Analyytikon aamukahvit: Puolustus esiintyi jämäkästi, mutta Suomen hampaattomat päätypelit jättivät toivomisen varaa

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Kuva © Tiia Mahkonen

Suomen Nuoret Leijonat kukisti avausottelussaan Saksan lukemin 3−1. Ottelun laukaukset kirjattiin Saksalle 24−22. Saksa teki ainoan maalinsa ylivoimalla ja Suomi kaikki kolme tasakentällisin. Jatkoaika analysoi ottelua ja Suomen pelaamista ensisijaisesti tasakentällisin pelaamisen kautta.

Jämäkkää puolustamista

Suomen pelaamisessa positiivisinta oli jämäkkä puolustaminen sekä keskikaistalla että kiekon kanssa. Saksan paikat jäivät kokonaisuutena todella vähiin. 24 laukauksesta vain viisi mahtui parhaalle sektorille. Saksalla oli sinne hyvin vähän asiaa, vaikka se kykenikin ajoittain rakentamaan kiekolla ja rikkomaan Suomen peliä. Saksan hallintajaksot jäivät kokonaisuutena näennäiseksi. Tätä auttoi myös mukavasti toiminut passiivinen 1-2-2-trap, joka asettui leveämmäksi silloin kun Saksa yritti läpi puolenvaihdolla.

Viiveellä liikkeelle kahden erän ajan

Kahden erän ajan Suomi pyrki pitämään kiekkoa maltillisesti ja otti viivelähtöjä nopeita enemmän. Etenkin toisessa erässä Suomi rytmitti peliä noin kahdella viivelähdöllä yhtä nopeaa kohden. Suomi kiekotteli välillä näyttävästi Saksan trapista läpi. Erä oli samalla Suomen paras. Laadukkaita maalipaikkoja Suomi sai toisessa erässä tasakentällisin enemmän kuin kahdessa muussa erässä yhteensä.

Saksa teki ainoan maalinsa kyseisessä erässä, muttei päässyt kuin kerran laukomaan ykkössektorilta maalin läheisyydessä koko erän aikana, ja tämä ei ollut maaliin johtanut laukaus.

Kolmannessa erässä Suomi lähti toistuvasti nopeammin liikkeelle. Nopeita lähtöjä oli erässä kaksi yhtä viivelähtöä kohden. Mukaan mahtui useita hyökkäyksiä, joissa Suomen pelaaja kuskasi kiekkoa ja kaksi hyökkääjää joutui hidastamaan tai seisomaan keskialueella, eivätkä tilanteet johtaneet laadukkaisiin hyökkäysalueelle pääsemisiin.

Siirtokiekot hampaattomia, hyökkäyspäässä toivomisen varaa

Suomen hyökkäysalueen peli ei ollut Saksaa vastaan kaikilta osin erityisen vakuuttavaa. Toisessa erässä maalipaikkoja syntyi kokonaisuutena mukavasti, mutta läpi ottelun se veti lyhempää kortta siirtokiekoissa ja päädyn hyökkäyspelaamisessa. Hyökkääjät löysivät hyökkäystä rakentaessa toisiaan, mutta päätyyn ja päädyssä pelattiin hyökkäysalueen kuvioissa myös kiekkoja, joihin kukaan ei ollut menossa. Puolustajat olivat passiivisia pintsaamisen suhteen. Kiekkoa ei päästy vyöryttelemään. Puolustajien luoma uhka oli enemmän kykyä ampia "trafiikin" läpi. Tästä on tietysti annettava kehuja myös Saksan PAPP:ille.

Saksan maalipaikkoja laskiessa tietty passiivisuus saattoi olla tietysti hyve vastahyökkäyksiä minimoimassa. Kovempia maita vastaan väkevä päätykiekkojen voittaminen sekä hyökkäysalueen hyökkäyspelin jatkuvasti kiihtyvä pelinopeus joudutaan kuitenkin kaivamaan työkalupakista, mikäli Suomi aikoo pärjätä myös kyseisiä maita vastaan, ja repiä tilaa ykkössektorin maalipaikoille.

Aloitusympyrässä kulki

Saksalle ei löytynyt armoa aloitusympyrässä. Suomi vei ottelun aloitukset 33-17. Suomen kuudesta aloituksia ottaneesta pelaajasta kaikki olivat kamppailuissaan voitollisia.

Johtopäätös: Tosipelit vasta edessäpäin

Suomen pelissä on tällä hetkellä enemmän positiivista kuin kysymysmerkkejä. Seuraavaksi vastassa on Itävalta, joka on lähtökohtaisesti lohkon selkeästi heikoin joukkue. Hyökkäyskuvioita päästään siis virittelemään ennen vastuksen kovenemista Tšekki- ja Kanada-otteluissa.

Tällä hetkellä USA- ja Saksa-pelien perusteella maalivahtipeli ja puolustaminen onnistuvat mainiosti, mutta parannettavaa riittää hyökkäyspään pelaamisessa sekä päätyjen kaksinkamppailuissa − vastustajan tasosta riippuen molemmissa päissä. USA-pelissä tasokkaampaa vastustajaa vastaan myös omassa päässä oli vaihtoja, joita oli vaikea saada katki.

» Lähetä palautetta toimitukselle