Tampa Bay Lightning voitti viidennen konferenssifinaalien ottelun New York Rangersia vastaan lukemin 3−1. Se johtaa nyt ottelusarjaa voitoin 3−2. Kuudes ottelu pelataan Lightningin kotikentällä. Lightning vei ottelun laukaukset 27−25, laukaisuyritykset 54−47 ja maaliodottaman 4.01−1.77.
Tampan tahtiin
Lightningin voitto ei tullut sikäli yllätyksenä, että se on vienyt kahdesta tappiosta huolimatta maaliodottaman kaikissa peleissä − jopa 2−6-tappioon päättyneessä avauspelissä. Rangersin voitoissa sen onnistuminen on toki ohjannut pelinkuvaa, kun joukkue on johtoasemassa ottanut hieman jalkaa kaasulta ja keskittynyt pitämään Lightningia kauempana kaikkein parhailta tekopaikalta.
Numerot eivät kuitenkaan valehtele, mitä isompaa otantaa niistä saadaan. Viiden ottelun maaliodottaman vienti kertoo siitä, että sarjaa johtaa "oikea" joukkue.
Meidän peliä vai heidän peliä?
Ottelu oli etenkin alussa tutunnäköistä seurattavaa suomalaiselle katsojalle. Erityisesti avauserän avauspuolikas oli kuin SM-liigan pudotuspelien tai arvokisaturnauksen panoksellisen ottelun seuraamista. Kaukalossa oli kuin kaksi Meidän pelin joukkuetta, kun molemmat pelasivat viivelähtöjä ja trappeja vuoronperään sekä tasatahtiin.
Puolustusvalmius oli korkealla tasolla, pelaajia pysyi kiekon alla, ja tilanteen tunnistaminen oli korkealla tasolla. Maalipaikat olivat kortilla, kun ensimmäisen kymmenen minuutin aikana laukauksiakin tilastoitiin vain viisi.
Tämän jälkeen erikoistilanteet sekoittivat ryhtmiä. Tasaviisikoin taas mentiin enemmän näistä pudotuspeleistä tuttua enemmän oman puolustusalueen keskustan suojelemiseen keskittynyttä peliä. Kiekkoa siirrettiin päätyyn tai tuotiin varoen hyökkäysalueelle, ja sieltä lähdettiin pyörittelemään tarkasti katsoen puolustavasta viisikosta aukkoja.
Peli näytti alun jälkeen enemmän vuorottaiselta hyökkäysalueiden pelaamiselta kuin keskialueen sisältävältä kamppailulta, Toisessa erässä Lightning piristyi avauserän lopun vaikeuksien jälkeen. Kolmannessa erässä molemmat yrittivät taas rytmittää peliä monipuolisemmin, mutta Lightning vyöryi loppua kohti kovempaa iskien lopulta voittomaalin.
Vallan väline
Yhden erityisnoston viitospelistä voi tehdä kiekon hallussapidon tärkeydestä. Vaikka viivelähtöjen määrä ei ollut ennätyskorkealla, tekivät molemmat joukkueet selväksi tahtonsa pysyä kiekossa mahdollisimman pitkään.
Eräänlainen viivepelaaminen siirtyi hyökkäysalueille. Oikeaa hetkeä laukauksille ja syötöille odotettiin tarvittaessa erittäin maltillisesti, sillä molempien puolustusalueen puolustaminen on korkealla tasolla.
Tämä avasi ajoittain jopa erikoiselta näyttäviä tilanteita kiekon kuljettamiselle. Kun poikittaissyötöille ei ole kaistoja, lukivat taitavammat pelaajat peliä hyvin saattoivat nousta sivusta tai viivalta itse maalille, luikerrellen eteenpäin ja maalipaikkaan.
Viivalaukauksen taito
Jos maalille ei päässyt, pantattiin tämänkin ottelun hyökkäyspelaamisessa laukausta juuri oikealle hetkelle maskipelaamisen ja ohjausten kannalta. Tiiviin keskustapelaamisen kanssa on paikoittain tyypillistä, että kiekkoa päästään pitämään näennäisen tehokkaasti viivalla, mutta hätäisempien joukkueiden kohdalla laukaukset ja tilanteet eivät johda vaarallisiin maalipaikkoihin.
Jos yksityiskohdat ja ajoitukset ovat kunnossa, saadaan yleensä lopulta myös tulosta. Erityisesti Mihail Sergatšovin laukauksista lähteneet maalit olivat tämäntyyppisiä tilanteita.
Niissä ei ole kyse maalille toimittamisen määrästä, vaan sen oikea-aikaisuudesta − ja tämä onnistuu säännöllisesti laadukkaasti vain kaikista taitavimmilta puolustajilta. Jälkimmäisessä maalissa ohjaamaan ehti Ondrej Palat. Maalia edelsi pitkä, jopa ylivoimaa muistuttanut pyöritys Rangersin puolustusalueella.
Kakon ketjulta heikko peli, hyvä sarja
Viitospeli ei ollut Kaapo Kakon ketjulle erityistä herkkua. Filip Chytilin ja Alexis Lafrenieren kanssa luutiva nuori suomalainen joutui maaliodottaman suhteen selkeästi pakkaselle.
Tämä ei ole kuitenkaan ollut pudotuspelien koko kuva, sillä Kakko on ketjuineen joukkueensa kärkeä sekä maaliodottamassa että vaarallisten maalipaikkojen prosenttijakaumassa hyökkäyspään sekä oman pään välillä.
Tilaston häntäpäässä on Rangersista Chris Kreider, joka ottaa niin paljon tasakentällisin "takkiin", ettei runkosarjassa loistanutta hyökkääjää kannattaisi sen perusteella peluuttaa kuin ylivoimalla.
Tilastolähteet: Natural Stat Trick ja Evolving Hockey