Nuoret Leijonat kukisti Yhdysvallat harjoituspelissä jatkoajalla 4−3. Suomi oli lähellä tappiota kolmannen erän viimeisillä minuuteilla, mutta Yhdysvaltojen pelaajan saama viisiminuuttinen avasi Suomelle tilaisuuden tehdä lopulta kolme maalia ylivoimalla.
Dominoiva alku
Nuorten Leijonien ensimmäinen harjoituspeli näytti yli avauserän puolivälin suorastaan dominoivalta näytökseltä. Suomen viisikot tunnistivat kiekottomana valtavan hyvin tilanteita ja osasivat tasapainotella voimakkaan karvauksen sekä trapiin vetäytymisen välillä. Yhdysvallat oli avuttoman näköinen. Neljännellä minuutilla Suomi oli jo johdossa.
Kiekon saatuaan Suomi oli myös viisas. Se lähti nopeasti ja tuetusti kun sai paikan, mutta malttoi lähteä viiveellä, jos Yhdysvallat näytti säntäilevän päälle. Suomi myös pääsi paineen alta pois. Alkupuolella Yhdysvaltojen tolppatrap vaikutti onnettomalta Suomen kiekkovarmojen, miesten pelejä pelanneiden pakkien edessä.
Noin 13 minuutin kohdalla Suomi oli päässyt hyökkäyksissään jo kymmenen kertaa kuljettamalla alueelle. Tahti hyytyi vasta alivoiman ja Yhdysvaltojen tasoituksen myötä.
Tasakentällisin Suomi pääsi alueelle avauserässä kuljettamalla 12 kertaa, kerran se voitti siirtokiekon, ja neljä kertaa se hävisi siirtokiekon. Lisäksi kolme rakennettua hyökkäystä päättyi kiekonmenetykseen tai paitsioon välittömästi alueelle mentäessä. Tämä oli erittäin hyvä saldo Yhdysvaltojen tasoista joukkuetta vastaan − siis kaksi kolmesta pelin rakentamisesta sai aikaan kontrolloidun hyökkäyksen hyökkäysalueella.
Yhdysvaltojen avut fysiikassa ja poikittain pelaamisessa
Toinen erä ei ollut Suomelta lainkaan niin hyvä kuin ensimmäinen. Se pelasi saman määrän viivelähtöjä kuin ensimmäisessä erässä − noin puolet kaikista, mutta laadussa oli toivomisen varaa. Tähän näytti vaikuttavan Yhdysvaltojen parantunut peli. Yhdysvallat oli vahvempi oman pään kaksinkamppailuissa, ja se ryhtyi levittämään peliään.
Suomi käytti ottelussa 1-2-2-trapia, ja näytti välillä käyttävän myös 1-3-1-muotoa, kun se vetäytyi keskialueelle. Tämä toimi loistavasti niin kauan, kun Yhdysvallat kiskoi yhtä kaistaa tai yritti avata suoraan ylöspäin. Yksittäiset karvaukset ja trapit toimivat kuin unelma. Vaikka Suomen kärjestä päästiin ohi, toinen hidasti ja kolmas torppasi hyökkäyksen seis, tai sotki syötöt.
Oman vaikutuksensa oli tuonut myös Suomen kontrolloitu peli kiekon kanssa, mikä todennäköisesti väsytti Yhdysvaltojen pelaajia vaihtojen venyessä. Kun Yhdysvallat malttoi levittää peliä tai syöttää enemmän ristiin, alkoi Suomen puolustusmuodosta löytyä paremmin tilaa.
Joka tapauksessa myös Suomen kontrolloidut hyökkäykset vähenivät puoleen avauserästä. Suomi joutui painamaan siirtokiekkoja päätyyn, mikä ei toiminut sen avuksi, sillä Yhdysvallat voitti toisessa erässä yli kaksi kolmesta Suomen pelaamasta siirtokiekosta.
Päävalmentaja Antti Pennasen onnistuminen
Tuloksen kannalta Suomen onni kääntyi kunnolla vasta ratkaisevan ylivoiman aikana. Yhdysvallat teki toki omistakin maaleista kaksi Suomen karmeista virheistä, mutta ilman kyseistä viitosta se olisi voittanut ottelun.
Suomen pelisuunnitelmaa on silti paha mennä moittimaan. Yhdysvalloilla oli paikoittain selkeää fyysistä ylivoimaa, mutta kiekkokontrollin runsas määrä venytti Yhdysvaltojen kiekottomia vaihtoja ja piti tähtikaartia pois pelistä silloinkin, kun Suomen omat hyökkäykset tökkäsivät keskialueen huolimattomaan kiekonsiirtelyyn. Kolmannessa erässä Suomi pelasi 12 viivelähtöä tasakentällisin − eli vielä enemmän kuin ensimmäisessä (10) ja toisessa erässä (10). Tämä tuotti edelleen avauserää vähemmän kontrolloituja hyökkäyksiä hyökkäysalueella, mutta yksi niistä johti pelin ratkaisevaan jäähyyn.
Myös puolustusalueen puolustuspelissä Nuorilla Leijonilla oli tolkku mukana. Keskikaista pysyi varsin hyvin tukossa, ja lähin pelaaja sai paineellaan aina mainiosti vaikeutettua Yhdysvaltojen kiekonsiirtelyä. Loppupeleissä vain Jake Sandersonin kaltaiset huippulupaukset pääsivät useamman kerran siitä läpi, eivätkä hekään läpi ottelun.
Johtopäätös: aihiota pitkälle
Nuoret Leijonat osoitti jälleen kerran aiemmista kisoista tuttua henkistä vahvuutta, jolla sen onnistui voittaa itseään materiaalilla laadukkaampi joukkue. Suomen puolustus näyttää vahvalta ja kokonaisuutena kiekkovalmiilta.
Maalivahtikaksikossa kummallakin näyttää kiekko tarttuvan, joten jos hyökkäys saa tehonsa viritettyä sekä keskialueen huolellisuudessa että hyökkäysalueella tilaa ykkösalueelle repivillä peleillä, on Suomella hyvät saumat turnauksen mitaleille.
