Uutta NHL-kautta on pelattu viikon verran, joten on aika ottaa tarkempaan käsittelyyn joukkueiden peliesityksiä. Ensimmäisenä vuorossa on Edmonton Oilers, jonka ensimmäiset ottelut eivät ole herättäneet rohkaisevia näkymiä. Paluun NHL:ään tehnyt Jesse Puljujärvi kaipaisi kipeästi onnistumisia, kuten myös iso osa koko joukkueesta.
Hyvää: Kärkiketjujen hyökkäyspelaaminen
Oilersin kaksi ensimmäistä ketjua kykenevät siirtämään pelin painopisteen säännönmukaisesti vastustajan päätyyn. Connor McDavidin sekä Leon Draisaitlin johtamat ketjut vastaavat suurilta osin Oilersin luomasta maaliodottamasta tasakentällisin sekä myös viimeistellyistä maaleista.
Oilersin ykkösketju rohmuaa myös ison osan joukkueen kiekonhallintaa mittaavasta tilastosta, Corsista. Yli 50 prosentin Corsiin yltää Oilers-hyökkääjistä ykkösketjun lisäksi vain Kailer Yamamoto, joka on muutenkin esiintynyt edukseen alkukaudella energisyydellään ja iskemällä kolme tehopistettä neljään peliin.
Oilersin Corsi-lukema on 45,81 prosenttia, mikä kertoo osaltaan karua kieltä siitä, miten laatu putoaa ykkös- ja kakkosketjun jälkeen. Tämä ei ole suinkaan uusi ongelma Oilersissa, sillä tämä on ollut teemana oikeastaan koko McDavidin ja Draisaitlin aikakauden ajan.
Huonoa: Repaleinen viisikko
Oilersin viisikko on usein levällään ja se heijastuu peliin huonona valmiutena puolustaa hyökkäyksen päätyttyä sekä puolustusalueen puolustuspeliin ylipäätään.
Käytännössä viisikon repaleisuus hyökkäysalueen hyökkäyspelissä näkyy niissä hetkissä, kun Oilers menettää kiekon. Pelaajat ovat heikoissa asemissa ja vastustaja pystyy avaamaan pitkällä syötöllä kiekon Oilers-pelaajien selustaan, josta syntyy laadukas hyökkäys vastustajalle.
Oilers käyttää hyökkäysalueen puolustuspelissä myös paljon puolustajien vastaanajoja, eli pintsauksia. Ne ovat erinomaisia onnistuessaan, sillä oma joukkue saa kiekonriiston hyökkäysalueella ja kiekonhallinta voi jatkua. Niihin liittyy kuitenkin myös riskejä, jos vastaanajavan puolustajan ja varmistavan hyökkääjän välinen ajoitus on pielessä.
Oilersilla on käynyt muutamaan otteeseen niin, että puolustaja on pintsannut sisään niin, että tukitoimet eivät ole olleet kunnossa ja näistä vastustaja on saanut ylivoimaisia hyökkäyksiä.
Puolustusalueen puolustuspelaamisessa iso ongelma on tietynlainen kiekon perässä juokseminen ja tämän myötä joukkueelle tulee liikaa merkkausvirheitä, sekä vastustajalle aukeaa vaarallisia syöttöväyliä. Eritoten alakolmikon ja laitureiden välinen toiminta on tuottanut haasteita.
Nämä ongelmat näkyvät myös tilastoissa, sillä luotuja ja annettuja maalipaikkoja mittaavassa tilastossa Oilersin lukema on 46,88 prosenttia, mikä tarkoittaa sitä, että Oilers antaa vastustajalle enemmän maalipaikkoja kuin mitä se itse luo.
Hyvää: Karvauspelin tuomat kiekonriistot
Oilersin karvauspelaaminen on toiminut pääosin hyvin. Joukkue karvaa perinteisesti kahdella pelaajalla, jolloin kolme pelaajaa on vähintään pelin alla. Tällä mallilla Oilers on saanut kiekonriistoja hyökkäysalueella ja tätä kautta hyökkäysalueaikaa.
Huonoa: Avauspelaamisen sietämätön vaikeus
Ylivoimaisesti heikoin osa-alue Oilersilla pelin virtauksen hallinnan kannalta on avauspelaaminen, niin nopeiden kuin hitaiden lähtöjen osalta.
