalinsuulta.

Ykkösvahdiksi hankitun Frans Tuohimaan tilastot eivät mairittele kuuden pelatun ottelun jälkeen. Torjuntaprosentti on 85,61 ja päästettyjen maalien keskiarvo on 3,35. Tandemin toinen osapuoli, 25-vuotias Karolus Kaarlehto on vuorostaan pelannut kaksi ottelua, joista toinen oli nollapeli.

Varsinaista maalivahtikriisiä en lähde tässä vielä maalailemaan, mutta selvää on, että Tuohimaan on nostettava roimasti tasoaan jatkoa ajatellen.

» Lähetä palautetta toimitukselle