Paineen alla lähdöissä Oilersille tyypillinen ratkaisu on koittaa avata peli laitaan, mutta sen ollessa pelattuna vastustajan toimesta pois repertuaarista löytyy myös norsukiekko keskialueelle. Välillä toki keskustasta löytyy hyvä hyökkääjän tarjonta, mutta tätä ei tapahdu toisteisesti. Tilaa ei varsinaisesti tehdä pudotusten tai levityssyöttöjen turvin.
Jostain ihmeellisestä syystä Oilersille on silti haastavampaa avata peliä kontrollilähtöjen kautta. Tämä on myös siitä syystä omituista, että Oilers pelaa niitä melko paljon, jolloin niiden olettaisi olevan edes säällisessä kunnossa.
"On silti käsittämätöntä, että näin yksinkertaista asiaa ei osata katsoa videolta ja tehdä vaadittavia korjauksia sen perusteella"
Montréal Canadiensia vastaan pelatuissa peleissä Oilers pelasi ensimmäisessä ottelussa 17 ja toisessa 18 kontrollilähtöä, näistä vain kourallinen tuotti sen, mitä hitaiden lähtöjen olisi tarkoitus tuottaa eli keskialueen kiihtymistä. Tällöin hyökkäysalueelle pääseminen olisi helpompaa.
Toteutukset varioivat hieman, mutta pääosin kuvio oli seuraavanlainen; puolustajalla on kiekko maalin takana, hyökkääjät ovat vasta hakemassa vauhtia omalta alueelta päästäkseen vauhdilla keskialueen yli, kesken kaiken tulee pakki-pakkisyöttö, jonka jälkeen avaussyöttö kiskaistaan keskialueelle hyökkääjälle, joka on pidettynä ja vastustaja saa kiekon hallinnan itselleen.
Pahimmissa tapauksissa näistä kiekonmenetyksistä vastustaja on saanut vastahyökkäyksestä laadukkaan maalipaikan.
Toisessa esimerkissä hyökkääjät seisoskelevat hyökkäysalueen siniviivalla, puolustaja lähtee nostamaan jalalla kiekkoa punaviivalle, kiskaisee kiekon ränniin ja vastustaja saa kiekon ilmaiseksi, koska paikallaan olleet hyökkääjät eivät ehdi paineistamaan.
NHL:ssä taktinen osaaminen näkyy useimmiten pelin yksityiskohdissa, esimerkiksi laitojen lähellä pelaamisessa, eikä siellä keskitytä ehkä samoihin taktisiin asioihin samanlaisella pieteetillä mitä Euroopassa ja Suomessa. On silti käsittämätöntä, että näin yksinkertaista asiaa ei osata katsoa videolta ja tehdä vaadittavia korjauksia sen perusteella.
Huonoa: Viimeistely
Oilersin viimeistely on takunnut niin tasakentällisin kuin ylivoimalla. Kahdessa Canucksia vastaan pelatussa pelissä Oilers viimeisteli kahdeksan maalia, mutta edellisissä kahdessa ottelussa Canadiensia vastaan joukkue teki vain kaksi maalia.
Oilersin luoma maaliodottama tasakentällisin on NHL:n paras lukemalla 7,83 ja ylivoimalla toiseksi paras lukemalla 4,31. McDavidin johtamalta joukkueelta on siis odotettavissa enemmän maaleja, mutta se edellyttää myös alempien ketjujen tuovan panoksensa pöytään.
Jesse Puljujärvellä riittää vakuuteltavaa
22-vuotias laitahyökkääjä on täynnä näyttämisen halua edellisen Oilers-visiitin mentyä pilalle. Toistaiseksi pelaaminen on näyttänyt paremmalta – vähemmän laajaa kaartelua ja pelin ulkopuolella pelaamista, enemmän koon hyödyntämistä ja maalille menemistä. Laukauksia on kertynyt 12 ja taklauksia kuusi kappaletta.
Tulos on kuitenkin laiha. Pistesarake näyttää nollaa. Jääaikaa on kertynyt 12.34 ottelua kohden. Kolmosketjussa pelaavalle Puljujärvelle tekisi hyvää saada ripeästi onnistumisia, ettei luonnostaan positiivisen nuoren miehen hymy hyytyisi taas ennen aikojaan.
Tilastolähteet: naturalstattrick.com, hockey-reference.com